Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsena kaltoinkohdeltu ihminen ei pysty vastaanottamaan hyvää?
29.11.2018 |
Tällaista olen huomannut, että kun on elänyt ankean lapsuuden, lapsuudenkodissa henkistä kaltoinkohtelua, välittämisen puutetta, henkistä hylkäämistä, niin ei aikuisenakaan osaa hakeutua hyvän luo. Jotenkin ei osaa ottaa hyvää vastaan. Miksi se menee niin? Vaikka nyt olisi mahdollisuudet parantaa elämää, niin ei osaa. Ei osaa edes ottaa vastaan apua, jota tarjotaan nenän eteen.
Kommentit (7)
Yksinkertaisen ihmisen yksinkertainen aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puuttuu perusluottamus muihin ihmisiin.
Minulla taas lapsena kaltoinkohdeltu ystävä, joka on kovin itsekäs. Ei koskaan anna positiivista palautetta, on avoimesti vahingoniloinen, jos minulle sattuu jotain. Hänellä menee muutenkin huonosti, mutta eihän se mun vika ole.
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas lapsena kaltoinkohdeltu ystävä, joka on kovin itsekäs. Ei koskaan anna positiivista palautetta, on avoimesti vahingoniloinen, jos minulle sattuu jotain. Hänellä menee muutenkin huonosti, mutta eihän se mun vika ole.
Tämäkin puoli ihmisestä löytyy kyllä. Hyvin paljon katson kyllä läpi sormien taustansa vuoksi. Mutta kyllä se välillä tuntuu kuin ottaisi vapaaehtoisesti turpaansa päivästä toiseen. Ap
Siksi kun aivosolut kehittyvät, avautuvat, muodostuvat yhteyksiä ja kuolevat. Aivosoluja kuitenkin keittyy koko iän samoin kuin yhteyksiä muodostuu, joten on mahdollista oppia hyvän vastaanottaminen myöhemmin. Se vaan vaatii ympäristöltä toimia ja enemmän ymmärrystä ja kuten jo tiedämme niin aikuiset eivät hevin halua auttaa toisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on jo lapsena annettu ymmärtää ettei kelpaa mihinkään eikä osaa mitään, vaikeaa sitä uskomusta on aikuisena muuttaa. Luulisin, että perusturvan puuttuminen lapsena aiheuttaa tällaista.
Ihan omasta kokemuksesta nyt puhun. Terapiassa olen käynyt ja kaiken avun ottanut vastaan, mutta perustunne edelleen on, etten ansaitse mitään hyvää.
Sinä ap nyt kyllä ähän syyllistät: "Kun ei osaa edes apua ottaa vastaan, jota tarjotaan nenän alle."
Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Ja pitää sitten ko henkilön seurassa valita sanansa tarkemmin kieli keskellä suuta, ettei tule tahattomasti syyllistettyä. Ap
Jos on jo lapsena annettu ymmärtää ettei kelpaa mihinkään eikä osaa mitään, vaikeaa sitä uskomusta on aikuisena muuttaa. Luulisin, että perusturvan puuttuminen lapsena aiheuttaa tällaista.
Ihan omasta kokemuksesta nyt puhun. Terapiassa olen käynyt ja kaiken avun ottanut vastaan, mutta perustunne edelleen on, etten ansaitse mitään hyvää.
Sinä ap nyt kyllä ähän syyllistät: "Kun ei osaa edes apua ottaa vastaan, jota tarjotaan nenän alle."