Viimeisillään raskaana, en tunne lasta kohtaan mitään

Lapsi syntyy viimeistään kahden kuukauden kuluttua ja mitä lähemmäs laskettu aika tulee, sitä enemmän koen ahdistusta tulevasta. Onko aivan normaalia, että tässä vaiheessa ei osaa rakastaa mahassa olevaa vauvaa? Pelkään, että en rakasta syntymän jälkeenkään. Olo on jotenkin tyhjä. Olen valmistautunut lapsen tuloon hyvin, tehnyt hankintoja, käynyt neuvolat ja valmennukset. Mutta tuntuu, että tämä on vain robottimaista suorittamista.

Raskaus oli yllätys ja harkitsin alkuun vakavasti aborttia. Alkuraskauden jälkeen pääsin muutamaksi kuukaudeksi siihen vaaleanpunaiseen kuplaan ja odotin tulevaa innolla, uskoen että minusta tulee hyvä äiti. Viimeinen kolmannes onkin ollut täynnä epätoivoa ja pelkoa, miten pilaan oman ja lapsen elämän. Olosuhteet eivät ole millään lailla hyvät. Välit lapsen isän kanssa on ristiriitaiset eikä lapsi varmasti tilannetta paranna. Päin vastoin, jatkossa täytyy löytää voimaa ajatella lapsen etua eikä pelissä ole vain oma hyvinvointi.