Töitä, jotka rikkovat sielun tai sydämen.

Ei pidä hakeutua alalle, jos kokee sielunsa särkyvän.

Terv. Turvakodin ohjaaja jo 15 vuotta ja ihan ehjänä

Vierailija kirjoitti:

Kun joulu taas tulee, haluan muistuttaa niistä arjen sankareista, jotka rikkovat sielunsa tai sydämensä töissä. Kun muut viettävät rauhaisaa joulua, on ammattiryhmiä, jotka hoitavat joulun pimeää puolta. Poliisit, turvakotien henkilöstö, lastensuojelu, terveydenhuolto ja muut tahot, tekevät kaikkensa, jotta pahin torjuttaisi. On vaikeaa lähteä työkeikoille ja palata kotiin, kun on nähnyt liikaa. Moni väsyy ja kantaa sielussaan arpia työn takia. Toivon arvostusta näille tahoille!

Niin minäkin. Olen elänyt koko elämäni ihmisten ympärillä jotka viihaavat poliiseja. Mitä vanhemmaksi olen tullut niin sitä enemmän tykkään poliiseista ja olisin halunnut olla poliisi.

Olen terveydenhuollossa töissä, ja päivittäin näen kovia kohtaloita.

Olen kuitenkin sitä mieltä että ihmisen sydäntä ja sielua ei riko joku nähty tai myötäeletty tragedia, tai siinä apuna oleminen. Minun mielestäni ihmisen rikkoo se, jos itse toimii vastoin arvojaan ja omatuntoaan. Jos itse tekee väärin.

Olen yhdellä listatuista aloista, mutta en koe sieluni ja sydämeni särkyvän. En ota työtäni tunteella. Se ei yllätä tai järkytä minua että maailmassa on pahaa, se on vain fakta: niin se on ja on aina ollut. Mutta olen iloinen että itse saan olla työkseni hyvän puolella.

Kun tekee työtään sydämellä, joku aina joskus menee ihon alle. En tunne yhtään mainituilla aloilla työskentelevää, joita ei joku keikka olisi jäänyt vaivaamaan.

Prostituutio?

No niinpänii...Tuntemani poliisit ainakin on niin psykopaatteja etteivät toista ajatusta uhraa työssä näkemillleen ihmisille sen jälkeen kun haalari menee naulakkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Kun tekee työtään sydämellä, joku aina joskus menee ihon alle. En tunne yhtään mainituilla aloilla työskentelevää, joita ei joku keikka olisi jäänyt vaivaamaan.

Ja tuoko on sama asia kuin sielun tai sydämen särkyminen? Ristus mitä lätinää!

Kun työyhteisö pakotetaan pomon toimesta ryhmäterapiaan niin syntyy rumaa jälkeä. Itse kieltäydyin lopulta kuuntelemasta sitä, kuinka pomo tylytti vuoronperään milloin ketäkin ja terapeutti kirjoitti lehtiön jotain. Joka htin kerta mieletön huuto ja tappelu. Ainoa touhusta jäänyt tunne oli voimaton raivo.

Sanoin itseni irti työpaikasta koska en halunnut jatkaa pelleilyä enkä myöskään olisi saanut tehdä normaalia työtä ryhmäterapia-aikana.

Totta kai asiat koskettaa, mutta ei ne sielua eikä sydäntä särje. Siksi meillä on soveltuvuustestit alalle.

Koulussa jo 20 vuotta sitten oppimani kuvaava vertaus sympatian ja empatian eroista:

Ihminen on tippunut kuopan pohjalle, hänellä on hätä, miten sieltä pääsee ylös. Sympatiaa tunteva ihminen hyppää itsekin kuoppaan myötäelämään ihmisen hätää. Siellä he molemmat ovat kuopan pohjalla ja eivät pääse pois. Empatiaa tunteva ihminen menee ja hakee tikkaat, laittaa ne kuoppaan. Hätää kärsivä ihminen kiipeää kuopasta pois. Joskus tarvitsee mennä itsekin kuopan pohjalle auttamaan.

Näitä töitä tehdään empaattisen ihmisen asenteella.