Yksinäisyyden tunne ihmisten joukossa
Olin eilen työpaikan pikkujouluissa pubissa. Tunsin itseni ihan näkymättömäksi, paria työkaveria lukuunottamatta. Kun menin tanssimaan muiden joukkoon, jaloilleni tallottiin ja eteeni tultiin niin että jäin joukon ulkopuolelle. Kun seisoin työkaverini kanssa vähän sivummalla vierekkäin juttelemassa, eräs miespuolinen kollega työntyi väliimme, käänsi selkänsä minulle ja alkoi puhumaan vain tälle työkaverilleni. Ihan kuin olisin ilmaa. Melkein piti tarkistaa peilistä, että olenko näkymätön. Ja kyse ei ole vain tästä illasta, vaan joka kerta. En odotakaan että kukaan tulisi iskemään, koska en ole sen näköinen, että 99,9 % miehistä kiinnostuisi, varsinkaan pinnallisessa baariympäristössä. Silti olisi kiva, jos minua ei esim. tönittäisi sivuun. Olen ihminen, en baarijakkara.
Kommentit (3)
Dorkia työkavereita sulla. Missä teet töitä?
Sama tunne ollut monta kertaa työporukassa. Enkä edes viihdy työssäni. Viereeni ei tulla istumaan ym.
Voi sentään