Adhd-lapsen jokailtainen läksyhel""tti, lääkityksestä huolimatta istutaan vähintään sen 3h pöydän ääressä ja itketään

No mahtaa tuo olla sille lapselle todella ahdistavaa ja painostavaa. Varmaan jo pelkää sitä läksysessiota.

Onneksi omat vanhempani eivät juuri puuttuneet koulunkäyntiin. Sitten vaan meni huonosti kun ei keskittymiskyky riittänyt. 

Vähentäisin kyllä aikaa korkeintaan tuntiin ja loput jättäisin tekemättä. Tuo ei voi olla hyväksi lapselle.

Ei niitä illalla kannatakaan tehdä. Lääkkeen vaikutus laimenee iltaa kohti ja jos kovin myöhään menee, niin vaikutus on voinut jo lakata kokonaan. Läksyt kannattaa tehdä melkein heti kun koulusta kotiutuu, ensin pieni rauhoittuminen ja sitten läksyjen kimppuun. Olisikö äänikirjoista apua? Meillä ainakin oli osa kirjoista äänikirjoina, helpotti kummasti työskentelyä.

Oletteko kokeilleet pieniin osiin pilkkomista? Meidän ADHD-lapsella toimii, eikä turhaudu niin helposti kun tietää että kerralla tarvitsee tehdä vaan yksi-kaksi tehtävää.

Meillä ei iltaisin onnistunut läksyjen teko ollenkaan, eli lapsen piti jäädä koulun jälkeen ns läksyparkkiin, sen mitä siellä tunnissa sai tehtyä, sen piti riittää. Illat menivät muuten vain tappeluiksi. Meillä ei kyllä ollut lääkkeitä käytössä. Teini-iässä vasta läksytkin sujuivat itsestään.

Ihan vinkkinä: etkai pakota lasta tekemään läksyjään silloin kun lapsi on väsynyt, nälkäinen tai uupunut?

Vääntäisitkö itse pakkopullaa silloinkin, kun olisit levon tarpeessa. 

Liikaa läksyjä ellei ole lukiossa. Kerro opettajalle ettei näin voi jatkua. Ja läksyt heti koulun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vinkkinä: etkai pakota lasta tekemään läksyjään silloin kun lapsi on väsynyt, nälkäinen tai uupunut?

Vääntäisitkö itse pakkopullaa silloinkin, kun olisit levon tarpeessa. 

En ole ap, mutta tämä kysymys jäi mietityttämään. Nimittäin vastaus on että kyllä, väännän itse pakkopullaa vaikka läpi harmaan kiven jos on pakko. Ja olen aina pitänyt sitä jotenkin hyvänä ominaisuutena, sisukkuutena, tunnollisuutena tms. Koen että olen tuon "grindauskyvyn" takia menestynyt urallani hyvin. Valvon vaikka yöt läpeensä ja teen töitä että projekti saadaan loppuun jne.

Ja valitettavasti, olen vahingossa tainnut lapsillekin opettaa välilä aika ankarasti tällaista "työnnä olosi sivuun ja pakota itsesi tekemään" ihannetta, ajatellen tekeväni heille lopulta hyvää.

Läksyjen teko aloitetaan heti kun on koulusta tullut ja syönyt, mutta silti väsyy jo heti alussa ja homma menee niin että läksyjä tehdään tyyliin klo 14-19 eli koko ilta. Tyttö on jo neljännellä luokalla ja alamme miehen kanssa olla väsyneitä tähän vuosia jatkuneeseen showhon.

Pistimme toivon lääkkeeseen , mutta edes annostuksen nostaminen ei auttanut. Kokeilimme toista lääkettä ,mutta teki hirveät vatsakivut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vinkkinä: etkai pakota lasta tekemään läksyjään silloin kun lapsi on väsynyt, nälkäinen tai uupunut?

Vääntäisitkö itse pakkopullaa silloinkin, kun olisit levon tarpeessa. 

En ole ap, mutta tämä kysymys jäi mietityttämään. Nimittäin vastaus on että kyllä, väännän itse pakkopullaa vaikka läpi harmaan kiven jos on pakko. Ja olen aina pitänyt sitä jotenkin hyvänä ominaisuutena, sisukkuutena, tunnollisuutena tms. Koen että olen tuon "grindauskyvyn" takia menestynyt urallani hyvin. Valvon vaikka yöt läpeensä ja teen töitä että projekti saadaan loppuun jne.

Ja valitettavasti, olen vahingossa tainnut lapsillekin opettaa välilä aika ankarasti tällaista "työnnä olosi sivuun ja pakota itsesi tekemään" ihannetta, ajatellen tekeväni heille lopulta hyvää.

Minäpä kerron oman tarinani: olen ollut tällainen lapsi. Olen istunut tunteja nuokkuen matikan vihon yllä ja kun väsyneellä päällä ei laskut suju, niin itkuhan siitä usein tuli. Tunteja ja tunteja meni, ja aivan turhaan. Ei väsynyt lapsi opi, eikä matikasta mitään herkkua tule tuolla menetelmällä.

Olen nykyään korkeakoulutettu ja hyvässä virassa. Kummasti opiskelu alkoi maistua, kun sai tehdä ns omatahtisesti. Sinun on ihan turha länkyttää siitä, että laita olosi sivuun, jos kuitenkin esimerkiksi saat levätä silloin kuin sinusta tuntuu. Saat esimerkiksi juoda kupin kahvia, miettiä milloin pidät taukoa, miten järjestät arjen. Jos olet aivan oikeasti tehnyt kaikkea mitä väität, ymmärrät varmaan mikä merkitys levolla, ruoalla ja tauottamisella on. Jos oikeasti haluat pitää yllä sankarin viittaa, niin unohda työpäivän jälkeen nokoset tai kerää marttyyripisteet tekemällä epämieluisimmat asiat tappoväsyneenä. Ynnää vielä siihen se, että vieressä joku vahtii jatkuvasti ja huokailee sitä, että mikä on kun ei työnteko maistu. Toista tämä päivästä toiseen, vuodesta toiseen.

Itse nyt tässä iltaisella aloittelen kirjoitustyötä. Töiden jälkeen otin pienet nokoset. Minä en kerää marttyyripisteitä sillä, että tahkon väkisin menemään väsyneenä. Puolisen tuntia lepoa ja olen tehokkaampi. Eli saan paljon enemmän aikaiseksi, kuin että yritän väsypöhnässä tahkoa. 

Heti yhteyttä opettajaan/opettajiin. Mieti, millaiset vaikutukset noilla läksysulkeisilla on lapsen myöhempään motivaatioon ja koulumenestykseen. Jokin käytännön ratkaisu opettajan, erityisopettajan, lääkärin jne. yhteisavulla. Oma lapseni parkui ekaluokan syksyllä, kun ei ymmärtänyt lukemisesta mitään. Piti kuitenkin tahkota aukeama esim. viisi kertaa läpi. Sitten opettaja vaihtui ja hän sanoi, ettei missään nimessä saa jatkaa, kun lapsi on aidosti puhki ja/tai hysteerinen. Sittemmin lapsi oppikin ihan hyvin. 

Tuo on rankkaa. Meidän pojalla on lääkitys, ja läksyt tehdään aina koulun jälkeen. Tämä tarkoitaa, että syödään välipala ja jos on kovasti vösynyt niin lepää max 30 min. Sitten läksyt. Jos tämä ei onnistu, niin mennään jo kahdeksalta nukkumaan ja herätään vähän aikaisemmin. Otetaan lääke ja syödään aamupala ja sitten läksyt. Aamulla sujuu yleensä paremmin. Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Tuo on rankkaa. Meidän pojalla on lääkitys, ja läksyt tehdään aina koulun jälkeen. Tämä tarkoitaa, että syödään välipala ja jos on kovasti vösynyt niin lepää max 30 min. Sitten läksyt. Jos tämä ei onnistu, niin mennään jo kahdeksalta nukkumaan ja herätään vähän aikaisemmin. Otetaan lääke ja syödään aamupala ja sitten läksyt. Aamulla sujuu yleensä paremmin. Tsemppiä

Tota käytkö itse esim. töissä?

Mikähän siinä on kun kaikilta vaaditaan samat asiat vaikka tiedetään että se on joillekin hirveän hankalaa. Yritetään tunkea kaikki samaan muottiin, vaikka tiedetään ettei se toimi. Sitten otetaan huumelääkkeet käyttöön, mutta vieläkään ei välttämättä onnistu. Onko niin että koska jenkit edellä, meidän on pakko tehdä perässä?

Vierailija kirjoitti:

Liikaa läksyjä ellei ole lukiossa. Kerro opettajalle ettei näin voi jatkua. Ja läksyt heti koulun jälkeen.

Läksyjä voi olla vain vähän ja silti aikaa kuluu. Kysyisin opettajalta ohjeita miten toimitaan.

Vierailija kirjoitti:

Läksyjen teko aloitetaan heti kun on koulusta tullut ja syönyt, mutta silti väsyy jo heti alussa ja homma menee niin että läksyjä tehdään tyyliin klo 14-19 eli koko ilta. Tyttö on jo neljännellä luokalla ja alamme miehen kanssa olla väsyneitä tähän vuosia jatkuneeseen showhon.

Pistimme toivon lääkkeeseen , mutta edes annostuksen nostaminen ei auttanut. Kokeilimme toista lääkettä ,mutta teki hirveät vatsakivut.

Ap[/quote

Pitäisin kyllä taukoa enkä heti koulun jälkeen tekisi niitä, jos menee vielä 3 h aikaa, niin lapsihan on ihan uuvuksissa.]

Paha ADHD on kyllä oikeesti paha. Lapsi ei ole tarpeeksi vajaa laitokseen, mutta silti niin hankala että pilaa vanhempien ja mahdollisten sisarusten elämän. Tässäkin tapauksessa  vanhemmat väsyneitä "tähän souviin" vaikka tyttö vasta neljännellä.  Ei taida enää mennä montakaan vuotta kun kuvioihin tulee vähän vanhemmat kaverit, päihteet ja teiniraskaus. Älkää nyt vielä väsykö!  Se ADHD nuoren murrosikä tulee taatusti olemaan kulta-aikaa.

Kannattaa jutella lapsen kanssa, mikä siinä läksyjen teossa eniten uuvuttaa ja ärsyttää. Lapsi voi osata jopa vastata, johtuuko asia nälästä, väsymyksestä vai siitä, että hän kokee, ettei osaa eikä pysty tai kykene. Muutenkin tosiaan koulun jälkeen varmaan hyvä huolehtia ruokailusta ja antaa lapselle pieni hetki aikaa levätä raskaan koulupäivän jälkeen.

Sitten kun ruvetaan niitä läksyjä tekemään, niin pilkotaan ne osiin ja pidetään taukoja sopivin välein (esimerkiksi läksyjen tekoa 10min/pari tehtävää, sitten pieni tauko). Tauottaminen ja tehtävien osiin pilkkominen on hyvä apukeino, mikä ylläpitää sitä jaksamista ja keskittymistä. Ja jos lapsi selkeästi on tuskainen ja itkevä, ei silloin se oppiminen ole tehokasta eikä millään tapaa edes mielekästä. Jos sitä jatketaan vain pakolla, niin varmasti kuolee se viimeinenkin motivaatio ja innostus koko hommasta ja koulunkäynnistä. Etenkin, jos koko ilta menee siihen läksyjen tekoon, jolloin lapsi ei millään voi keretä palautumaan koulusta ja läksyjen teosta eikä hällä ole tarpeeksi vapaa-aikaa ja aikaa rentoutua ja levätä. Koulu kuitenkin käy lapselle työstä, kun koulupäivän aikana opitaan paljon uutta, opitaan toimimaan ryhmässä ja sosiaalisten suhteiden ympäröimänä, kyllä se jo itsessään uuvuttaa, minkä vastapainoksi vapaa-aika on älyttömän tärkeää. 

Itsellä sama tilanne ja kyllä jos jonkinlaista on kokeiltu, eniten auttoi kun läksymäärää kohtuullistettiin, koska ongelmia myös lukemisessa. Joten normi työpäivän lisäksi toinen vanhempi toimii kotona "opettajana" toisen hoitaessa muun perheen. Jos ette vielä ole opettajan kanssa keskustelleet, kehoitan olemaan sinnepäin yhteyksissä. Tsemppiä ja jaksamista koko perheelle!

Suosittelen läksyjen pilkkomista ja keskustelua opettajan kanssa läksyjen määrästä. Meillä opettaja itse kysyi että onko läksyjen määrä mielestäni sopiva. Jos opettajan kanssa ei puhe onnistu, yhteys hoitotahon kautta.

Yksi mahdollisuus on, että lyhytvaikutteista adhd-lääkettä otetaan toinen annos iltapäiväksi.

Ehdottomasti ei voi jatkua tuolla tavalla ainakaan. Meillä muuten läksyjen teko onnistui parhaiten iltapäiväkerhossa tai kaverin kanssa, tosin oli pienempi. Nykyään jo sujuu hyvin itsekin, koska läksyjen määrä on sopiva, eivätkä ole liian haastavia. Pieni haaste läksyissä pitääkin olla, mutta jos ne tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta, ei aikuisten hiillostus ainakaan auta..

Kun asiaa pääsisi lapsen kanssa purkamaan yhdessä. Mikä niissä on vaikeaa, jne. Voi olla pulmaa ymmärryksessä, liian levoton olo, läksyjä liian paljon, ymmärtämätön opettaja.