Lue keskustelun säännöt.
Ystävään ihastuminen aikuisena
Toivoton ihastus?
10.11.2018 |
Moni painii teininä ystävään ihastumisen kanssa, mutta mulla se on käynyt aikuisena, melkein keski-ikäisenä miehenä. On mahtavaa että sain vuosia sitten työkaverittaresta läheisen ystävän, jonka kanssa on puhuttu aivan kaikista henkilökohtaisistakin asioista ja puitu kummankin parisuhdeongelmia. Aikuisena ei usein tälläisia ystäviä löydä. Ehkä juuri siksi menin ja ihastuin tähän naiseen enkä ole siitä päässyt yli, vaikka jo vuosia yhteisen työn loppumisen jälkeen ei ole montaa kertaa vuodessa nähty ja ollaan pääosin vain viesteilty. Hän on mielessäni melkein jatkuvasti. Puoliso ei hyväksy ystävyyttämme, koska kokee sen pettämisenä. Osin ihan aiheesta, vaikka ollaan pysytty ihan henkisessä läheisyydessä halaamisia ja ulkonäön kehumisia lukuunottamatta.
Ystävä erosi ja omakin liitto on tökkinyt jo pidempään, pienten lasten pahentaessa tilannetta, joten haudon nyt kertomista ystävälleni vuosia panttaamistani tunteista. Mutta kun tämä ystävä on ainoa jolle voin puhua ihan kaikesta, niin en haluis sitä riskeerata. Kuitenkin tuo ihastus on möykky, joka vaikuttaa jo kohta kaikkeen elämääni. Aiemmin en ole puhunut mitään koska en haluis toisen liittoa rikkoa ja nyt ystävä on alkanut deittailla muita. En ole ihan varma hänen tunteistaan, mutta on me vuosien varrella flirttailtu melko selkeästikin. Siksikin epäröin kertomista, kun en osaa hänen tunteistaan lopulta sanoa.
Mutta mitä tässä tekee? Jos pidän kaiken sisällä, möykky vaan kasvaa. Jos kerron ihastukselle, voi olla että ystävyys loppuu ja ainoa keskustelukumppani menee, puolison kanssa kun ei oikein hyvin tuo keskustelu onnistu eikä liiton ongelmista voi kaikkea sitä hänelle kertoakaan, mitä voi puida ystävän kanssa. Jos myönnän puolisolle että olen ollut ihastunut toiseen, hänen kammoamaansa ihmiseen vuosia, menee pahimmillaan pitkä liitto karille. Ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja...
Kiitos jos jaksoit lukea ja jaksat vielä kertoa kokemuksia tai asiallisia kommentteja.
Kommentit (13)
Onko mitään merkkejä siitä, että ystäväsi saattaisi olla kiinnostunut? Jos ei, niin älä pilaa ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään merkkejä siitä, että ystäväsi saattaisi olla kiinnostunut? Jos ei, niin älä pilaa ystävyyttä.
On niitä ollut, mutta luulen että hänelläkin on sama kuin mulla eli ei halua rikkoa toisen liittoa. Sepä se onkin kun en missään tapauksessa halua menettää tätä ystävää, koska sitten mulla ei ole ketään kelle uskoutua.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Oho, oletpa melko tilanteessa.
Kerro tunteistasi, mutta muista riskit..voit menettää ystävän.
Kertoisin jos se olisi ihan välttämätön pakko.
Sepä se. Riskit on mutta jotenkin tää tunneasiaki pitäs saada ulos, juurikin sille kohteelle avautuisin vastaavista asioista tarpeen tullen... Hankalaa on.
- AP
Ihastumisesta kertominen on aina itsekäs teko. Olen tämän ennenkin täällä sanonut. Siinä jättää toisen ikävään tilanteeseen, jossa joutuu hämilleen. Vaikka olisikin iloinen juttu, se voi yllättää niin että tulee paine miten reagoida oikealla tavalla. Se ei ole elokuvamaisen ihanaa kuten kuvitellaan.
Jos olet ihastunut ja jos olet varma että jätät nykyisen suhteen taaksesi, niin sitten alat valloittamaan tätä toista tietenkin. Ei niin että jätät hänelle valintaa "otatko minut?" vaan panet parhaan vaihteesi päälle ja hurmaat huomaavaisuudellasi. Jos se ei toimi, niin ei toimi.
Ystävyys ei ole mikään tekosyy olla jättämättä väliin hurmausvaihetta.
Jatkan edelliseen vielä, että jos et ole valmis ottamaan riskiä - jättämään aiempaa suhdetta taaksesi ja alkaaksesi hurmaamaan, niin se ei ole todellista vaan pakenet ainoastaan arkea tähän fantasiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, miksi olet antanut liitossasi tilaa ihastumiselle? Mielestäni on petturuutta miettiä toista jatkuvasti, vaikka on perustanut perheen pienine lapsine toisen kanssa. Vaikuttaa, että et ole kovinkaan sitoutunut liittoosi ja silti olet antanut tilanteen edetä siihen pisteeseen, että olette saaneet lapsia.
Olen sitä mieltä, että unohdat ihastumisesi, ja seisot sen takana kuin mies, mitä on elämässäsi tällä hetkellä ja mihin olet antanut sen johtaa. Yritä nähdä tämän hetkisen elämäsi hyvät pointit ja yritä ihastua nykyiseen kumppaniisi mieluummin.
Jostain syystä haluat paeta tämän hetkistä tilannettasi, ja haet romantiikkaa ystävästäsi.
Onko tunteita pakko sanoa? Mitä tunteita haluat ruokkia ja mitkä haluat roihuamaan?
Siinäpä mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
Ihastumisesta kertominen on aina itsekäs teko. Olen tämän ennenkin täällä sanonut. Siinä jättää toisen ikävään tilanteeseen, jossa joutuu hämilleen. Vaikka olisikin iloinen juttu, se voi yllättää niin että tulee paine miten reagoida oikealla tavalla. Se ei ole elokuvamaisen ihanaa kuten kuvitellaan.
Jos olet ihastunut ja jos olet varma että jätät nykyisen suhteen taaksesi, niin sitten alat valloittamaan tätä toista tietenkin. Ei niin että jätät hänelle valintaa "otatko minut?" vaan panet parhaan vaihteesi päälle ja hurmaat huomaavaisuudellasi. Jos se ei toimi, niin ei toimi.
Tämä. Mieti. Ota aikaa. Totuus on, että perimmiltään on kyse henkisestä ja fyysisestä yhteenkuuluvuudesta. Kun se on ok, kaikkki muu menee. Mieti mitä itse saat suhteelta?
Ystävyys ei ole mikään tekosyy olla jättämättä väliin hurmausvaihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi helvetti teitä pettäjiä. Nyt katkaiset yhteyden tähän toiseen naiseen ja alat tehdä töitä parisuhteesi eteen. Jos parisuhteesi joskus päättyy, sitten voit alkaa iskemään muita naisia. Vittu että ottaa päähän tuollaiset urpot, jotka ajattelevat vain itseään. Sinulla on esim lapsia!!!!!
Aikamoista peliä olet pitkään pitänyt vaimosi selän takana. Kerro nyt ainakin vaimollesi, hänellä on täysi oikeus päättää haluaako jatkaa kanssasi. Olet raukkamainen jos pidät vaimoasi kakkosvaralla jos ihastuksesi ei lämpenekään. Ei ole reilua myöskään olla muka kaveri jos oikeasti on ihastunut, minusta sekin on kaksinaamaista. Eli olisi kaverillekin parempi kertoa.
Terveisin itse valehtelijamiehen kanssa vuosia tuhlannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran nyt pitää sanoa, ettei mitään fyysistä ole koskaan tapahtunut. En myöskään raportoi miespuoleisten kaverieni kanssa käymiäni keskusteluita puolisolle, joten en ole näistäkään puhunut. Tokihan se että puoliso suhtautuu asiaan pettämisenä, on silloin juuri sitä, mutta kyllä ihmisellä pitää olla mahdollisuus puhua henkilökohtaisista asioista muidenkin kuin puolison kanssa. Se miksi homma on ajautunut tähän, ei johdu tästä ystävästä vaan on perua vielä kauempaa. Kun parisuhde tökki, sain päivittäisestä tämän ystäväni, silloisen työkaverin, kanssa keskustelusta enemmän kuin turhista yrityksistä keskustella kaukana kotoa töissä käyneen puolison kanssa ja sen vuoksi kai ihastuinkin häneen, vaikka homma pysyikin ihan ystävätasolla. Näitä asioita ei koskaan ratkottu kunnolla ennen lasten hankintaa biologisen kellon tikittäessä ja sitä hintaa kai tässä maksetaan yhä kun parisuhde tökkii, vaikka arki, taloudenpito ja lasten kanssa eläminen sujuvatkin. Mutta sitä korostan että vaikka olen ihastunut ystävääni, välitän kyllä perheestäni ja myös puolisostani, vaikka yhteys ontuukin. En tosiaan myöskään ole ystävälleni vielä puhunut mitään ihastumisesta enkä sen takia hänen kanssaan pidä yhteyttä, vaan pidämme yhteyttä koska olemme toistemme tukena ja ystäviä. Tämän ihastumisasian takia olen välillä pitänyt etäisyyttä ystävääni, mutta ei se mitään auta. Hankala on sitäpaitsi katkoa aivan kokonaan yhteyksiä, kun pidämme tiiviisti yhteyttä myös vanhan työporukkamme kesken ja hekään eivät siis tiedä tästä kuviosta.
Kiitos kuitenkin kommenteista. Vaikka itse en pitäisi ongelmana, jos joku ystäväni tai kaverini ilmoittaisi olevansa minuun ihastunut, taitaa se tosiaan olla niin ettei asiasta kannata kertoa, mikäli ei ole valmis suhteeseen. Ja en minä kyllä salassa keskustelua enempään olisi valmiskaan, vaan kyllä pitäisi ensin erota, ennenkuin alkaisi mitään säätää toisten kanssa. Siispä täytyy löytää joku muu keino puskea tuo ihastus pois mielestä ja keskittyä hoitamaan parisuhdetta ennenkuin on myöhäistä. Jospa apua löytyisi sitten ammattilaisilta kun ei ole toista sellaista ystävää, jolle asiaa voisi purkaa.
M40
Tuo on pettämistä.
Aiheutat itse oman avioerosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisaita sanoja! Mikä tuota miestä vaivaa... Kuinka typerä täytyy olla ettei näe oman "olemme vain ystäviä" - pelin taakse?
Pitää kahta, salailee, pettää päivittäin toisen luottamusta, huijaa, antaa väärää kuvaa jne
Jos tuo on ystävyyttä, niin miksi vaimolle ei voi kertoa kaikkea siitä.
Tällaiset miehet kylvää pelkoa meille kaikille siitä uskallanko rakastaa, uskallanko pariutua. Sillä pelkää kohtaavansa ap:n kaltaisen.
Mikä on todellisuutta? kirjoitti:
Ihmettelen, miksi olet antanut liitossasi tilaa ihastumiselle? Mielestäni on petturuutta miettiä toista jatkuvasti, vaikka on perustanut perheen pienine lapsine toisen kanssa. Vaikuttaa, että et ole kovinkaan sitoutunut liittoosi ja silti olet antanut tilanteen edetä siihen pisteeseen, että olette saaneet lapsia.
Olen sitä mieltä, että unohdat ihastumisesi, ja seisot sen takana kuin mies, mitä on elämässäsi tällä hetkellä ja mihin olet antanut sen johtaa. Yritä nähdä tämän hetkisen elämäsi hyvät pointit ja yritä ihastua nykyiseen kumppaniisi mieluummin.
Jostain syystä haluat paeta tämän hetkistä tilannettasi, ja haet romantiikkaa ystävästäsi.
Onko tunteita pakko sanoa? Mitä tunteita haluat ruokkia ja mitkä haluat roihuamaan?Siinäpä mielipiteeni.
Oho, oletpa melko tilanteessa.
Kerro tunteistasi, mutta muista riskit..voit menettää ystävän.
Kertoisin jos se olisi ihan välttämätön pakko.