Outo työkaveri.. pienessä porukassa puhua pälättää kokoajan, mutta heti isomassa porukassa muuttuu mykäksi.
Esim kokouksissa ei puhu mitään. Ja jos puhuu niin oudosti todella hiljaisella äänellä.
Kun taas parin porukoissa saattaa puhua aivan liikaa!?
Kommentit (19)
Mitä outoa tuossa on? Moni viihtyy paremmin pienessä porukassa kuin isossa seurueessa.
Ujo ihminen? Mitä sitten? Käyttäydyt itsekin varmaan palaverissa erilailla kuin kahvipöydässä pienemmällä porukalla.
Saattaa kärsiä jonkinlaisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Pahimillaan se on nimenomaan isoissa porukoissa. Muista myös että kovasti puhuminenkin voi olla pelon kätkemistä.
Ehkä saa suunsa auki paremmin kun ihmisiä on vähemmän ..
Mä voisin olla toi sun työkaveri.
Olen luonteeltani tarkkailija, isossa porukassa vetäydyn sivummalle, mutta kahden kesken tai pikkuporukassa olen sosiaalisempi. Uskallan nauraa ja jutella, kun työpaikan länkyttäjät eivät ole ankeuttamassa tilaa.
Puhut varmaan minusta. Olen juuri tuollainen, kahden kesken pystyn juttelemaan normaalisti, mutta isommassa porukassa olen hiljaa. Puhumattomuus on minulle normaali olotila, mutta kahden kesken on helpompi jutella kun ei tarvi kuunnella eikä vastata kuin yhdelle ihmiselle. Porukassa on helpompi olla hiljaa kuin yrittää saada ääntään kuuluville. Varsinkin kun minulla hyvin harvoin on niin tärkeää asiaa että se pitäisi muille saada jaettua.
Vierailija kirjoitti:
Puhut varmaan minusta. Olen juuri tuollainen, kahden kesken pystyn juttelemaan normaalisti, mutta isommassa porukassa olen hiljaa. Puhumattomuus on minulle normaali olotila, mutta kahden kesken on helpompi jutella kun ei tarvi kuunnella eikä vastata kuin yhdelle ihmiselle. Porukassa on helpompi olla hiljaa kuin yrittää saada ääntään kuuluville. Varsinkin kun minulla hyvin harvoin on niin tärkeää asiaa että se pitäisi muille saada jaettua.
Mulla sama. Oikeastaan kyse ei ole siitä, että en USKALTAISI puhua isommassa porukassa (joksi monet näköjään aisian tulkitsevat), vaan siitä, että ei TARVITSE puhua, koska keskustelu sujuu ilman minunkin panostani. En tunne olevani mitenkään epäsosiaalinen, vaan porukassa mielelläni kuuntelen, mitä muilla on sanottavaa. Kyse on ehkä pikemminkin jonkinlaisesta laiskuudesta, voin tavallaan huilata sen aikaa, kun muut pälättävät.
Joo mutta kun hän puhuu kyllä hirveästi pienessä porukassa mutta muuttuu pelokkaan oloiseksi kokouksissa.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta kun hän puhuu kyllä hirveästi pienessä porukassa mutta muuttuu pelokkaan oloiseksi kokouksissa.
T. Ap
No eikö tää jo selitetty? Jotkut ihmiset ovat pelokkaita kun pitäisi puhua isomman joukon kuunnellessa. Itsekin olen sellainen. Jos en tunne kunnolla kaikkia, kolmekin keskustelukumppania voi olla joskus liikaa.
Toiset sisäistää sen että jos on paljon porukkaa, aika ja suunvuoro pitää jakaa tasaisesti kaikille. Jos ihmisiä on 16, yhdelle on aikaa 1/16 ajasta. Kaikki ei tätä sisäistä ja puhuu omia tylsiä juttujaan ja huonoa läppää muidenkin vuoron yli.
Ja jotkut nyt vaan osaa olla hiljaa. Sekin on taito että uskaltaa pitää suun kiinni kun ei ole tähdellistä sanottavaa. Ja ei ota roolia kuten moni ottaa vaivaannuttavan roolin tyhjänpuhumisesta tai omista asioista raportoimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta kun hän puhuu kyllä hirveästi pienessä porukassa mutta muuttuu pelokkaan oloiseksi kokouksissa.
T. Ap
Onko siinä pienessä porukassa kaikki tutumpia? Minustakin on kyllä helpompi puhua silloin, kun on vain muutama kuunteleva korvapari kuin että on kymmenen tai kaksikymmentä. Enkä pidä sitä kummallisena.
Eikö ole ihan normaalia että isossa porukassa ei kaikki voi pälättää.
Kontekstintajua. Palaverissa ollaan hiljaa jos ei aiheesta ole sanottavaa, kahvipöytäkeskustelussa tuttujen kesken voi puhua ja nauraa vapaammin. Sinä et ole hänelle läheinen jonka vuoksi hän ei puhu sulle. Enkä ihmettele kun niin tunnut arvostelevan.
Mikä tässä on se ongelma? Aika normaali ilmiö on ujompien ihmisten keskuudessa.
Ei niin mitään outoa. Miksi muuten ap upittelee tätä niinkuin ois jokin maan kaatava asia.
Mulla vasta onkin outo yhteistyökumppani. Kokouksissa se on aina suuna ja päänä, puhuu kovalla äänellä ja on aina niin tärkeää niin tärkeää. Sen vieressä istuminen on tuskaa. Kaikken pitää kommentoida ja päästä sanomaan oma mielipiteensä, myös niihin jotka ei hänelle edes millään lailla kuulu...
Kahden kesken ja asiassa joka sille kuuluu, sen kanssa pystyy tekemään yhteistyötä. Tokihan hän on Tärkeä silloinkin, mutta asiassa joka hänelle kuuluu, se ei ole haitaksi. Tehokas ihminen.
Mitäs outoa tuossa nyt on? Uskon että suomalaisista aika suuri osa on juuri sellasia.
No mitä täällä uliset? Onko se sinulta jotenkin pois?