Miten saan ihmiset tajuamaan, että minun elämääni puuttuminen saa luvan loppua?
Sukulaiset ja tuttavat eivät tunnu millään ymmärtävän, että minun täytyy itse saada elää omaa elämääni eivätkä he voi tehdä sitä minun puolestani. Se siis saa luvan loppua tähän, että minua ja tekemisiäni arvostellaan koko ajan ja että muut yrittävät määrätä tekemiseni, asiani ja kaikki asiani niin, että minä en itse saisi enää tehdä mitään omia päätöksiä elämässäni. Minulla kyllä on vaikeuksia elämässäni, mutta pitäähän minun saada edes joskus päättää, että mitä ja koska minä syön, koska menen nukkumaan, koska herään, mitä teen päivän aikana ja vaikka että mihin vaatteisiin pukeudun, koska osaan pukeutua asianmukaisesti. En minäkään määrää toisten elämää niin että he eivät saisi tehdä mitään itse aivan kuin olisivat 24/7 apua tarvitsevia pieniä lapsia tms.
Kommentit (8)
Olin samaa mieltä ap;n kanssa. Sitten pääsin yläasteelta ja tajusin, että se ohjailu ja "elämään puuttuminen" olikin ihan hyvästä syystä. Nyt katselen taaksepäin millainen olen ollut ja voi sitä nolouden määrää! :D
Vierailija kirjoitti:
Aloita vaikka sillä, että lakkaat näiden päästöjen oksentamisen tänne palstalle. Heti pääset lähemmäksi toivomaasi rauhaa.
Tätä voit hyvin soveltaa itseesi! Ei tänne ole pakko kirjoittaa jokaiseen ketjuun. Hyvää viikonloppua!
ap. se onnistuu kasvamalla aikuiseksi. Lakkaa ottamasta ja pitämstä yhteyttä ja kyselemästä varmistusta valinnoillesi. Katkaise riippuvuudet henkiset fyysiset taloudelliset sukuusi. muuta omaan asuntoon mene töihin jonka haet itse suorita kaikki valintasi itse jne. mutta varaude siihen että välirikkoja tulee.
Minunkin asioihin ollaan puuttumassa koko ajan. Vaikka minä olen se suvun menedtyjä, puuttujat itse mokailee koko ajan. Silti just mua pitää koko ajan opastaa. Rasittavaa!
Moi ap sinne kapakkaan, lapsellasi on taas sairaasti kihomatoja t: paha äitipuoli
Aloita vaikka sillä, että lakkaat näiden päästöjen oksentamisen tänne palstalle. Heti pääset lähemmäksi toivomaasi rauhaa.