Kasvatustieteen professori jyrähtää: Luokka täynnä poikkeuslapsia!

Harvinaisen hyvä kirjoitus kasvatustieteilijäksi. Vanhempien täytyisi uskaltaa käyttää vanhempien auktoriteettia, olla läsnä ja lakata kerjäämästä lapsiltaan rakkautta. Muutama poiminta.

" Epäkunnioittavia, huonosti käyttäytyviä lapsia ja nuoria on ollut maailman sivu. Kyllä me tämän omasta nuoruudestamme muistamme.

Ero onkin siinä, että ennen nämä tämmöiset lapset ja nuoret olivat poikkeuksia. Jossain 25 oppilaan luokassa heitä saattoi olla joskus 1990-luvulla muutama. Nyt ongelma on se, että heitä saattaa olla kymmenen tai enemmän.

Ongelma on siinä, että yhä useampi huonosti käyttäytyvä lapsi tai nuori ei tunnista opettajaa toiseksi ihmiseksi, aikuiseksi. Liian monen lapsen ja nuoren maailmansa pyörii heidän itsensä ympärillä."

"Lapsen ja nuoren oikeus on saada tietää, mitkä ovat kunkin tilanteen pelisäännöt (kotona ja koulussa), missä kulkee soveliaan ja sopimattoman käytöksen raja, milloin syyllistytään törkeyksiin, joka vaatii anteeksi pyytämistä ja kenties sovittelua, missä on viimeisin peräseinä, jonka yli ei mennä.

Kaverivanhemmuuden jonkinlainen sivuverso on se, että liian moni vanhempi suorastaan kerjää rakkautta lapseltaan. Eli tekee kaikkensa, ettei lapsi vain lakkaisi rakastamasta häntä. Niinpä vanhempi ei kiellä, eikä komenna lasta edes silloin, kun ehdottomasti pitäisi - siis ei myöskään tarjoa turvallisia rakenteita."

" Joskus tuntuu, että hoidamme kasvatustakin pelkällä puheella. Nykykasvatuksessa puheen jalkoihin on jäänyt läsnäolo, kokemus toisen ihmisen lähellä olosta. Sainpas pidettyä puheeni, ja nyt voin hyvillä mielin tarkistaa viestit puhelimesta!

Se on synnyttänyt häpeän sekaista syyllisyyttä. Syyllisyyttä potevant vanhemmat pyytävät anteeksi yhteisen ajan puutetta lahjoilla – ja lapset elävät keskellä yltäkylläisyyttä. Monilla on materiaa niin paljon, että he tukahtuvat tavararöykkiöiden alle."

http://vaskaaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263311-huonon-kaytoksen-mitta-…