Miksi jotkut panikoivat keskenmenosta ekat kolme kuukautta?

Miksi etukäteen?

Mulla on ollut useita keskenmenoja. Totta kai keskenmeno tulee jos on tullakseen, sille ei mitään voi. Mä kuitenkin esimerkiksi mieluummin tiedän tilanteen mahdollisimman pian. Tuulimunaraskaus tulee esiin alkuraskauden ultrassa vaikka viikolla 7. Ulos se ei välttämättä tule luonnollisesti kuin viikolla 12. Minä ainakin mieluummin haluan tietää sen viisi viikkoa, että olenko raskaana vai en.



Toisaalta taas jos on ollut keskenmenoja ja onkin raskaana, niin minun keskenmenopelkojani helpotti se, että tiesin minulla olevan sikiö oikeassa paikassa kohdussa sydän sykkivänä. Toki olisin voinut valita, että elän pelossa, mutta halusin lieventää pelkojani.

Ei sitä voi järjellä päättää.

Ensimmäinen tuli ihan yllättäen. Päivän oli hieman jomottanut vatsaa ja illalla alkoi kova verenvuoto.



Toisessa oli tiputteluvuotoa pariviikkoa. Sitten pari päivää hieman enemmän vuotoa ja pientä kipuilua. Sitten alkoi iso verenvuoto.



Ja voin sanoa, että tuo toinen oli henkisesti todella paljon helpompi, kun tiesin paripäivää, että nyt se on menossa kesken. Ehdin jo sopeutua ajatukseen. Kuulostelin vain, joko verenvuoto alkaa.



Kolmas raskaus meni hyvin mutta koko alkuraskauden pelkäsin keskenmenoa. En kuitenkaan rampannut ultrissa sen takia. En vain kertonut raskaudesta kenellekään ennen kuin olin kuullut sydänäänet ja viikot oli 12+.

Miksi stressaatte aivojanne tällaisella asialla, jota ette vain pysty käsittämään? Ensimmäistä kertaa ollessani raskaana en osannut pelätä keskenmenoa. Se kävi kyllä mielessä muutaman kerran. Toisella kerralla pelkäsin keskenmenoa ihan tosissani. Kolmannella kerralla olin jo melko varma ettei tämäkään raskaus onnellisesti pääty. Onko minulla nyt oikeus " panikoida" mahdollisista tulevista keskenmenoista, oi arvon ap?

Nyt murehdin mahdollista ennenaikaista synnytystä, sekin yleistä hedelmöityshoidoilla alkuun saaduissa raskauksista.



Onko minulla oikeus panikoida?