Etkö katso kauhuelokuvia pelon takia?

En katso. En ymmärrä miksi katsoisin. Kuvottavia suurin osa, ja jää painamaan mieltä.

Tiedän pari hyvää K15-kauhuleffaa. K18-leffat on miltei poikkeuksetta ihme verimättöä ja jotain sairasta kidutusta. Pidän niitä katsovia ihmisiä aika epäilyttävinä.

N26

Inhoan niitä. En pelkää. Siksi en katso. Enkä ymmärrä miten kukaan niistä voi pitää (mutta siitä vaan katsotte ja pidätte, ei se multa ole pois en vain ymmärrä).

Hyi en katso. Itse leffa vielä menis, mut mulla on tosi hyvä näkömuisti (kaikki ällötykset jää silmiin) ja mielikuvitus, eli kehitän kahta kauheampia kuvia leffan jälkeen. Ja painajaisia. Tavallaan sääli, koska kauhuestetiikka mua kuitenkin viehättää.

Monet herkemmät ihmiset ei välitä kauhusta.

Vierailija kirjoitti:

En katso. En ymmärrä miksi katsoisin. Kuvottavia suurin osa, ja jää painamaan mieltä.

Tiedän pari hyvää K15-kauhuleffaa. K18-leffat on miltei poikkeuksetta ihme verimättöä ja jotain sairasta kidutusta. Pidän niitä katsovia ihmisiä aika epäilyttävinä.

N26

Juuri näin. Siis k-15 ei ole enää olemassa, mutta siis k-18 tietää jo että se on sairasta mässäilyä, ja epäilyttää niitä katsovien mielentila. En puhu mielenterveydestä sinällään, koska itse olen mt-ongelmainen.

Sitten on lisänä tämä juttu että asun yksin maalla, ja joskus en edes uskalla lukea av:n "selittämättömiä tapauksia" - keskusteluja, varsinkaan öisin. Siinä sitten mietit kaikkia ääniä ympärillä.

Periaatteessa olen kauhufani, mutta liika on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Pelkääkö joku aikuinen oikeasti kauhuelokuvia? Tapailemani mies ei suostu katsomaan kauhuelokuvia kanssani eikä suostu kertomaan syytä. Pelkääkö hän?

Tapailetkohan mun exää? No ei se suostu katsomaan paljon muutakaan.

Minun oma elämäni on paljon kauheampaa kuin kauhuelokuvat joten minun on helpompi samastua niihin kuin typeriin romanttisiin komedioihin tms.

Kauhuelokuvissa vaikuttaa demonihenget, jotka jäävät pelottamaan ihmisiä, jos hän niitä katsoo. Ne ovat täynnä saastaa ja saatanallista pahuutta ja sarvipää tykkää, kun niitä katsot.

Katson kauhuelokuvia (huom. en tarkoita väkivaltaelokuvia; niitä en edes lue kauhuelokuvien joukkoon), vaikka välillä ne saavat minut pelkäämään vähän. Se on myönteistä pelkoa eli pelkoa, jonka itsekin tiedän olevan irrationaalista.

Katsoin hiljan todella pelottavaksi mainitun kauhuelokuvan Hereditary. Hetkittäin en pystynyt edes hengittämään ja järkytyksen kyyneleet nousivat silmiini, kun se oli niin karmea, mutta minua itseänikin nauratti oma reaktioni.

Hallittu kauhu ja pelko (eli aidot kauhukokemukset tilanteissa joissa kokija tietää, että todellista vaaraa ei ole) parantaa alustavan tutkimuksen mukaan kykyä käsitellä tunteita ja suhteuttaa niitä. Tässä artikkeli aiheesta: https://digest.bps.org.uk/2018/10/31/deliberately-scaring-ourselves-can…

Tuo ei ehkä päde kaikkiin ihmisiin. Jos kokee kauhuelokuvien katsomisen vastenmieliseksi tms., ei kannata katsoa niitä.

Joudun välillä työssäni kohtaamaan raakoja, julmia ja todella häiritseviä asioita, joten en kiinnosta vapaa-ajalla katsoa mitään keksittyä kauhua ja draamaa. Komediat on oma juttu.

Olen kolmella rintamalla palvellut sotilas, mutta en pidä kauhuleffoista enkä leffoista missä esim. käsi lähtee irti ja verta suihkuaa.

Ei ne pelota, mutta ne on typeriä enkä käsitä että joku on niin sairas että niitä haluaa katsoa. 

Kauhuelokuvat ovat falskeja ja liian epäuskottavia. En myöskään tykkää kun niissä säikytellään. Katson mielummin tieteiselokuvia.

Psykologinen ja yliluonnollinen kauhu on hyvää viihdettä. Veri ja väkivaltaleffat ovat sairaita ja oksettavia.

Faith kirjoitti:

Katson kauhuelokuvia (huom. en tarkoita väkivaltaelokuvia; niitä en edes lue kauhuelokuvien joukkoon), vaikka välillä ne saavat minut pelkäämään vähän. Se on myönteistä pelkoa eli pelkoa, jonka itsekin tiedän olevan irrationaalista.

Katsoin hiljan todella pelottavaksi mainitun kauhuelokuvan Hereditary. Hetkittäin en pystynyt edes hengittämään ja järkytyksen kyyneleet nousivat silmiini, kun se oli niin karmea, mutta minua itseänikin nauratti oma reaktioni.

Hallittu kauhu ja pelko (eli aidot kauhukokemukset tilanteissa joissa kokija tietää, että todellista vaaraa ei ole) parantaa alustavan tutkimuksen mukaan kykyä käsitellä tunteita ja suhteuttaa niitä. Tässä artikkeli aiheesta: https://digest.bps.org.uk/2018/10/31/deliberately-scaring-ourselves-can…

Tuo ei ehkä päde kaikkiin ihmisiin. Jos kokee kauhuelokuvien katsomisen vastenmieliseksi tms., ei kannata katsoa niitä.

Mä rakastan myös kauhuelokuvia ja se pelohan on ns. turvallista pelkoa kun tietää olevansa itse turvassa, mutta saa nauttia adrenaliiniryöpystä. En myöskään pidä väkivaltaviihteestä tai sairaista kidutusjutuista, niitä en halua nähdä.

Mä vähän petyin tuohon Hereditary-leffaan, odotin jotain pelottavampaa. No olihan siinä toki aika kaameita kohtauksia, mutta lopussa mentiin jo komiikan puolelle mielestäni.

Olen kyllä täysin eri maata äitini kanssa, joka ei eläissään ole nähnyt varmaan yhtään jännitys- tai kauhuleffaa. Hänen mielestään naisten pitäisi katsoa vain jotain ”ihania ja kauniita” elokuvia ja oli kauhuissaan kun teininä kävin elokuvissa katsomassa (2 kertaa) Terminator2:n. 😄

Vierailija kirjoitti:

Psykologinen ja yliluonnollinen kauhu on hyvää viihdettä. Veri ja väkivaltaleffat ovat sairaita ja oksettavia.

Olen samaa mieltä.

Joissain psykologisissa kauhuelokuvissa on myös hieno, omaperäinen tarina, joka on kerrottu mielenkiintoisen symboliikan kautta. Valitettavasti suurin osa niistä on geneerisiä ja parhaimmillaan viihteellisiä eivätkä herätä sen kummemmin ajatuksia.

Yleensä melko typeriä ja ihmettelen miten jotkut muka pelkää.Myös ne nuoret jotka olleet sillai kuolee ekana leffoissa.

Katsoin paljonkin nuorena, mutta raskausaikana olin jotenkin niin "herkistynyt" että ne alkoivat ahdistaa, ja sitten tauon jälkeen en ole osannut palata. Säikäyttely- ja teurastusleffat tekee painajaisia. Muuta kurjuutta kestää kyllä katsoa ja hyvin rankkaa tekstiä luen, mutta jotenkin sellaiset visuaaliset kauhut ei enää nykyään pyyhkiydy mun päästä vaan jää jumiin.