Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan pianonsoittoa pitää harrastaa, että
Mietin
06.11.2018 |
...oppii soittamaan pidempiä kappaleita kahdella kädellä soittaen?
Varmasti yksilöllistä, mutta jos lapsi aloittaa syksyllä kerran soittotunnit (käy kerran viikossa ja harjoittelee läksyt päivittäin), niin mikä olisi arvio tasosta loppukeväällä?
Asia jolla ei ole merkitystä, mutta kiinnostaa kuitenkin.
Kommentit (18)
Viuulua kannattaa soiittaa lapsena. Se kehiittää enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viuulua kannattaa soiittaa lapsena. Se kehiittää enemmän.
Se keehittää sävelkorrvaa ja ryttmitajuaa enemmän koska jouduut etsimäään säveltaaajuudet ja kykeeneeet luovemmin käytttämäään rytmikkyyyttä.
Kiitos vastauksestasi!
Pidemmällä kappaleella tarkoitan vähintään 2min pituista, esim Ihme ja Kumma.
Vierailija kirjoitti:
Soittaa kyllä kahdella kädellä keväällä jo jotain, mutta emme voi tietää, mitä sinä tarkoitat ”pidemmällä kappaleella”. Ja kuinka vaikeaa kappaletta tässä tarkoitat. Pisteet siitä, että lapsi harjoittelee joka päivä, hyvä!
Niin varmasti, mutta pianosta on todennäköisemmin enemmän hyötyä elämässä. Piano on helpommin käden ulottuvilla. Viulu täytyy virittää ennen jokaista soittokertaa, sekä soitin kaivaa kotelostaan ja laittaa muutenkin soittokuntoon (olkatuki paikalleen ja mahdollisesti vielä laittaa hartsia jouseen). Paljon työläämpää kuin pianon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Viuulua kannattaa soiittaa lapsena. Se kehiittää enemmän.
Kyllä vajaassa vuodessa, jos lapsi oikeasti säännöllisesti harjoittelee, pääsee jo sellaiselle easy classics -tasolle, mikä kuulostaa jo yllättävän hienolta. Toki myös ikä ja lapsen taipumukset vaikuttavat. 12v kehittyy paljon nopeammin kuin 5v, koska hänellä on jo enemmän muita taitoja, joita hyödyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä usein sellaiset kappaleet joista pitää, oppii tehokkaammin ja jää mieleen paremmin.
Jotenkin kauhea ajatus, että lasten harrastuksessakin on joku päämäärä, jota vanhemmat kello kädessä mittaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...naapurit hermostuu totaalisesti?
Tyttö aloitti tänä syksynä pianon, ja Kissanpolkka menee jo (kaksikätisesti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kauhea ajatus, että lasten harrastuksessakin on joku päämäärä, jota vanhemmat kello kädessä mittaavat.
Pianonsoiton harrastuksessa ei oikein ole mieltä jos ei opi soittamaan. Jos ei mitään tavoitteiden asettamista kestä, on parempi harrastaa vaikka hiekkaleikkejä tai heppahyppelyä.
Ilmeisesti et itse soita? No, keväällä lapsesi soittaa kahdella kädellä pitkiäkin HELPPOJA kappaleita. Ihme ja kumma ei näihin kuulu, sitä saat kyllä vielä odotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä on todella suuria henkilökohtaisia eroja. Omat lapseni ovat varmaan ääripäissä oppimisen nopeuden suhteen. Toinen soittaa korvakuulolta ja luonnostaan kaksikätisesti "mitä vaan" ja oppi nuotit helposti. Toinen taas jauhoi pari vuotta soittotunneilla ja oppi hädintuskin soittamaan ne lyhyet läksynsä. Korvakuulolta ei soita mitään ja koki nuottien oppimisen tosi vaikeaksi. Ovat siis musikaalisuuden suhteen kuin yö ja päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kauhea ajatus, että lasten harrastuksessakin on joku päämäärä, jota vanhemmat kello kädessä mittaavat.
Pianonsoiton harrastuksessa ei oikein ole mieltä jos ei opi soittamaan. Jos ei mitään tavoitteiden asettamista kestä, on parempi harrastaa vaikka hiekkaleikkejä tai heppahyppelyä.
Toki pianonsoiton harrastamisen tarkoituksena on oppia soittamaan. Mutta pitääkö sitä mitata jollain mittarilla, jos kyse on kuitenkin vain harrastuksesta? Eikö tärkeintä olisi oppia nauttimaan siitä, mitä tekee. Musiikista, sen tuottamisesta ja sen kuuntelemisesta. Itse kävin varmaan kymmenen vuotta pianotunneilla, mutta olen korkeintaan keskitason soittaja. Tykkäsin kovasti, ja tykkään edelleenkin. Soittaminen on minulle rentouttavaaa, lähes meditatiivista varsinkin silloin kun soittaa tuttua kappaletta yhä uudelleen ja uudelleen. Suorittaminen on onneksi aina pysytellyt kaukana pianostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tyttö alkoi soittaa 12-vuotiaana ja soitti heti pitkiä kappaleita kahdella kädellä korvakuulolta. Hän ei osaa vieläkään nuotteja, kun ei kuulemma tarvi niitä eikä viitsi opetella. Hän on itseoppinut, ei ole suus saanut tuntiakaan soitto-opetusta. Että kovin on yksilöllistä tuo oppiminen.
Mielestäni soittamisessa on aina kyse suorittamisesta. Se on mhdollista myls hyvällä tavalla. Positiivinen, tavoitteellinen suoritus ja harrastus, josta saa iloa.
Soittaako tyttäresi jotain muuta soitinta pianon ohella?
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttö alkoi soittaa 12-vuotiaana ja soitti heti pitkiä kappaleita kahdella kädellä korvakuulolta. Hän ei osaa vieläkään nuotteja, kun ei kuulemma tarvi niitä eikä viitsi opetella. Hän on itseoppinut, ei ole suus saanut tuntiakaan soitto-opetusta. Että kovin on yksilöllistä tuo oppiminen.
Soittaa kyllä kahdella kädellä keväällä jo jotain, mutta emme voi tietää, mitä sinä tarkoitat ”pidemmällä kappaleella”. Ja kuinka vaikeaa kappaletta tässä tarkoitat. Pisteet siitä, että lapsi harjoittelee joka päivä, hyvä!