Lue keskustelun säännöt.
5-vuotiaan ongelma: auktoriteetin hyväksyminen!
17.01.2008 |
5v poikani aloitti päiväkodissa syksyllä. Tämän vuoden syksyllä olisi tarkoitus aloittaa esikoulu. Poika täyttää kesällä 6v.
Poika on aina ollut helposti tulistuva, rajoja koetteleva tapaus. Kotona kuitenkin rajat saa vedettyä, MUTTA harmittaa kun joudun vähän väliä huutamaan, nätisti sanominen ei tehoa. Pitää jankata monta kertaa ääni koko ajan koveten, jaella rangaistuksia ja poika sitten lopulta itkua ja raivoa niellen tottelee.
Päiväkotiryhmässä pojan kiukustuminen, omapäivyys ja vastaan vänkääminen on tuottanut ongelmia ja ollaankin nyt hakeutumassa perheneuvolaan. Sinne on aika kuitenkin vasta kuukauden kuluttua.
Teiltä tahtoisin kokemuksia ja tietoa. Mitä ollaan ehkä tehty väärin? Ehkä ainakin osaksi tämä johtuu pojan synnynnäisestä temperamenttisuudesta ja osaksi vääränlaisesta kasvatuksesta, eikö?
Ilmeisesti nykyaikana oma poikani ei ole lainkaan ainoa joka näistä ongelmista kärsii...
Kommentit (38)
Ollut mamman helmoissako? Ja nyt vuodessa pitäisi sopeutua auktoriteetteihin kun tähän asti on voinut neuvotella!
Mun maalaisjärki sanoo, että 5-vuotias on liian kauan ollut kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvoja en osaa antaa. Mielellään kuulisin vinkkejä!
mun mielestä me ei olla tehty mitään suuremmin väärin ja kotona homma sujuu, samoin kaikissa niissä paikoissa, jossa ohjaaja on auktoriteettia omaava ystävällinen henkilö. Lässyttäjät ja provosoituvat aikuiset ovat täysin vailla otetta lapseemme, ja silloin on tullut isoja ongelmia.
Meidän lapsi haistaa ja näkee auktoriteetin kaukaa, ja sen pitää ehdottomasti olla ystävällismielistä, ei alistavaa, koska silloin lapsemme lähtee kisaan vallasta, ja se kisa ei pääty hevin.
Perheessä on myös juuri 4v täyttänyt sekä 2,5v lapset. Muiden kanssa ei vastaavia ongelmia.
En oikeasti tiedä mitä olen kasvatuksessa tehnyt väärin. Tuntuu että lapsi vänkää rajoja vastaan koko ajan eikä jatkuva rajojen väkisin asettaminen auta. Toisaalta sovittelevalle " kaverilinjallekaan" en todellakaan ole katsonut parhaaksi lähteä vaikka esim isovanhemmat toimii niin ja homma tuntuu pelaavan heidän kanssa.
ap
Aika perusteellisesta pohdinnastasi päätelle olet tutustunut aiheeseen ja tietänet varmaan siksi että jos annat joka toinen kerta periksi sen vaan antaa puhtia lapselle taistella vastaan (kun tietään usein saavansa tahtonsa läpi). Jos näin, niin tietysti johdonmukaisuus eli et jousta tietystä säännöistä. Mutta kenties teillä jo näin, mutta ajattelin silti vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antasitko esimerkkejä tilanteista? Eli millasissa tilanteissa ei tottele ja joudut jankkaamaan ja huutamaan? Olisi helpompi antaa jotain vinkkejä ihan konkreettisiin tilanteisiin, kuin siihen että " poika ei tottele" .
yhden aspergerin äiti, joka saa perustella varmaan hamaan maailman tappiin, mutta joka toisaalta ei itsekään kunnioita yhtään sellaista auktoriteettia tai sääntöä, jolle ei ole perustetta. Eikä ole ollut tarpeenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ulkopuolisista toimii kahdentyyppisten aikuisten kanssa
a) sovitteleva ja joustava
b) todella topakka mutta samalla ystävällinen, pistää rajat selkeästi.
" Lässyttäjien" ja " provosoituvien" kanssa meilläkin pahimmat ongelmat.
Ja kyllä, lapsi ollut tähän saakka kotihoidossa. Käynyt kerhossa, mihin tosin tasan 3v ei vielä suostunut menemään, tai siis oli niin itsepäinen ettei tehnyt siellä yhtään mitään. 4v lähtien kerhossa sujunut pääosin ok, joskus harvoin jotain ongelmaa tuon jukuripäisyyden kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka on ollut kovin hidas oppimaan niitä rajoja. Välillä, juuri 5 ikävuoden tietämillä olen ollut jo huolissani, onko hänessä jotain vikaa, kun hän ei opi. Nyt vasta johdonmukaisuus on alkanut tuottamaan tulosta. Kovakalloinen tapaus hän on silti.
Luin taannoin kirjan Tulistuva lapsi. Se kertoo lapsista, joihin ei tehoa mitkään rangaistukset eikä palkkiot. Siitä saa ihan hyödyllisiä neuvoja ja vinkkejä. Suosittelen lukemaan!
Ei kai se nyt ole niin ihmeellistä.
Mun on myös vaikea uskoa, että päiväkodissa kaikki hoitajat kuuluisivat tuohon ryhmään, joten ilmeisesti päiväkodissa on jokin muukin ongelma kuin se, että poika ei tule toimeen lässyttäjien ja provosoituvien kanssa...
Ei ole ehkä vaan tottunut olemaan muiden " käskettävänä" ja kokee ettei häntä saa muut komentaa kuin äiti ja isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkkejä kotitilanteista:
Minä " Syömään"
lapsi " Eikä, mul on leikki kesken" ja yrittää jäädä leikkimään
minä " Nyt heti syömään" tiukalla äänellä
lapsi " Hö, aina mulla jää leikki kesken aina mulla on tylsää" märisevällä ja kitisevällä äänellä, tulee silti syömään
minä " nyt loppuu toi murjottaminen tai poistut pöydästä"
lapsi alkaa syödä ja parin nyyhkäisyn jälkeen lopettaa marinan
toinen esimerkki:
" No niin, nyt on aika lähteä kotiin"
lapsi " Eikä! Mä en haluu lähtee, mä just vasta tulin tänne"
minä " Pääset taas toinen kerta, nyt on mentävä"
lapsi yleensä tässä vaiheessa jo tottelee, naama myrtsinä, mutta jos ei niin esim " jaahas, ei kait auta kun alkaa jaella rangaistuksia kun et muuten tottele"
lapsi mököttää
minä " no niin lasken kolmeen ja jos ei ole ulkovaatteet päällä niin huominen mummolakäynti jää sinulta väliin"
Lapsi pukee vaatteet kiireen villkkaa samalla märmättäen vähän.
Päiväkodissa ilmeisesti eivät pistä lasta kovaa vasten vaan lapsi riehuu omiaan kun muut tekee nätisti kuten käsketään. Välillä on mukana ja välillä ei. Myösivät pk:ssakin että lapsemme tarvitsee selkeät ja napakat rajat, mutta sanoivat että tämä asia on suuri ongelma.
ap
Vierailija:
Ei kai se nyt ole niin ihmeellistä.Mun on myös vaikea uskoa, että päiväkodissa kaikki hoitajat kuuluisivat tuohon ryhmään, joten ilmeisesti päiväkodissa on jokin muukin ongelma kuin se, että poika ei tule toimeen lässyttäjien ja provosoituvien kanssa...
Ei ole ehkä vaan tottunut olemaan muiden " käskettävänä" ja kokee ettei häntä saa muut komentaa kuin äiti ja isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. riita, en syö aamiasta, en sitten millään - vastine, ok, ole syömättä, ennen ruokaa ei tule muuta
2. en pue päälle - vastine, on puettava päälle, lapsi jää vaatteidensa kanssa pukeutumaan, ei pue, sitten puetaan väkisin, lapsi raivoaa, yrittää purra ja lyödä, vaatteet saadaan päälle
3. en pue ulkovaatteita - sama kuin edellä
4. en jaksa kävellä ulkona - voi kävellä tai voi istua maahan, en jaksa kantaa. Voin odottaa mutta en kanna. Lapsi istuu ja huutaa, kunnes lähtee kävelemään ja huutaa, huutoa voi jatkua 20 minuuttia
5. ei mennä sisälle - ei ole pakko tulla voi jäädä ulos, ei halua jäädä ulos, tulee huutaen sisälle, että haluaa ulos, avaan oven, ei suostu menemään, mutta ei halua olla sisällä
6. ei halua riisuutua, - täytyy riisua tai täytyy istua eteisessä vaatteet päällä, autan vaikeimmat eli tiukat kengät, lapsi heittää ne seinään
7. lapsi ei halua sitä ruokaa jota on lounaaksi vaan jotain toista ruokaa, huutaa pöydässä, laitan pois, ja toivotan tervetulleeksi kun osaa olla huutamatta, lapsi poistuu, tulee 20 kuluttua takaisin, syö vähäsen
8. pelaa palapelejä, palat eivät mene oikeeseen kohtaan ulkomuistista, lapsi karjuu, että kuuluu se tähän, vaikkei kuulukaan, lapsen mielestä minä olen rikkonut hänen pelinsä ja hän karjuu ja syyttää minua
jne. tässä ehkä sellainen kuvaus aamun klo 8-13 välisestä ajasta, johon kuuluu ainakin 1,5 tuntia suoraa huutoa. Mun mielestä tälle ei juuri voi mitään, lapsi on temperamenttinen ja ei kykene sitä vielä säätelemään. Lapsi tarvitsee ympärilleen viisaita ja kykeneviä aikuisia, joita oikeasti on todella vähän olemassaa. Näitä johdonmukaisuuksita napisevia on nurkat väärällään ja juuri he saavat lapsemme ensimmäisenä provosoitua raivon valtaan.
Vierailija:
Ei kai se nyt ole niin ihmeellistä.Mun on myös vaikea uskoa, että päiväkodissa kaikki hoitajat kuuluisivat tuohon ryhmään, joten ilmeisesti päiväkodissa on jokin muukin ongelma kuin se, että poika ei tule toimeen lässyttäjien ja provosoituvien kanssa...
Ei ole ehkä vaan tottunut olemaan muiden " käskettävänä" ja kokee ettei häntä saa muut komentaa kuin äiti ja isä.
mutta aika paljon tuntuu niitäkin piisaavan. Meillä nämä osaavat työntekijät kehuvat lasta ja sanovat, että sen kanssa on helppo tulla toimeen, ja nämä toiset sanovat, ettei mistään tule mitään, eikä se tottele ollenkaan
Vierailija:
Näitä johdonmukaisuuksita napisevia on nurkat väärällään ja juuri he saavat lapsemme ensimmäisenä provosoitua raivon valtaan.
eihän tohon voi mitään parempaa neuvoa antaa. Kuulostaa helpolta lapselta ainakin mun mielestä :S Eikös kaikki jossain vaiheessa vänkää vastaan. Ja jos ongelmasi on, että lapsi tulee mutta murjottaa niin mitä siitä?? Anna murjottaa. Siis pitäisikö sun mielestä lapsen aina tulla yhdellä pyynnöllä ja sitten olla illoinen poika koko ajan?
Kaikissa esimerkeissä lapsesi totteli yhden tai parin kehotuksen jälkeen. Kuvittelin, että hän vänkää puoli tuntia ja sinä karjut, ja hän heittäytyy lattialle huutamaan eikä kertakaikkiaan tottele.
Ja kyllä siellä tarhassa sitten täytyy olla jokin muu ongelma, tuo on niin tavallista lapsen käytöstä.
Sanoit, että rajat ovat asetettu. Jos näin, niin et varmaan vanhempana olisi voinut tehdä enemmän?!