Lue keskustelun säännöt.
En kestä enää haluan pois kotoa!!!
Apua tarvitseva teini
28.11.2018 |
Moi! Eli olen siis 14 vuotias tyttö. Haluan pois kotoa, koska en siedä enää äitini. Minulle vain huudetaan, haukutaan ja rajoja kiristetään. En saa mennä ulos ja puhelin otetaan pois välillä. Itken usein kotona, ja olen pääosin nykyään vain surullinen kaikkialla koska kotona ei ole hyvä olla. Mitä minun pitäisi tehdä kun vanhemmat ei kuuntele ja en jaksa enää elää näin?? Voinko vaikuttaa asiaan mitenkään ahdistaa aina tulla koulusta kotiin ja olen ainoastaan iloinen ystävien seurassa koska silloin on hauskaa. Ja en saa enää nähdä ystäviä. En ole edes tehnyt mitään kovin pahaa mistä tiukka asenne johtuisi. Välillä väitän vastaan tai en heti mene tekemään joitain asioita mutta en esimerkiksi ole ikinä juonut tai tehnyt mitään laitontakaan miksi minulle oltaisiin vihaisia. AUTTAKAA MITÄ TEEN!!!! Kouluunkin menee motivaatio kun kotona ei onnistu. Kelle puhuisin asiasta tai voinko muuttaa muualle??
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa täysin sairaalta, jos tämä on totta eikä vain trollausta. Rajoja pitää olla, mutta tuo kuulostaa jo kiusanteolta omaa lasta kohtaan. 14-vuotiaan pitää voida nähdä ystäviä ja mennä suht vapaasti, ei ole mikään pikkulapsi enää. Puhu asiasta koulussa jonkun aikuisen kanssa. Voiko lastensuojeluun olla itse yhteydessä?
Vois tulla vähän eri näkökulmaa jos vanhempas kertoisivat miten menee... Houdatko velvollisuutesi myös? Koulu, oma osasi kotitöistä jne.? Liikutko huonossa seurassa?
Tiukka kuri ja sääntöjen paljous voi johtua esimerkiksi äitisi pelosta, että sinulle sattuu jotain tai teet kaupungilla jotain tyhmää. Äitisi saattaa tietää alueen tapahtumista joista sinä et ehkä tiedä ja siksi on äärivarovainen.
Täällä on ainakin esimerkiksi järkyttävä huumeongelma nuorten keskuudessa ja siinä on mukana nuoria kaikenlaisista perheistä.
Äitisi saattaa myös olla väsynyt ja purkaa oloaan suhun. Kouluterkkarille/kuraattorille voisit käydä puhumassa alkuun.
Sulla ap voi olla mielipide, mutta se kyllä kiinnosta ketään. Hoidat ne koulu- ja kotihommat, ja odottelet täysi ikäisyyttä. Elämä ei ole mitään satua, vaan pelkkää kärsimystä, josta kokemus vapauttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi nyyh.
Sun iPhone siis otettiin pois, koska haistattelit äidillesi, sen käskettyä sua olemaan kotona kouluiltana klo 2000. Sitten ryntäsit huoneeseesi, paiskasit oven kiinni niin, että viereisessä huoneessa päiväunilla ollut sisarus ja hoidossa oleva serkku heräsivät. Ja sitten elämä on NIIIIIN pa*kaa kun jouduitkin hoitamaan niitä sen aikaa, että äitisi sai tehtyä työpäivän jälkeen ne kotityöt, joissa sun pitäisi kitisemisen sijaan auttaa. Niin, eikä sitä huonettakaan ole varmaan tullut siivottua ja odotat, että sun eteen vedetään ruokaa ja välipalaa kun sulle mahtaa sopia. Kiitoksesi annat vain ovenpaiskomista ja ylenkatsomista, kitinää ja valitusta.
Mä näen sun ikäisiä pe*tuja joka päivä, joilla elämä on suunnilleen täydellistä paskaa ja vanhemmat niin julmia... sitten, kun pe*nun tekemän lastensuojeluilmoituksen perusteella ruvetaankin tutkimaan, niin ainoa väärin tehnyt on se kak*ra, joka ei ymmärrä sitä, että vanhempien tehtävä onkin rajoittaa, rangaista ja rakastaa. Se, että sun mielestä rangaistukset on liian kovia tekemisiin nähden, ei tarkoita sitä, että ne oikeasti olisivat.
Sä olet varmaan yksi niistä, jotka uhkailevat vanhempiaan lastensuo_jeluilmoituksilla, jos eivät saa tahtoaan periksi. Toivottavasti vanhempasi auttavat sinua tekemään sen lastensuoje_luilmoituksen. Tiedätkö mitä siitä tapahtuu? SINUN elämäsi ruoditaan ja SINUN yksityisyytesi viedään. Voi olla, ettet selviä siitä voittajana. Lisäksi loukkaat vanhempiasi, joiden pitäisi voida luottaa sinuun antaakseen sinulle vapautta. Se, että käyttäydyt kuin kuusivuotias hiekkalaatikolla, kun ei saakaan haluaamaansa lelua, ei osoita vanhemmillesi, että sinulle voi antaa vastuuta itsestäsi.
Jos vanhempasi vetävät sinua tur.paan, sinulla on syytä valittaa. Jos vanhempasi eivät anna sinulle ruokaa, sänkyä, jossa nukkua ja yllesi jonkinlaisia rytkyjä ettei tarvitse al.asti liikkua, sinulla on silloin syytä valittaa. Kaikki muu on ekstraa. Ja tiedätkö, se, että sua estetään tekemästä typeryyksiä, on todennäköisesti vanhemman rakkautta ja huolenpitoa sua kohtaan? Ymmärrät sen vasta aikuisena, joten turhaa sulle siitä mainitsen... mutta tässä maassa on niin paljon lapsia, joiden vanhemmat hak.kaavat ja laiminlyövät lapsiaan, että rajoja saavat lapset, jotka kehtaavat valittaa, äll.öttävät minua.
Puhelin on etu, joka sinulta voidaan ottaa pois. Tietokone on etu, joka sinulta voidaan ottaa pois. Oma huone on etu, joka sinulta voidaan ottaa pois. Ne eivät ole ihmisoikeuksia eikä perustarpeita.
Jos siis sinua hak.ataan tai et saa ruokaa, vettä, tarpeellisia vaatteita (ja tämä ei tarkoita merkkivaatteita), mene puhumaan kouluterkkarille tai -kuraattorille. Muussa tapauksessa tyydy siihen, että olet kiukutteleva teini ja että vanhempasi tekevät ihan oikein.
Tämä on ehkä väärä paikka kysyä apua, kun täällä vastailee myös ne mammat, joiden mielestä lasten ja teinien kuuluu olla näkymättömiä kotiorjia. Ota yhteys koulusi terveydenhuoltoon , he neuvovat kyllä asiassa eteenpäin jos on tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa normaalilta teinin elämältä tunnekuohuineen. Samoja juttuja olen kirjoittanut 90-luvulla päiväkirjaani ja meillä siis oli täysin normaali ja rakastava perhe. Pääset pois neljän vuoden kuluttua 👍
Vierailija kirjoitti:
Voi nyyh.
Sun iPhone siis otettiin pois, koska haistattelit äidillesi, sen käskettyä sua olemaan kotona kouluiltana klo 2000. Sitten ryntäsit huoneeseesi, paiskasit oven kiinni niin, että viereisessä huoneessa päiväunilla ollut sisarus ja hoidossa oleva serkku heräsivät. Ja sitten elämä on NIIIIIN pa*kaa kun jouduitkin hoitamaan niitä sen aikaa, että äitisi sai tehtyä työpäivän jälkeen ne kotityöt, joissa sun pitäisi kitisemisen sijaan auttaa. Niin, eikä sitä huonettakaan ole varmaan tullut siivottua ja odotat, että sun eteen vedetään ruokaa ja välipalaa kun sulle mahtaa sopia. Kiitoksesi annat vain ovenpaiskomista ja ylenkatsomista, kitinää ja valitusta.
Mä näen sun ikäisiä pe*tuja joka päivä, joilla elämä on suunnilleen täydellistä paskaa ja vanhemmat niin julmia... sitten, kun pe*nun tekemän lastensuojeluilmoituksen perusteella ruvetaankin tutkimaan, niin ainoa väärin tehnyt on se kak*ra, joka ei ymmärrä sitä, että vanhempien tehtävä onkin rajoittaa, rangaista ja rakastaa. Se, että sun mielestä rangaistukset on liian kovia tekemisiin nähden, ei tarkoita sitä, että ne oikeasti olisivat.
Sä olet varmaan yksi niistä, jotka uhkailevat vanhempiaan lastensuo_jeluilmoituksilla, jos eivät saa tahtoaan periksi. Toivottavasti vanhempasi auttavat sinua tekemään sen lastensuoje_luilmoituksen. Tiedätkö mitä siitä tapahtuu? SINUN elämäsi ruoditaan ja SINUN yksityisyytesi viedään. Voi olla, ettet selviä siitä voittajana. Lisäksi loukkaat vanhempiasi, joiden pitäisi voida luottaa sinuun antaakseen sinulle vapautta. Se, että käyttäydyt kuin kuusivuotias hiekkalaatikolla, kun ei saakaan haluaamaansa lelua, ei osoita vanhemmillesi, että sinulle voi antaa vastuuta itsestäsi.
Jos vanhempasi vetävät sinua tur.paan, sinulla on syytä valittaa. Jos vanhempasi eivät anna sinulle ruokaa, sänkyä, jossa nukkua ja yllesi jonkinlaisia rytkyjä ettei tarvitse al.asti liikkua, sinulla on silloin syytä valittaa. Kaikki muu on ekstraa. Ja tiedätkö, se, että sua estetään tekemästä typeryyksiä, on todennäköisesti vanhemman rakkautta ja huolenpitoa sua kohtaan? Ymmärrät sen vasta aikuisena, joten turhaa sulle siitä mainitsen... mutta tässä maassa on niin paljon lapsia, joiden vanhemmat hak.kaavat ja laiminlyövät lapsiaan, että rajoja saavat lapset, jotka kehtaavat valittaa, äll.öttävät minua.
Puhelin on etu, joka sinulta voidaan ottaa pois. Tietokone on etu, joka sinulta voidaan ottaa pois. Oma huone on etu, joka sinulta voidaan ottaa pois. Ne eivät ole ihmisoikeuksia eikä perustarpeita.
Jos siis sinua hak.ataan tai et saa ruokaa, vettä, tarpeellisia vaatteita (ja tämä ei tarkoita merkkivaatteita), mene puhumaan kouluterkkarille tai -kuraattorille. Muussa tapauksessa tyydy siihen, että olet kiukutteleva teini ja että vanhempasi tekevät ihan oikein.
Olet ihan sairas. Ehkä alanvaihto olisi paikallaan.
Myös lapsen henkistä kehitystä pitää tukea eikä siihen riitä pelkkä ruoka ja vaatteet. Meitä henkisesti kylmien tai sairaiden vanhempien lapsia on aikuisina pilvin pimein erilaisin oirein. Moni ei uskalla pariutua, on fyysisiä ja henkisiä kremppoja jne. Parisuhteessa epävakautta lapsuuden kokemuksista johtuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tiedämme vain sinun puolesi tarinasta, mutta jos on oikeasti noin, onko vanhempasi eronneet? Jos ovat, voitko muuttaa isäsi luo? Tai jonkun sukulaisen? Voisi rauhoittaa tilannetta, jos ainakin hetken asuisit muualla. Lastensuojelua välttäisin viimeiseen asti, jos tilanne ei pakota siihen, koska sieltä ei sitten pääse takaisin kotiin, kun siltä tuntuu. Silloin viranomaiset päättävät, milloin palaat, mitä teet ja milloin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
....
Jos siis sinua hak.ataan tai et saa ruokaa, vettä, tarpeellisia vaatteita (ja tämä ei tarkoita merkkivaatteita), mene puhumaan kouluterkkarille tai -kuraattorille. Muussa tapauksessa tyydy siihen, että olet kiukutteleva teini ja että vanhempasi tekevät ihan oikein.
Voi ristus taas mikä tyrannimamman purkaus. Ei ihme, että nuoret kärsivät mielenterveysongelmista hälyttävän paljon.
Tätä palstaa seuratessa huomaa, että aika harva vanhempi on oikeasti kykenevä kasvatustehtävään. Sinä ole sairas.
Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä myös itsestään. Yhteystiedot löydät kuntasi nettisivuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tiedämme vain sinun puolesi tarinasta, mutta jos on oikeasti noin, onko vanhempasi eronneet? Jos ovat, voitko muuttaa isäsi luo? Tai jonkun sukulaisen? Voisi rauhoittaa tilannetta, jos ainakin hetken asuisit muualla. Lastensuojelua välttäisin viimeiseen asti, jos tilanne ei pakota siihen, koska sieltä ei sitten pääse takaisin kotiin, kun siltä tuntuu. Silloin viranomaiset päättävät, milloin palaat, mitä teet ja milloin jne.
Niin, olen nyt aikuisena miettinyt, mitä olisi tapahtunut vai olisiko tapahtunut mitään, jos aikanaan olisin kääntynyt jonkun aikuisen puoleen.
Kärsin vielä 30 vuoden jälkeen vaurioistani niin, että en pysty solmimaan sellaista parisuhdetta, joka olisi perhe ja kärsin valtavasti yksinäisyydestäni ja irrallisuudestani.
Äiti oli hyvä ihminen. Ainoa vika oli se, että hän ei auttanut minua siinä, mitä vaurioittavaa käytöstä sain isän osalta. Ei vienyt turvaan muuttamalla erikseen, ei sanoittanut että tilanne on minua kohtaan väärin enkä voinut hakea hänestä turvaa ja lohtua. Piti vaan pärjätä yksin.
Onko sinulla kummia? Tai ymmärtäväistä isovanhempaa? Kummilapseni elää vähän samanlaisessa perheessä enkä ole osannut itse ottaa asiaa puheeksi, mutta toki olisin hänen tukenaan. Omien kummieni kanssa olen nyt aikuisena puhunut vanhoista (ja uusista) ongelmista ja saanut apua.
Koulukuraattori tai kouluterveydenhoitaja.