Lue keskustelun säännöt.
Käyttäydytkö äitinä samoin kuin oma äitisi?
20.11.2018 |
Itse olen lapseton, mutta kaverini kohtelee lastaan samoin kuin hänen äitinsä eli tosi tiukasti. Muistutan aina kuinka hän kärsi ja joutui salaamaan kaiken rangaistusten pelossa.
Kommentit (15)
Tunnistan itsessäni halun olla samanlainen hysteerinen varoittelija ja huolehtija ("muista pipo", "muista katsoa kun ylität kadun", "onhan heijastimet kiinni ja näkyvillä" jne jne jne). Yritän hillitä itseäni, ettei menisi ihan överiksi, kuten äidilläni, joka edelleen seitsemänkymppisenä varoittaa minua näistä samoista jutuista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti olen ollut kylmähkö kuten oma äitini. Tajuan sen nyt liian myöhään, kaikki ovat aikuisia.
Kierre on tosi vaikea katkaista varsinkaan, jos sitä ei tiedosta. Ja vaikka tiedoistaisi, on se silti.
Olen saanut aikaan sinänsä kunnolliset lapset (kaikki opiskelleet, ovat töissä jne. ), mutta jokin lämpö puuttuu ja en kysele miksi.... Isä samanlainen vähän epäempaattinen ihminen.
En käyttäydy.
En lyö, hauku, jätä ilman ruokaa.
En nimittele hoikkaa lasta lihavaksi.
En kerro lapsilleni, että heidän saamisensa pilasi elämäni.
En riehu ja raivoa kännissä.
En, mä olen selvinpäin 99% ajasta, ainakin.
en tehnyt lapsia... kuka hullu niitä tekee paitsi narsistit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus väsyneenä huomaan olevani tyly ja elämään kyllästynyt. Noin 95% ajasta olen kuitenkin läsnäoleva, kannustava ja haliva äiti. En halua kasvattaa lapsista huonolla itsetunnolla varustettuja alisuoriutujia, kuten oman äitini tavoite ilmeisesti oli.
En todellakaan toimi ja käyttäydy kuten oma äitini teki. Olen ollut lapsilleni läsnä ja sanonut heille usein, kuinka he ovat minulle tärkeitä ja rakastan heitä. Tuen ja kannustan lapsiani kaikin tavoin. Olen turva ja rohkaisija. Jaan mielelläni lasteni ilot ja surut. Ongelmatilanteissa etsimme yhdessä ratkaisuja. En missään tapuksessa jättäisi lastani yksin selviämään vaikeuksien keskelle. Olen lähellä, jos apuani kaivataan, en tuputa. Minua on helppo lähestyä ja minun puoleeni voi aina kääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäydyn. Teen paljon tietoisia valintoja toimia toisin, mutta sitten kun ne hermot menee ja itse taantuu eikä omasta rauhallisuudesta ole enää tietoakaan, niin alkaa kummasti tulla suusta ne vanhempien fraasit jne.
Mitä muiden kanssa olen jutellut, niin varsin yleistä.
En. Teen kaiken mahdollisimman paljon toisin kuin äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käyttäyty. En esimerkiksi muista että olisin koskaan, siis ikinä ollut äitini sylissä. Vauvana varmaan on pidellyt sen mikä ollut pakko. En muista että äiti olisi halannut, sanonut mitään kaunista minusta, kehunut, osoittanut että haluaa olla kanssani. Muuten kyllä ihan hyvä, sen ajan normaali äiti. Ei sinällään ole jäänyt mitään negatiivisia muistoja, äiti kuitenkin oli turvallinen aikuinen joka huolehti minusta. Äidillä oli hyvä huumorintaju, muistan että yhdessä on naurettu. Muuten hiljainen ja vakava.
Itse olen äärimmäisen hellä äiti. Pidän lapsia sylissä joka päivä, halaan, otan peiton alle viereen. Kerron että ovat ihania ja ainutlaatuisia. Varmaan vähän vastareaktiota omaan lapsuuteen, toisaalta olen äitini kanssa niin erilainen tyyppi, tunteellinen ja pirskahteleva, äiti tasainen ja vakava.
Minulla ei ollut onnea saada ainuttakaan lasta, mutta jos olisin saanut, niin aivan eri tavalla olisin kohdellut. Minulla oli kylmä, kova, vaativa ja kontrolloiva äiti, joka ei hyväksynyt heikkoutta eikä tunneilmaisuja. Uskallan väittää, että minusta olisi tullut paljon lämpimämpi, hellempi ja ymmärtävämpi äiti, jolle heikkous ei olisi ollut negatiivinen piirre. Omalta äidiltäni en kuullut kai kertaakaan, että hän olisi rakastanut minua. Onneksi isovanhemmat olivat "toista maata" ja heiltä sain osakseni hyväksyntää ja rakkautta. Ilman heitä en edes tiedä, millainen hirvitys minusta olisi tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti! Kohtelen lapsiani lämpimästi, kuten äitini kohteli minua. Autan, vitsailen, kannustan, laitan rajat ja ymmärrän. Välillä suutun ja ärisen, tarvitraessa pyydän anteeksi.
Aika samalla tavalla, vaikka itse olen 70-luvun lapsi ja omani ovat 2000 luvulla syntyneitä. Äitini oli ja on vieläkin aivan ihana, huolehtiva ja kuitenkin rento, joka luottaa siihen, että jokainen osaa tehdä hyviä päätöksiä itsenäisesti. Hän on myös sellainen pullantuoksuinen äiti ja mummi, jonka luota ei koskaan lähdetä tyhjin vatsoin, vaan hän pakkaa vielä mukaankin ruokaa. Itse yritän olla samanlainen. Mieheni on taas miehenä ja isänä aika paljon samanlainen kuin isäni on ja he tulevatkin todella hyvin toimeen. Tosin myös appivanhemmat ovat samanlaisia aivan ihania ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Ihan omat virheet olen vuorostani kehitellyt,
En kyllä suurimman osan ajasta ja muutenkin kehitys on mennyt eteenpäin.