Juttuseuraa ahdistuneelle
Joku poisti sen mun itsemurha-alotuksen :(
Haluisko joku jutella mun kanssa, pitäis saada jollekin purettua tätä pahaa oloa, vaikka ihan anonyymisti tai miten vaan tai räjähtää pää, ammattiapua ei nyt tähän hätään oo tarjolla vai pitääkö mun soittaa 112?
Kommentit (20)
Mikä sua ahdistaa? Mua ahdistaa se että en tunne voivani saavuttaa koskaan sellaista elämää kuin haluaisin vaikka en edes halua kuin jotain työtä jossa pärjäisin ja oman perheen.
No jutellaan. Oletko siellä ap? Mistä haluaisit jutella?
Tuttu tunne tuo totaalisesti lamauttava ahdistus ja häpeä omasta heikkoudesta :/
Niin ku siinä poistetussa ketjussa kerroin niin masennuksen kanssa jo vuosien taistelu, riippuvuus, ihmisuhteet pilalla (omasta syystä) hillittömät rahahuolet (tääkin omaa syytä), ylipäätään elämä josta saa vaan paskaa niskaan vaikka kuinka yrittää. Enää ei vaan jaksa. Kaikki epäonnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Niin ku siinä poistetussa ketjussa kerroin niin masennuksen kanssa jo vuosien taistelu, riippuvuus, ihmisuhteet pilalla (omasta syystä) hillittömät rahahuolet (tääkin omaa syytä), ylipäätään elämä josta saa vaan paskaa niskaan vaikka kuinka yrittää. Enää ei vaan jaksa. Kaikki epäonnistuu.
Minkä ikäinen olet? Oletko vain masentunut vai onko sulla myös hyviä jaksoja? Ts. voisko sulla olla kaksisuuntainen mielialahäiriö? Mun ystävä oli masennusjaksoissaan aina tosi ahdistunut ja yrittikin pari kertaa itsemurhaa. Hypomaniassa taas tuhlaili rahansa ja sotki ihmissuhteensa. Nyt on löytynyt oikea lääkitys ja on kuin eri ihminen. Vaihtoi alaa rauhallisempaan duuniin ja elää seesteistä ja tasapainoista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Niin ku siinä poistetussa ketjussa kerroin niin masennuksen kanssa jo vuosien taistelu, riippuvuus, ihmisuhteet pilalla (omasta syystä) hillittömät rahahuolet (tääkin omaa syytä), ylipäätään elämä josta saa vaan paskaa niskaan vaikka kuinka yrittää. Enää ei vaan jaksa. Kaikki epäonnistuu.
Monilla on joskus huonoja vaiheita ja voi tuntua ettei parempaa vaihetta koskaan tulekaan. Siltä minustakin omalta osaltani tuntuu muttei koskaan muiden. Aina voi tehdä jotain tilannettaan parantaakseen. Liittyykö rahahuolet ja riippuvuus toisiinsa? Ootko saanut riippuvuusongelmaan mitään järkevää apua mistään?
Mä en jaksa edes hävetä. Oon pitäny jonkunlaisen julkisivun pystyssä vuosia. Enää ei pysty. En halua mennä mihinkään enkä nähdä ketään.
Kävin siellä psyk polilla pitkään puhumassa, mutta oikeisiin ongelmiin (asioihin jotka mä koen ongelmina) ei puututtu vaan jauhettiin jostain lapsuusajan jutuista. Se oli turhauttavaa. Sain myös lääkkeet, ei apua niistäkään.
En oo nyt sitte enää mennyt sinnekään.
Miten sä elät arkeasi? Onko päivärytmi, käytkö töissä tai jossain, käytkö ulkona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ku siinä poistetussa ketjussa kerroin niin masennuksen kanssa jo vuosien taistelu, riippuvuus, ihmisuhteet pilalla (omasta syystä) hillittömät rahahuolet (tääkin omaa syytä), ylipäätään elämä josta saa vaan paskaa niskaan vaikka kuinka yrittää. Enää ei vaan jaksa. Kaikki epäonnistuu.
Monilla on joskus huonoja vaiheita ja voi tuntua ettei parempaa vaihetta koskaan tulekaan. Siltä minustakin omalta osaltani tuntuu muttei koskaan muiden. Aina voi tehdä jotain tilannettaan parantaakseen. Liittyykö rahahuolet ja riippuvuus toisiinsa? Ootko saanut riippuvuusongelmaan mitään järkevää apua mistään?
Liittyyhän ne ja on siinä muutakin. Ei apua. Asun aika syrjässä pienellä paikkakunnalla, eikä täällä ole oikein kykyä eikä halua (taloudellisesti) panostaa tämmöseen hoitoon. Hoitopaikka olis aika lähelläkin, mutta rahaa mulla ei itsellä ole, eikä kotikunta tee maksusitoumusta, koska... niin, en tiedä, varmaan raha siinäkin ratkasee. Aikoinaan sitä selvitin. Huonolla menestyksellä.
Yksin on pärjättävä, herää todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Yksin on pärjättävä, herää todellisuuteen.
Et sinäkään tule aina yksin pärjäämään, heräät vielä joku päivä siihen todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ku siinä poistetussa ketjussa kerroin niin masennuksen kanssa jo vuosien taistelu, riippuvuus, ihmisuhteet pilalla (omasta syystä) hillittömät rahahuolet (tääkin omaa syytä), ylipäätään elämä josta saa vaan paskaa niskaan vaikka kuinka yrittää. Enää ei vaan jaksa. Kaikki epäonnistuu.
Monilla on joskus huonoja vaiheita ja voi tuntua ettei parempaa vaihetta koskaan tulekaan. Siltä minustakin omalta osaltani tuntuu muttei koskaan muiden. Aina voi tehdä jotain tilannettaan parantaakseen. Liittyykö rahahuolet ja riippuvuus toisiinsa? Ootko saanut riippuvuusongelmaan mitään järkevää apua mistään?
Liittyyhän ne ja on siinä muutakin. Ei apua. Asun aika syrjässä pienellä paikkakunnalla, eikä täällä ole oikein kykyä eikä halua (taloudellisesti) panostaa tämmöseen hoitoon. Hoitopaikka olis aika lähelläkin, mutta rahaa mulla ei itsellä ole, eikä kotikunta tee maksusitoumusta, koska... niin, en tiedä, varmaan raha siinäkin ratkasee. Aikoinaan sitä selvitin. Huonolla menestyksellä.
Selvitä uudestaan? Luulen että tuossa voisi olla sulle mahdollisuuksia. Ymmärrän kyllä että vaatii paljon lähteä kyselemään asiasta jos homma on jo aiemmin torpattu, mutta ehkä silti kannattaisi yrittää?
Vierailija kirjoitti:
Miten sä elät arkeasi? Onko päivärytmi, käytkö töissä tai jossain, käytkö ulkona?
On ihan oikea rytmi ja töissäkin käyn, tosin se kuormittaa niin, että kotona ei tahdo jaksaa mitään. Ja koen, että töissäkään en anna parastani, ei vaan pysty.
Ulkoilla vois varmasti enemmän, mutta ei vaan saa aikaseksi. Nukun riittävästi, mutta ruokahalu on täysin kadonnut. En edes muista koska mulla on viimeksi ollut nälkä.
Nyt on ollu muutama lyhyt poissaolo töistä ja tulossa vatu-keskustelu. En sitä koe mitenkään huonona asiana, jos vaikka työterveyshuollosta sais jotain apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ku siinä poistetussa ketjussa kerroin niin masennuksen kanssa jo vuosien taistelu, riippuvuus, ihmisuhteet pilalla (omasta syystä) hillittömät rahahuolet (tääkin omaa syytä), ylipäätään elämä josta saa vaan paskaa niskaan vaikka kuinka yrittää. Enää ei vaan jaksa. Kaikki epäonnistuu.
Monilla on joskus huonoja vaiheita ja voi tuntua ettei parempaa vaihetta koskaan tulekaan. Siltä minustakin omalta osaltani tuntuu muttei koskaan muiden. Aina voi tehdä jotain tilannettaan parantaakseen. Liittyykö rahahuolet ja riippuvuus toisiinsa? Ootko saanut riippuvuusongelmaan mitään järkevää apua mistään?
Liittyyhän ne ja on siinä muutakin. Ei apua. Asun aika syrjässä pienellä paikkakunnalla, eikä täällä ole oikein kykyä eikä halua (taloudellisesti) panostaa tämmöseen hoitoon. Hoitopaikka olis aika lähelläkin, mutta rahaa mulla ei itsellä ole, eikä kotikunta tee maksusitoumusta, koska... niin, en tiedä, varmaan raha siinäkin ratkasee. Aikoinaan sitä selvitin. Huonolla menestyksellä.
Selvitä uudestaan? Luulen että tuossa voisi olla sulle mahdollisuuksia. Ymmärrän kyllä että vaatii paljon lähteä kyselemään asiasta jos homma on jo aiemmin torpattu, mutta ehkä silti kannattaisi yrittää?
Ei se edelleenkään onnistu. Täällä on tehty linjaus, että riippuvuuden hoitoa ei rahoiteta (oli kyseessä sitten mikä riippuvuus tahansa). Tän tiedän työni puolesta.
Lyhyeen loppu jutustelu, mutta kiitos vähästäkin.
Olen kateellinen sulle siitä että olet töissä. Ainakin se on sun elämässä hyvin.
Mikä sua ahdistaa?