Ahdistaa...

Isänsä luona asuva poika on viimeisen viikon aikana soittanut monta kertaa päivässä itkien ikäväänsä. Minulla on ollut menneisyydessä ongelmia joiden johdosta suhteemme ei ole ollut paras mahdollinen, töitä on kuitenkin tehty kovasti ja luottamus on palautunut. Siitä on seurannut se että ikävä, jota ei muutamaan vuoteen ole ollut on nyt vahvasti pojan mielessä.

Tuntuu ettei isä pysty hyväksymään pojan ikävää vaan järkeilee asiat niin että poika on huolissaan minusta ja soittaa tarkistaakseen olenko kunnossa, koska isän on vakuuttunut että en ole kunnossa. Ja poika on hänen mielestään ahdistunut kun joutuu huolehtimaan minusta. Ei kuuntele minua eikä viranomaisia, jotka minua ovat hoitaneet. Syyttää kaikkia valehtelusta ja sanoo että osaa lukea poikaa rivien välistä niin että hän tietää totuuden. Poika on ollut sulkeutunut pitkän aikaa tunteistaan ja nyt on tapahtunut avautuminen. Täällä ollessaan onkin purkanut ahdistuksiaan ja sanoo että olen ainoa aikuinen johon luottaa. Olen ohjannut poikaa olemaan yhtä avoin isälleen tunteistaan, mutta kokee että häntä ei ymmärretä. pelkää että pahoittaa isän mielen. On kuitenkin yrittänyt ja tässä on tulos.

Isä syyttää minua pojan manipuloinnista. Että yritän kääntää pojan häntä vastaan.

Olin varma että isä osaa osaltaan auttaa poikaa puhumaan, mutta ilmeisesti ei, koska poika on äärettömän ahdistunut siellä ollessaan.

Pojan ahdistus vain syvenee ja pelottaa että hänen psyyke ei kestä. Poika on 8-vuotias hyvin herkkä tapaus, joka imee itseensä toisten tunnetiloja. On ollut jo pitkään ristitulessa kun isä viestittää ettei äidin luona ole turvallista ja me kuitenkin tiedämme ettei näin ole. Poika on joutunut raportoimaan tekemisistämme ja isä soittelee pojalle tänne tarkistaakseen onko kaikki hyvin monta kertaa päivässä. Isä tulkitsee asioita aivan järjettömästi ja syyttelee minua milloin mistäkin. Poika onkin sanonut minulle että ei halua puhua isänsä kanssa minusta, koska sitten äidille ollaan taas vihaisia....

En tiedä mitä tehdä. On paha mieli pojan puolesta enkä voi häntä lohduttaa. En tiedä mitä sanoisin, jotta ikävä helpottaisi.