Onko paikalla alateitse synnyttäneitä, joilla tokalla ois tehty sektio?

Mielestäni alatiesynnytys oli kaikin puolin miellyttävämpi kokemus. Mua ahdisti sektiossa se liikkumattomuus ja sitä paitsi puudutuskin vähän epäonnistui. Toipuminen oli myös nopeampaa alatiesynnytyksessä.

Ja pidin alatiesynnytystä paljon helpompana. Muakin ahdisti se, kun ei saanut liikkua ja se, kun oli niin toisten armoilla. Sektiosta toivuin hitaammin. Sain vielä kolme lasta tuon sektion jälkeen, kaksi alateitse ja nuorin syntyi taas sektiolla.

Ei tarvitse vuorokausitolkulla kitua synnytystuskissa.

Leikkaushaava paranee ihan samaa tahtia kuin ne alapäähänkin veitsellä leikatut ...

Ennemmin vatsa auki kuin alapäätä sivottaisi. Ei ulkonäön perusteella vaan ihan pelkästä ajatuksesta. Tiedättekö kun kalaa perataan?

Veitsi laitetaan peräaukkoon ja siitää vedetään sitten vatsaan asti. Vedetään suolet irti. Vähän sama juttu synnytyksessä. Joskus repeää peräsuoleen asti ja sitten saadaan korjailla ja korjailla ja korjailla...



Veitsen avulla voidaan synnytyksessä tehdä isompaa aukkoa, vähän niin kuin silakalle.

Tällä kertaa haluaisin ehdottomasti synnyttää alakautta, se on normaali synnytystapa, sektio iso leikkaus, josta toipuminen vie pidemmän aikaa.



Jokainen synnytys on erilainen, et välttämättä repeä seuraavassa synnytyksessä ja toivut varmasti nopeammin kuin mahan auki viiltämisestä.

Eka oli mulla siis normaali synnytys ja toinen oli hätäsektio.

Oma nukkumattini naistenklinikalla sanoi, ettei ymmärrä miksi naiset haluat väkisin kärsiä. Tämä tietty epävirallisesti.

Alatiesynnytyksestä toivoin huomattavasti nopeammin.

Sektiohaavan takia piti syödä särkylääkkeitä lähes kuukausi, mutta repeämien ja epparin jälkeen vain viikko.



Jos vielä joskus synnytän, toivon, että synnytän alateitse.

Repesin niin pahasti ekassa synnyksessä, että sektion sanottiin jo synnärillä olevan seuraavien synnytysten synnytystapa. Jouduin korjausleikkaukseen vuosi alatiesynnytyksen jälkeen. Omalta kohdaltani voin sanoa, että toivuin sektiosta paljon nopeammin kuin alatiesynnyksestä. Kipulääkkeitä käytin sektion jälkeen muistaakseni 3 päivää. Liikkumaan ja vauvaa hoitamaan aloin heti sektion jälkeisenä päivänä. Olihan vatsa todella kipeä pari ekaa päivää, mutta nopeasti alkoi helpottamaan.



Meillä ei olisi kuin yksi lapsi, jos minulle olisi sanottu, että en saa sektiota seuraaviin raskauksiin. En ikimaailmassa olisi enää suostunut alakautta synnyttämään.

Ensimmäinen synnytys imukuppisynnytys, III-asteen repeämät peräsuoleen saakka, puolet sulkijalihaksista poikki...toipuminen todella hidasta.

Eli sanoisin, että sektiosta toivuin huomattavasti nopeammin kuin ensimmäisestä alatiesynntyksestä. Synnytysten välillä tasan vuosi.

Kolmas synnytys alateitse, eli tuon sektion jälkeen sujui todella mallikkaasti, pari pientä nirhaumaa joihin ommeltiin tikit, muuten meni tosi hyvin vaikka vähän pelkäsinkin ensimmäisen kurjan alatiesynnytyksen jälkeen.



Eli riippuu vähän siitäkin, miten yleensä toivut esim. leikkauksesta, jos sinulle aiemmin tehty leikkaus. Itse toivuin tosi nopeasti ja oli ihanaa kun pystyi istumaan ja käymään vessassa.

sektion jälkeen sain veritulpan ja sen jälkeen haava tulehtui, en voinut imettää lääkityksestä johtuen, enkä saanut nousta vuoteesta viikkokausiin.



alatiesynnytyksestä olen kävellyt omin jaloin osastolle. Sektion jälkeen mietin, että pääsenkö ikinä elävänä sairaalasta kotiin

Olihan se vähän vaivalloista ja tuskaa alussa. Maito nousi kuitenkin hyvin ja pystyin imettämään mutta keskolaan tuntui matka pitkältä jos oli jo pitempi aika kipulääkkeestä.

Heikkona olin kyllä tyttärenkin tehtyä alakautta kun menetin paljon verta ja lopulta tekivät kaavinnan.

Kuntouduin hyvin sektiosta kun loppui kuume, olin neljä vuorokautta lapsivedenmenosta ja nosti kuumeen.

Mulle sektio oli kyllä paljon pahempi ja toipuminen kesti pidempään. Tokan synnytykseni jälkeen olisin voinut lähteä vaikka lenkille suoraan salista ja oli kova paikka kun kolmannen jälkeen olin niin romuna, olisi pitänyt isompia lapsia pystyä hoitamaan.