Onko kenelläkään muulla tällaista 5-vuotiasta? OV

Ole ylpeä hänestä. Eihän sun tarvitse aina olla täysillä mukana hänen jutuissaan, onhan sulla omaakin elämää, mutta tuskin tyttö siitä nyt kovin lannistuu, jos joskus sanot, että äidillä on nyt vähän omia asioita.

Hän laulaa tai keksii omia tarinoitaan koko ajan. Hän pukee ylleen kaikkia mahdollisia eri asukokonaisuuksia ja näyttelee. Välillä hän on ihan suunnattoman rasittava ja olen yrittänyt sanoa, että ole edes hetki hiljaa. Siltikin olen ihan suunnattoman ylpeä ja onnellinen, että hän on niin energinen ja ihana. Päiväkodin joulujuhlissakin hän lauloi, tanssi ja lausui runoja.

Ton ikänenhän tekee koko ajan jotain. Ja ole onnellinen että tytöllä on mielikuvitusta. Tosin varmasti rasittavaa jos koko ajan pitää viihdyttää, mutta voihan tytölle sanoa, että kuvitteleppa tekeväsi esitys suurelle yleisölle. Äiti ei nyt tule katsomaan, mutta leikisti siellä on yleisöä.

Onko lapsi päivähoidossa?

mutta itse en tunne ketään tällaista lasta. Minulla on kaksi muutakin lasta, aivan erilaisia! Vaikea edes selittää...

Esim nyt olemme mökillä. Kun tyttö heräsi, hän suunniteli tekevänsä ongen. Hän lähti hakemaan ulkoa keppiä, johon hän liimasi teipillä kertakäyttöhaarukan. Haarukkaan hän laittoi nakin. Rannassa on sulaa, johon hän halusi mennä kanssani onkimaan. AIVAN turha selittää ettei tuolla nakilla varmaan saa kalaa sentin syvyisestä vedestä. SIinä se tyttö nökötti tunnin verran...



Tytön päässä tapahtuu koko ajan ja suunnitelmat on suurellisia. Lisäksi tyttö on niiin romanttinen ja tunneihminen, eikä välitä tippaakaan muiden ihmisten reaktioista. Tai lähinnä siis nauttii kun saa huomiota, ei häpeile. Laulaa ja tanssii usein kaupungilla kävellessään. Kun olimme etelässä ja kävelimme keskustassa jossa oli pieni ruohoalue, hän halusi kieriä ruohikolla, koska " ruoho kutittaa niin ihanasti" .

ap

oikein kun kannustat, mutta joskus voit sanoa, että minä haluan nyt hiukan levätä, katson tämän yhden esityksen ja sitten riittää vähäksi aikaa.

mutta on se kurja sanoa " ei nyt" , kun pieni tyttö on koristellut huoneensa, valinnut esiintymisasun, tehnyt lavasteita iäisyyden, valinnut musiikin, asetellut lelunsa yleisöksi, istuttanut veljensä katsomoon jne.

Mutta, ylpeä olen joo. Välillä vain vähän väsynyt tähän hektisyyteen.

ap

Ei vastaa kehitys ikävaihetta jos 5v kierii ruohikolla keskellä kaupunkia.

tietysti yleisönä toimi välillä sisarus ja minä en aina ollut katsomossa.

Valmistivat yhdessä esityksiä jotka kyllä katsoin sohvassa istuen. Homma laajeni niin että myös naapurien lasten kanssa tekivät esityksiä ja me vanhemmat katsoimme niitä. Lisäksi rakensivat taidenäyttelyitä joissa oli heidän töitään. Upeaa aikaa.



Nyt nämä tytöt ovat koululaisia ja ovat erittäin hyviä oppilaita. Osaavat kirjoittaa hyviä kertomuksia joita opettajat lukee, kaikissa taitoaineissa ovat todella hyviä mutta tämän lisäksi akateemiset taidot on korkeaa tasoa. Sosiaaliset taidot on kunnossa ja ovat lisäksi nöyrämielisiä ei kuitenkaan nöyristelijöitä.



Haluan olla nyt ennustaja ja sanon että tyttösi tulee pärjäämään koulussa erittäin hyvin. Suosittelen että hankitte sopivan harrastuksen ja joku teatterikerho voisi olla hyvä valinta ja musiikki tämän lisäksi.



Meillä tämä esitysten tekeminen laantui luonnollisesti kouluiässä ja harrastukset alkoivat myös vähentää osaltaan kotona vietettyä aikaa. Kannattaa olla innostava ja kannustava lasten tekemisiin.

Kuullostaa tosi luonnottomalta ja jos tosiaan on noin " turhan tärkeä" kaikesta ja vaatii itselleen täyden yleisön tulee olemaan vielä rankaa kun aina ei ihmiset jaksa innostua narsistisesta pikkuneidistä.

Aina piti olla jotakin tekemässä ja järjestämässä ja esiintymässä. Lukemaan ja kirjoittamaan hän oppi 5-vuotiaana. Kouluikäisenä hän aloitti teatteriharrastuksen, joka lopahti yläluokilla. Hän kirjoitti tarinoita ja näytelmiä, joista sai ihan valtakunnallista tunnustusta. Mutta kirjoitusharrastus lopahti niin ikään. Hän tanssi flamnecoa monta vuotta, mutta ei nyt enää pariin vuoteen. Kuvaamataiteissa hän on lahjakas ja opet kehuvat kilvan. Kuvataideharrastus on sentään säilynyt, mutta muuten tyttö on passivoitunut ihan mahdottomasti. Mikään ei tunnu kiinnostavan. Nyt hän on lukion ekalla. Koulu menee hyvin, mutta tyttö ei jaksa uskoa itseensä, vaikka kuinka häntä kannustamme. Hän on jo harkinnut vaihtoa ammattikouluun.

on hyvä ystävä kavereilleen, kehuu ja kannustaa heitä, ottaa mukaan esityksiin kaikki halukkaat, ei pomota jne.

Mutta haluaa kyllä olla esillä. Nauttii siitä mielettömästi.

ap

tämä ruoholla kieriminen oli minusta hyvä juttu, lisäksi lapsesi osaa ilmaista tuntemuksiaan " kutitti ihoa"



Älä vaan missään nimessä usko että lapsesi on jollain tapaa sairas kun joku tuossa väitti ettei ole normaalia toimintaa.



Lapsesi on

luova

älykäs

tunteva

osaa nauttia tekemisestään



enempää ei voi lapselta toivoa



Äitinä voit olla onnellinen ja ylpeä tytöstäsi niin minäkin olen omistani.





Aikuiset ihmetteli omien tyttöjeni touhuja että miten ne keksii kaiken tuon, meillä oli sellainen luovuuteen kannustava ilmapiiri kotona että oli mahdollista tehdä isoja projekteja muuttaa yksi huone vaikka viikoksi suureksi leikiksi jota ei tarvinnut heti purkaa ja leikki jatkui ja kehittyi edelleen.



Uskon vahvasti jos kotona tuetaan lasta hänen hyvässä tekemisessä lapsi on tasapainoisempi ja onnellisempi tämä ei estä kuria ja sääntöjä tietyissä asioissa. Itseäni ahdistaa se ettei lasten anneta leikkiä ja touhuta ajatuksella että koti sotkeentuu ja tulee roskaa yms. kun askarrellaan jne.



Kahden tytön äiti

Ehkä tuo tytön käytös on siksi niin silmiinpistävää, koska hän on niin erilainen kuin muut lapsemme. Muutkin kyllä touhuavat ja järjestävät, mutta myös " vain ovat" . Viikonloppuaamuina sen oikein huomaa. Muut kaksi kömpivät kainaloon ja siinä ollaan ja höpötellään kaikessa rauhasassa. Tämä tyttö tulee kyllä halimaan ja pusimaan, mutta näkee miten sillä on muurahaisia pöksyissä ja jo miljoona ideaa päässä :)

Välillä on myös kurja olla se tylsimys, jonka täytyy palauttaa maan pinnalle, kun ideat menee turhan korkealentoisiksi...

Mutta sellainen fiilis minulla on ettei tuosta tytöstä tule ihan tavallista toimistotyöntekijää. Mukavaa sitä on seurata. :)

ap

Mietipä hetki teatterimaailmaa, esityksiä suunnitellaan ja valmistellaan ei ainoastaan itselle vaan YLEISÖLLE.



Voin kuvitella ap:n tytön viisikymmentä vuotta eteenpäin ja häntä voidaan verrata Seela Sellaan, Kyllikki Forsselliin, Ansa Ikoseen, Minna Haapkylään, Kati Uotiseen tai johonkin muuhun suureen näyttelijättäreen.



Voi olla että tyttö päätyy johonkin muuhun kuin taiteelliseen ammattiin mutta ammatissaan kenties kehittää jotain uutta ja erilaista - ties vaikka Nobel-palkittu tutkija hänestä tulee tai erinomainen lääkäri tai mitä tahansa muuta.



Jos päätyy tuiki tavalliseen työhön niin siinäkin hänellä on luovuutta ja kehittää uusia työmenetelmiä.

Saat edes sen aikaa levähtää.

ap

ihan miten vaan..

mun poika on vähän alle 4v. ja aika samanlainen kuin tyttösi. meillä poika myös keskittyy asioihin ja mielikuvitus on tosi hyvä. ideoita pojalla riittää. poikani puhuu kovalla äänellä. hänellä epäilys tarkkaavaisuushäiriöstä. osalla näkyy adhd vasta sitten, kun lapsella alkaa koulu. minustakin tuntuu, että lapseni on jotenkin erillainen kuin muut.