Suunnanmuutos elämässä masennuksen jälkeen

Itse ainakin olen paljon miettinyt ihmissuhteitani ja mitä jatkossa niiltä haluan.

Tajusin, että läheiseni ovat saaatanallisia kakkkakuutioita, joiden syytä masennukseni on. Moittiminen on syynä masennukseen, oman vanhemman moittiminen etenkin, ja se, miten hän valehteli kaikkien muiden ajattelevan samalla tavalla moittivasti minusta, mitä.n armoa ei tunnettu yhtään missään asiassa, kaikista vioista sai moittia minua se saaaatanan kusipääää täysin estoitta. Onko se teistä oikein? Että äiti moittii lasta tämän vioista? Eli siis kukaan ei saa ollakaan epätäydellinen, sitähän se silloin tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin, että läheiseni ovat saaatanallisia kakkkakuutioita, joiden syytä masennukseni on. Moittiminen on syynä masennukseen, oman vanhemman moittiminen etenkin, ja se, miten hän valehteli kaikkien muiden ajattelevan samalla tavalla moittivasti minusta, mitä.n armoa ei tunnettu yhtään missään asiassa, kaikista vioista sai moittia minua se saaaatanan kusipääää täysin estoitta. Onko se teistä oikein? Että äiti moittii lasta tämän vioista? Eli siis kukaan ei saa ollakaan epätäydellinen, sitähän se silloin tarkoittaa.

Miten synnytän hänelle sen saman tunteen, ettei hän kelpaa mihinkään? Vaan häntä moititaan aivan kaikista vioistaan. Miten? Ihminen ei piittaa, jos haukun häntä, mutta haluan kos taa asian hänelle, sen saman tuskan, josta itse "nautin", kiitos hänen moitteensa vioistani ja satutuksen. Haluan, että hän uskoo että minun vaikeuteni ja paha oloni on täysin ja sataprosenttisesti hänen vikansa.

Olin aiemmin liiankin kiltti, halusin miellyttää kaikkia ja pistin ystävieni tarpeet omieni edellä. Vaikka he eivät koskaan tehneet minulle samaa.

Nykään pistän itseni edelle, en myöskään pidä enää yhteyttä ihmisiin, jotka eivät myöskään tee niin minulle. Eikä jaksa kiinnostaa enää muiden mielipiteet muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin, että läheiseni ovat saaatanallisia kakkkakuutioita, joiden syytä masennukseni on. Moittiminen on syynä masennukseen, oman vanhemman moittiminen etenkin, ja se, miten hän valehteli kaikkien muiden ajattelevan samalla tavalla moittivasti minusta, mitä.n armoa ei tunnettu yhtään missään asiassa, kaikista vioista sai moittia minua se saaaatanan kusipääää täysin estoitta. Onko se teistä oikein? Että äiti moittii lasta tämän vioista? Eli siis kukaan ei saa ollakaan epätäydellinen, sitähän se silloin tarkoittaa.

Miten synnytän hänelle sen saman tunteen, ettei hän kelpaa mihinkään? Vaan häntä moititaan aivan kaikista vioistaan. Miten? Ihminen ei piittaa, jos haukun häntä, mutta haluan kos taa asian hänelle, sen saman tuskan, josta itse "nautin", kiitos hänen moitteensa vioistani ja satutuksen. Haluan, että hän uskoo että minun vaikeuteni ja paha oloni on täysin ja sataprosenttisesti hänen vikansa.

Suksi nyt Kkä kuuseen tuon verbaalisen oksennuksesi kanssa.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Olin aiemmin liiankin kiltti, halusin miellyttää kaikkia ja pistin ystävieni tarpeet omieni edellä. Vaikka he eivät koskaan tehneet minulle samaa.

Nykään pistän itseni edelle, en myöskään pidä enää yhteyttä ihmisiin, jotka eivät myöskään tee niin minulle. Eikä jaksa kiinnostaa enää muiden mielipiteet muutenkaan.

Koetko tämän toimineen hyvin? Voitko nyt paremmin?

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin, että läheiseni ovat saaatanallisia kakkkakuutioita, joiden syytä masennukseni on. Moittiminen on syynä masennukseen, oman vanhemman moittiminen etenkin, ja se, miten hän valehteli kaikkien muiden ajattelevan samalla tavalla moittivasti minusta, mitä.n armoa ei tunnettu yhtään missään asiassa, kaikista vioista sai moittia minua se saaaatanan kusipääää täysin estoitta. Onko se teistä oikein? Että äiti moittii lasta tämän vioista? Eli siis kukaan ei saa ollakaan epätäydellinen, sitähän se silloin tarkoittaa.

Miten synnytän hänelle sen saman tunteen, ettei hän kelpaa mihinkään? Vaan häntä moititaan aivan kaikista vioistaan. Miten? Ihminen ei piittaa, jos haukun häntä, mutta haluan kos taa asian hänelle, sen saman tuskan, josta itse "nautin", kiitos hänen moitteensa vioistani ja satutuksen. Haluan, että hän uskoo että minun vaikeuteni ja paha oloni on täysin ja sataprosenttisesti hänen vikansa.

Suksi nyt Kkä kuuseen tuon verbaalisen oksennuksesi kanssa.

- Ap

En suksi, tämä aihe kiinnostaa minuakin ja hei ei sun tarvitse anonyyminä esittää empaattista. Voit olla koko ajan vain oma paska itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aiemmin liiankin kiltti, halusin miellyttää kaikkia ja pistin ystävieni tarpeet omieni edellä. Vaikka he eivät koskaan tehneet minulle samaa.

Nykään pistän itseni edelle, en myöskään pidä enää yhteyttä ihmisiin, jotka eivät myöskään tee niin minulle. Eikä jaksa kiinnostaa enää muiden mielipiteet muutenkaan.

Koetko tämän toimineen hyvin? Voitko nyt paremmin?

- Ap

Mitäs kuvittelet, jos edes toisten mielipiteet ei kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Sävysi on viime päivinä ollut huomattavasti kärkkäämpi. Liekö joku osunut hermoon huomauttaessaan harhaisuudestasi? Äitisi on oikeassa, ei voi päin katsoa ettet närkästyisi. Ei niin pientä asiaa ettet kääntäisi sitä mahdollisuudeksi uhriutua, sinäsinäsinä.

Minun äitini, kuvitteletko sä saaatanan vammainen pieruaivo, että se ei katso minua, kun se haluaa? Oliko oma äitisi liian heikko siihen? Tai jopa ystävällinen? Mitä?

Luulen etten koskaan tule toipumaan tästä. Vähänkin jos lopetan lääkitystä niin ahdistus ja alakulo.iskee.

Vierailija kirjoitti:

Saiko masennukseen sairastuminen sinut tarkastelemaan uudelleen arvojasi ja asenteitasi? Teitkö sen seurauksena jotain muutoksia elämässäsi? Millaisia?

Kaksi asiaa:

Olen huomannut, että kannattaa tehdä kaikki se mikä vain on mahdollista, jottei masennus varastaisi kohtuuttomasti vuosia elämässä! Tähän liittyy ainakin yritys ottaa mahdollisuuksista kiinni, koska ikinä ei tiedä, saako uuden mahdollisuuden.Toinen asia:

tässä kaikessa voimaa, turvallisuutta ja toivoa on antanut tämä, jota uskallan suositella

http://www.healingrooms.fi/?sid=100

Koen hyväksi ja voin paremmin. On edelleenkin ystäviä, mutta sellaisia oikeita, jotka panostavat myös ystävyyteen.

Ei siitä saanut ikinä kuin pahan mielen ja riittämättömyyden tunteen, kun aina vain ihmissuhteisiin panosti ja ei saanut mitään takaisin. -3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saiko masennukseen sairastuminen sinut tarkastelemaan uudelleen arvojasi ja asenteitasi? Teitkö sen seurauksena jotain muutoksia elämässäsi? Millaisia?

Kaksi asiaa:

Olen huomannut, että kannattaa tehdä kaikki se mikä vain on mahdollista, jottei masennus varastaisi kohtuuttomasti vuosia elämässä! Tähän liittyy ainakin yritys ottaa mahdollisuuksista kiinni, koska ikinä ei tiedä, saako uuden mahdollisuuden.Toinen asia:

tässä kaikessa voimaa, turvallisuutta ja toivoa on antanut tämä, jota uskallan suositella

http://www.healingrooms.fi/?sid=100

Hyvin sanottu. Päivät ovat kallisarvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Koen hyväksi ja voin paremmin. On edelleenkin ystäviä, mutta sellaisia oikeita, jotka panostavat myös ystävyyteen.

Ei siitä saanut ikinä kuin pahan mielen ja riittämättömyyden tunteen, kun aina vain ihmissuhteisiin panosti ja ei saanut mitään takaisin. -3

Olen miettinyt itse aivan samaa. Liian helposti ihmissuhteita jatkaa silkasta tottumuksesta oman hyvinvointinsa kustannuksella.

- Ap