Varokaa lelukirja tulee postiluukusta tänään!!!

Voi olla jo myöhäistä

Hyvä tietää, käyn kotona ennen kuin menen tarhaan.

Tarkoitatko aikuisten lelukirjaa?

Miksi se roskiin pitää heittää? Lapset tykkäävät selata.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se roskiin pitää heittää? Lapset tykkäävät selata.

Aikuisten lelukirjaa? :D

Apua!

Tuleeko se muuten talouteen, jossa asuu vain yli 18-vuotiaita? Tahtoisin fiilistellä lapsuutta ja lukea sitä...

Voihan helevethi jos_kakarat sen ehtii nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se roskiin pitää heittää? Lapset tykkäävät selata.

Aikuisten lelukirjaa? :D

Aloituksessa sanottiin lelukirja.

Tämä päivä on itkun päivä.

Kaksi tullut jo viime viikolla.

Mitä vikaa lelukirjoissa? Nehän inspiroivat! Itse pienenä rakastin selata niitä, haaveilla jostakin siellä nähdystä hienosta jutusta ja yrittää tehdä legoista tai pahvista jotain vastaavanlaista.

Hyvä kun varoitit, täytyy katsoa, ettei satu ulko-ovella norkoilevaa kissaani päähän moinen kirja.

ei tullut!

Hmm, mun lapsuudessa 90-luvulla meillä oli joulun alla aina ihanaa kun saatiin lelukirjasta tehdä joululahjatoivelistat joulupukille. Vanhempani olivat laatineet meille säännöt, että listaan sai tulla 10 toivetta, jotka sai laittaa tärkeysjärjestykseen jos halusi. Näistä sopi odottaa pukilta n. 3 lahjaa saavansa. Se, mitä lahjoja pukki toi, riippui siitä, miten pukki ehti tai löysi tai mitä oli kaupoissa tai pukin "tehtailla" enää saatavissa. Kun oltiin kouluikäisiä, myös budjetti ilmestyi kehiin, eli meidän piti itse katsoa, että toiveissa ei ollut kuin 1-3 kallista lelua, joista yhtä enempää ei pukki tuonut samana jouluna.

Me sitten siskon kanssa ruksittiin vihot täyteen ja suoritettiin moneen kertaan valinta ja suosituimmuusjärjestyksen viilaaminen ennen joulua. Nämä lelukirjan toiveista tehdyt listat opetti pohtimaan, mitä oikeasti haluaa, kun ei voinut saada kaikkea. Me esim. siskon kanssa pohdittiin välillä myös yhdessä, mitä halutaan. Barbin matkailuauto ja sateenkaariponi vai yhteinen astiasto leikkimökkiin? Päädyttiin astiastoon. Myös perusteluilla saattoi lisätä jonkin toiveen toteutumista, esim. sisko sai kalliihkon mikroskoopin, koska perusteli haluavansa tutkin lehtien soluja sillä. Ja lehtien soluja tutkittiin.

Toki toiveita sai olla listan ulkopuoleltakin, esim. toivoin itse kerran "erilaisia kankaita ja ompelurasia," jotta voisin ommella Barbeilleni itse vaatteita. Joskus myös toivottiin yhdessä siskon kanssa että mentäisiin yhdessä koko perheen voimin jonnekin ja kerran ettei äiti joisi jouluna... No, viimeisin ei toteutunut silloin eikä vielä tähän päivään mennessä, mutta Särkänniemessä käytiin katsomassa delfiinejä. Pointti on kuitenkin se, että lelukirjankin avulla saattoi opetella monenmoisia juttuja, kun vanhemmat oli riittävän fiksuja laittamaan tietyt reunaehdot, joiden puitteissa toimia.

Miksi teidän lapset ei saa nähdä lelukirjoja? Kyllä meillä selattiin innoissaan lelukirjaa lapsena, mutta ei meistä kukaan kuvitellut, että kaikki lahjatoiveet toteutuisi, nehän oli toiveita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teidän lapset ei saa nähdä lelukirjoja? Kyllä meillä selattiin innoissaan lelukirjaa lapsena, mutta ei meistä kukaan kuvitellut, että kaikki lahjatoiveet toteutuisi, nehän oli toiveita.

Jospa heillä on lellikakaroita. Pitää saada kaiken mitä näkee ja haluaa.

No onpa nyt ongelma. Lapsena rakastin selata niitä, vaikka silloin se taisi olla vain muutama sivu Anttilan kuvastossa tms. Oikein muistan sen haaveilun vieläkin, se oli ihanaa :) Ei olisi tullut mieleenikään kieltää samaa huvia omilta lapsiltani. Kaikki ovat aina tienneet, että jos jotain haluaa, sitä ei välttämättä saa, mutta haaveilukin on ihanaa.

Vaikka valinnan vapauden tunne lisää onnellisuutta, niin sitä vastoin valinnan paljous tekee lapsistanne onnetomampia. Siksi parempi olisi jos lapsi saisi valita muutaman vaihtoehdon joukosta jotain mitä haluaa/toivoo, mutta nuo lelukuvastot ovat täynnä leluja, joiden kaikkien olemassaolosta lapsi ei toivottavasti ole edes tietoinen.