Oma äiti haukkuu

Näytä kirjoituksesi äidillesi. Jospa äiti ei tajua mitä sanomisillaan on vaikuttanut sinuun.

Sinä olet herkkä ja äitisi ei niin herkkä, vaan paksunahkainen ns totuudentorvi. Äitisi ilmeisesti itse kokee huonommuuden tunnetta ja yrittää sanomisillaan pönkittää itseään. 

Sama. Mikään ei riitä.

Olen kuitenkin kouluttautunut itse maisteriksi asti (maksanut itse kaiken lukiosta asti), päässyt hyviin töihin, sijoituksilla hoitanut melkoisen omaisuuden, hankkinut hyvän koulutetun aviomiehen, minulla on kaksi lasta, jotka ovat fiksuja kympin oppilaita, olen remontoinut meidän talomme, laittanut sekä kotona että mökillä pihat ammattitasoisen kauniiksi, ajanut ajokortin nelikymppisenä, osaan kymmentä kieltä jne.

Ainoa palaute jota ksokaan saan on tyyliä: autossani on jokin vika josta en ole huolehtinut (kummasti vaan meni silti katsastuksesta läpi) tai että maustekaapissani on vanhentuneita mausteita.

Minulle kuittaillaan myös pikkutarkkuudestani (mitä en edes ole), olen kuulemma rahanahne merkonomisielu (kuitenkin sitä rahaa ollaan pyytämässä koko ajan), kouluaikoina olin "tyhmä mutta ahkera" jne.

Kivikissakiusaaja ainakin tunnustauisi kohtalotoveriksesi, mutta hän on niin myrkyttynyt ja katkera ettei hänen kanssaan voi keskustella. Menee hänen puoleltaan rääkymiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin vain väsynyt tähän ja tuntuu, ettei ratkaisua ole. Jo lapsesta saakka minulla on ollut voimakas tunne, etten ikinä riitä äidilleni - ihan sama, mitä teen, niin siinä on jotakin väärin. Ajauduin kamalaan ylisuorittamiseen. Se tietysti johti lopulta burnoutiin. Toipuessani aloin todenteolla pohtia, mitä suorittamisellani yritin saavuttaa: tietysti äitini hyväksynnän, jota ei kuitenkaan ollut luvassa, ihan sama kuinka hyvä koulutus/työpaikka/asunto tai mitä tahansa minulla oli. Äitini on tavallaan "rakastava", mutta koko elämäni ajan hän on aina heittänyt pieniä ilkeyksiä esimerkiksi ulkonäöstäni, vähätellyt älyäni, vähätellyt töitäni (tai kykyäni tehdä töitä), haukkunut kotiani jne. Olen yrittänyt puhua asiasta hänen kanssaan, mutta hänen mielestään luonnollisesti vain minussa on vikaa ja olen liian herkkänahkainen.

Muita kohtalontovereita? Pääseekö näistä huonommuuden tunteista ikinä eroon?

Pääsee. Mene terapiaan. Pyydä äiti mukaan.

Äidistäsi tulisi hyvä lintukoira, käykää yhdessä metsällä? Yhteinen harrastus lähentää.

Voi sinua raukkaa, voi, voi, voi sinua raukkarassukkaa :(