Lue keskustelun säännöt.
Teetkö työtä parisuhteen ja/tai perheen eteen vai meneekö omalla painollaan?
26.11.2018 |
Jos teet työtä niiden eteen niin minkälaista työtä teet ja jos et tee niin mikset tee?
Kommentit (8)
En ainakaan koe tekeväni varsinaisesti työtä parisuhteemme eteen. Haluan, että puolisoni on onnellinen ja voi hyvin, mutta mikään sen eteen tekeminen ei tunnu työltä eikä vie omia voimavarojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä vaikeuksien keskellä on joutunut tehdä työtä kun unohtaa herkästi mitä ihanaa perheessämme on.
Kymmenen vuotta oltu yhdessä, paljon vaikeuksia ollut (vakavia sairauksia syöpä ym) joskus joutuu tehdä työtä että jaksaa.
En mä koe työksi sitä että keksin asioita ilahduttaakseni miestäni, autan häntä kaikessa, tuen töissä, huolehdin itsestäni että toisen on kiva katsella, nautin seksistä hänen kanssaan jne. Tämä toimii tietty molempiin suuntiin mutta vapaaehtoisesti ja siksi että rakastamme ja arvostamme toisiamme.
Eikä perhekään ole työ. Viimeksi viikonloppuna oli hulinaa kun kaikki olivat täällä syömässä, ihanaa olla yhdessä ja nähdä lapsenlapsia (toki näemme viikoittain). Nyt tulee muutaman viikon paussi, seuraavan kerran samassa pöydässä jouluna useampana kokoonpanona ja päivänä.
22v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
En mä koe työksi sitä että keksin asioita ilahduttaakseni miestäni, autan häntä kaikessa, tuen töissä, huolehdin itsestäni että toisen on kiva katsella, nautin seksistä hänen kanssaan jne. Tämä toimii tietty molempiin suuntiin mutta vapaaehtoisesti ja siksi että rakastamme ja arvostamme toisiamme.
Eikä perhekään ole työ. Viimeksi viikonloppuna oli hulinaa kun kaikki olivat täällä syömässä, ihanaa olla yhdessä ja nähdä lapsenlapsia (toki näemme viikoittain). Nyt tulee muutaman viikon paussi, seuraavan kerran samassa pöydässä jouluna useampana kokoonpanona ja päivänä.
22v yhdessä
Sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe parisuhdettani työksi. Ollaan oltu naimisissa 21 vuotta, meillä on neljä lasta, nuorin on 7. Hän saa minut nauramaan, ja minä saan hänet. Meillä on sängyssä hauskaa. Keskinäiset välimme toimivat, halaamme ja hellimme paljon toisiamme. Silloin, kun lapset oli pieniä, sitä yhteistä aikaa piti varastaa, luojan kiitos silloin oli mummot apuna. Lomilla on hauskaa yhdessä, ja lomilta aina haikeaa palata arkeen, kun olisi niin paljon kivaa yhteistä tekemistä. Arkena kyllä riidelläänkin, mutta murjotettu ei ole vuorokautta kauempaa. Sunnuntaisin on kiva herätä, kun mies pyytää kainaloon tai tulee herättämään klo 10, että on kahvia ja pakkasesta sulatin pullaa, lähdetäänkö kirpparille tai huutokauppaan. Kunnioitamme toisiamme.
Me rakastetaan vanhoja tavaroita, kierrätystä ja remppaamista. Vaihdettiin hiljan mökkiä, nyt on mökkinä vanha iso hirsitalo, jossa ollaan paljon. Viimeksi eilen kierreltiin yhdessä kirppareita. Mies tietää mitä minä kerään ja etsin, minä tiedän mitä mies etsii ja kerää. Ollaan toistemme silmät.
Ei parisuhde vaadi työtä, vaan läsnäoloa ja välittämistä, tee toiselle se, minkä haluaisit itsellesi tehtävän.
En tee. En ole kiinnostunut sellaisista parisuhteista, jotka vaativat kovasti vaivannäköä ja kompromisseja. Oikean ihmisen kanssa suhde rullaa kevyesti ja helposti.
Ei ole tähän asti tarvinnut tehtä työtä kummankaan eteen vaan ollaan ihan vapaaehtoisesti ja vapaasti yhdessä parisuhteessa sekä perheenä. Halailu, suukottelu, vitsailu ja samantyyppinen arvomaailma ja elämänkokemus auttavat ymmärtämään toista joten ei tarvitse rautalangasta vääntää.