Kotiorja ja äiti ja mitta aikalailla täyttynyt

Olen pattitilanteessa puolisoni kanssa enkä tiedä mikä olisi tilanteessamme paras ratkaisu. Pyydän neuvoja tähän.
Mieheni on erittäin stressaantunut yrittäjä ja työnarkomaani. Työpäivät työpaikalla ovat usein 10 h mittaisia ja siihen päälle hän jatkaa töitä kotona. Stressin vuoksi hän on lähes kokoajan huonolla tuulella ja uhkailee viikoittain lyödä yrityksen nurin.
Meillä on pieni vauva. Jälkeenpäin ajateltuna olen tajunnut että sairastuin raskaudenaikaiseen masennukseen, olin todella yksinäinen miehen ollessa kokoajan töissä ja vähätellessä tuntemuksiani. Koin rankan turvotuksen ja painonnousun todella raskaana, en halunnut katsoa peiliin ja saatoin täysin ilman syytä itkeä 4 päivää putkeen. Mies ei kokenut osaavansa auttaa joten pysytteli poissa kotoa juuri silloin kun olisin häntä eniten tarvinnut.
Vauvan synnyttyä mies ei ole pitänyt päivääkään isyyslomaa. Hän on herännyt lapsen kanssa ehkä kolmena yönä, ja minä herään muuten. Lapsi valvottaa paljon ja nukkuu päivisinkin vain 30 min pätkiä. Olen siis tosi väsynyt. En päässyt toipumaan synnytyksestäkään sillä mies jatkoi töitä täysin normaalisti.
Tähän päälle hoidan aivan kaikki kotityöt. Siivoan, laitan ruoan, pyykkään, siis ihan kaiken. Miehen ei tarvitse tehdä kotona yhtään mitään.
Ja nyt päästään vielä kaikkein hulluimpaan asiaan. Eli tämän kaiken lisäksi minä maksan kaiken. Ruoat, lapseen liittyvät kulut (mies ei ole hankkinut lapselle yhtään mitään, olen maksanut ja ostanut kaiken vaunuista tuttipulloihin). Maksan kaikki laskut. Maksan kaikki ulkonasyömiset ja kaikki hankinnat kotiin. Viime kuussa maksoin jopa vuokran omista säästöistäni sillä miehellä oli taloudellisesti tiukkaa. Aiemmin mies sentään maksoi vuokran.
Välimme ovat olleet tosi kireät oikeastaan raskauden alusta tähän päivään saakka, sillä mies saa raivarin jos yritän puhua tunteistani tai oikeastaan mistään negatiivisesta. Emme puhu muusta kuin hänen firmastaan tai hänen kovasta työstressistä. Kaikki minun avautumisyritykset päätyvät miehen täydelliseen raivokohtauksen ja draamaan jossa ilmoittaa joko tappanvansa itsensä, lyövänsä firman konkurssiin tms. Se ettei mies osallistu taloudellisesti perheemme kuluihin hän selittää sillä että hän laittaa rahansa sijoituksiin ja firmaan jotta tulevaisuudessa meillä olisi asiat paremmin.
Yritin keskustella tästä asiasta viikonloppuna. Että en halua olla ilmainen kotiorja ja kaiken maksaja ja lisäksi kaatopaikka johon mies kaataa päivän päätteeksi työstressin ja pahan olonsa. Tämä johti taas aivan hirveään riitaan jossa mies ilmoitti ettei sitten enää syö ostamiani ruokia, pesee itse pyykkinså ja nukkuu sohvalla. Olemme vkonlopusta lähtien eläneet sitten mykkäkoulua, mies olohuoneessa ja minä makuuhuoneessa. Kumpikaan ei puhu sanaakaan toiselle eikä mies huomio edes lasta nyt kun on vihainen minulle.
En halua että tämäkin tilanne päätyy niin että kaikki vain lakaistaan maton alle ja roolini kotiorjana ja maksajana jatkuu. Mies jatkaa töitä stressaantuneena ja minä pelkään että sairastun masennukseen oikein kunnolla. Koska koen etten saa mitään arvostusta mistään mitä teen, tunnen itseni päivä päivältä hyväksikäytetymmäksi. Tällä hetkellä lapsi on ainoa asia josta saan iloa. Omaa aikaahan minulla ei ole, koska mies on aina töissä.
Ja kun tulin raskaaksi molempien yhteisestä toivomuksesta, mies vannoi ja lupasi että pitää heti alkuun 3 kk vapaata vauvan syntymän jälkeen. No ei ole pitänyt päivääkään ja vauva on jo reilu 3 kk ikäinen. Aiheesta ei voida puhua koska mies saa raivarin. En väheksy hänen stressiä mutta koen että alan olla henkisesti päätepisteessä enkä keksi enää syitä miksi edes tarvitsen miestä elämään kun hoidan ihan kaiken nyt jo yksin. Mitä tässä voi tehdä?