Lue keskustelun säännöt.
Mies kiusaa
26.11.2018 |
Olo on kuin koulukiusatulla. Pääosin kiva mies, mutta jos sanon mitä tahansa kriittistä hänestä/ hänen toiminnastaan, niin hyökkää sanallisesti päälle.
Jos olen kertonut jotain mikä sai lapsena minut surulliseksi, tai jonkun minua harmittaneen työasian, niin mies kiusaa niille. "Ei ihme, että kyvytön ajattelemaan itse xxx kun töistäkin stressaat asiasta xxx" "Jos jo lapsena kokee niin normaalin asian kuin koiran jäämisen auton alle musertavana, niin kertoo jotakin kyvystä päästä yli asiasta xxx"
Tyhmiä esimerkkejä, mutta ihan hiljattain tapahtuneita. Kertomisen hetkellä on ymmärtäväinen, ja sitten kuitenkin dissaa.
Enää en kerro hänelle mitään ikävää.
Hän on ihminen joka näköjään inhoaa kaikkea heikkoa. Pitäisi aina pärjätä ja hymyillä.
Meillä on lapsia. Onko mies kiusaaja vai minä liian herkkä?
Kommentit (16)
Mikä sai sinut lapsena surulliseksi?! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sai sinut lapsena surulliseksi?! :D
Äitini väkivaltaisuus ja koirani menettäminen. Moni asia, koin syntyneeni väärille vanhemmille.
Ap
Tuohon ei tule muutosta, ennen kuin itse muutat asennettasi. Joko kovetat luontosi ja annat sille samalla mitalla takaisin, tai jätät tämän kiusaajan ja parisuhteen taaksesi.
Ehkä tuosta tyypistä tulisi kouluttamalla vielä kelpo kumppani, mutta onko sinusta siihen? Vastaus omaan ongelmaasi on sinä itse.
Mies ei tunnista omia tunteitaan ja hänestä tuntuu vaikealta kun joku läheinen on surullinen tai masentunut. Hän tuntee, että se on hänen vastuullaan pitää puoliso hyväntuulisena ja stressaantuu sitten kun ei (tietenkään) siihen pysty. Teidän pitäisi puhua asiasta avoimesti, mutta vaikeaa se voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu täälläkin, eli eipä siinä paljon kunnioitusta enää ole. Oikein pää kenossa ja kieli pitkällä kyselee kuulumisia ja voivottelee osallistuvana mukana, jos jotain kurjaa on sattunut tai erehdyn jotain todella henkilökohtaista kertomaan. Täytynee alkaa puhumaan pelkkää pa'kaa.
Sieltä ne sitten ryöppynä tulevat kuin pyssystä heti kun jotain pikkuisenkin poikkipuolista sanoo. Vetää ihan vieraat ihmisetkin huutoonsa mukaan niin että sylki pärskyy. Mä epäilen, että on jotain mielenvikaisuutta. Toisaalta sitten itkee vuolaasti, kun ottaa pari paukkua. Yleensä noita lapsuuden traumojaan, isättömyyttään jne. Samaa jargonia olen jo vuosikausia kuunnellut. Niin väsynyt olen, etten jaksa ajatella mitään riitaisia eroja tai tavaran jakamisia, kun kaikki on kuulemma hänen. Hoitoon pitäis mennä, mutta eihän hänessa mitään ongelmaa ole, vaan vainoharhaisessa ämmässä.
Mies ei ole kiusaaja, hän on k u s i p ä ä , joka on syytä pistää pellolle. Noi paholaisen asianajajat on siitä ihania, että niiden kanssa saa jatkuvasti olla varpaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia käytöstä. Suosittelisin avautumaan tästä ammatilaiselle (psykologi ym.) Tuollainen ei lopu itsestään ja luultavasti pahenee ajan kanssa. (lähipiiri kokemusta)
Mun mies ainakin valittaa joka asiasta. Monesti en jaksa kuunnella tuota pskaa. Toisinaan sanon todella ilkeästi takaisin jos ei lopu. "Pidä turpas kiinni tai kuole". Tää on silloin se mun vakio reaktio hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta tiedän, että tuo kaikkitietävä viisastelu ja parjaaminen syö itsetunnon todella nopeasti. Se on kuin happoa omalle minuudelle, eikä sitä tarvitse sietää päivääkään. Se on toisekseen kohtuutonta kuunneltavaa aivan normaalin elämän ympyröissä, ja se vääristää omaakin suhtautumiskykyä toisiin ihmisiin, arjen pyöritykseen ja muihin ongelmiin. Seurustelin joskus miehesi kaltaisen kaikkitietäjän kanssa, joka sai joka ikisen asian väännettyä minua vastaan. Lopputulema oli, että hän sai aikaan perheineen asetelman kaikki vastaan yksi, ja kun otin asian rohkeasti esille, hän veti draamakilarit joissa vetosi että ei kenelläkään ole minua mitään vastaan ja miksi luulen niin. ...no käytöksesi perusteella?
Ex oli myös todella kärkär pitämään kiinni aivan älyvapaista mielipiteistään. Hän pystyi haukkumaan minut pystyyn ihan hetkessä, mutta sen sijaan kaikkia parhaimpia naiskavereita ei voinut loukata tai edes pyytää pitämään asiallisempaa linjaa nähteni "se voi loukkaantua".
Moni varmasti suosittelee keskustelua, mutta se on sama asia kuin puhuisi seinälle. Todennäköisesti sieltä suunnalta alkaa järjetön syyttely ja päälle käyminen ja lopulta homma alkaa alusta pitkänlinjan riidan jälkeen, ja alkuperäistä ongelmaa ei pystytä ikinä käymään läpi kun mies vetää sen sivuraiteille ihan koko ajan. Olen aivan varma, siis aivan varma, että jossain vaiheessa joko väsyt ja turrut ja katkeroidut tai sitten vain suosiolla eroat, koska toi on luonteenpiirre joka pahenee vanhetessaan. Älä jää kuuntelemaan, lähde ja pelasta itsesi.
Googlaa myös naistenlinjan sivusto ja sanat viestinnän kaksiteräinen miekka. Yms..
Ei hyvältä kuulosta. Oletko tutustunut käsitteeseen narsismi? Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu täälläkin, eli eipä siinä paljon kunnioitusta enää ole. Oikein pää kenossa ja kieli pitkällä kyselee kuulumisia ja voivottelee osallistuvana mukana, jos jotain kurjaa on sattunut tai erehdyn jotain todella henkilökohtaista kertomaan. Täytynee alkaa puhumaan pelkkää pa'kaa.
Sieltä ne sitten ryöppynä tulevat kuin pyssystä heti kun jotain pikkuisenkin poikkipuolista sanoo. Vetää ihan vieraat ihmisetkin huutoonsa mukaan niin että sylki pärskyy. Mä epäilen, että on jotain mielenvikaisuutta. Toisaalta sitten itkee vuolaasti, kun ottaa pari paukkua. Yleensä noita lapsuuden traumojaan, isättömyyttään jne. Samaa jargonia olen jo vuosikausia kuunnellut. Niin väsynyt olen, etten jaksa ajatella mitään riitaisia eroja tai tavaran jakamisia, kun kaikki on kuulemma hänen. Hoitoon pitäis mennä, mutta eihän hänessa mitään ongelmaa ole, vaan vainoharhaisessa ämmässä.
Anteeksi, mutta naurattaa kun kuulostaa niin tutulta.
Mies on myös alkanut haukkumaan ulkonäköäni, mitä ei ole ikinä ennen tehnyt. Joskus nuorempana olisin saanut hirveät raivarit ja loukkaantunut, mutta nykyään ulkonäön arvostelukin tuntuu ansaitulta.
Eilen itkin yhtä surullista muistoa, mies kysyi miksi itken, taas mukaempaattisena. Valehtelin itkeväni lukemalleni kirjalle..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te löydätte näitä?? Pitäisin naista kuin prinsessaa mutta en kelpaa.
Sinkku M 44
Vierailija kirjoitti:
Ihan perusmies.
Ei minun piireissäni ole perusmies tuollainen. Pitäisikö vaihtaa parempaan seuraan?
Kiusaa takaisin. Silleen riidellään.