Seuraavan suuren sodan merkit ovat ilmassa, varoittaa belgialainen Lähi-idän asiantuntija Koert Debeuf

"Kun tapaan 80–90-vuotiai­­ta ja sanon, että sota on tulossa, he eivät epäile sitä. He ovat kokeneet sodan ja näkevät nyt, että asiat luhistuvat ympärillä”, Koert Debeuf sanoo rauhallisella äänellä, mutta katsoo kiinteästi silmiin. Hän istuu brysseliläisen työhuoneensa nojatuolilla ja pahoittelee sikarin savua. Debeuf näyttää tyypilliseltä keskieurooppalaiselta intellektuellilta ruskeassa tweedtakissa ja kaulahuivissa. Leveällä työpöydällä on paperipinoja epäjärjestyksessä.

Tuoreessa kirjassaan Tribalization ( Bozar) Lähi-idän asiantuntija ja historioitsija Debeuf perustelee, miksi maailmaa odottaa uusi sota.

Merkit ovat ilmassa. Donald Trumpin Yhdysvallat nostaa tulleja ja vetäytyy kansainvälisestä yhteistyöstä, kuten Unescosta, YK:n ihmisoikeusneuvostosta ja Pariisin ilmastosopimuksesta. Kansainvälinen rikosoikeustuomioistuin on joutunut puolustuskannalle, kun siitä ovat ilmoittaneet eroavansa Filippiinit, Burundi ja Etelä-Afrikka, ja myös Venäjä vetäytyy. Britannia eroaa EU:sta, ja nationalistiset liikkeet ja äärivoimat vahvistuvat ympäri maailmaa.

”Suuret kansainväliset instituutiot menettävät valtaansa”, Debeuf sanoo.

Sama toistui ennen toista maailmansotaa: Yhdysvallat otti käyttöön 60 prosentin tullit 20 000 tuotteelle, ja kauppakumppanit vastasivat samalla mitalla. YK:n esimuoto Kansainliitto mureni, kun moni maa vetäytyi siitä 1930-luvulla, Saksa etunenässä. Kansalliset liput alkoivat heilua, ja loppu on historiaa.

Debeuf näkee menneessä yhtymäkohtia nykyhetkeen. Maailmankauppa supistuu, maailman rauhanindeksi on heikentynyt jo neljän vuoden ajan, ja sveitsiläisen Kof-instituutin globalisaatio­indeksin mukaan globalisaatio polkee paikoillaan.

Debeuf huomauttaa, että globalisaation hidastuminen on aiemminkin ennakoinut sivilisaation rappeutumista. Hänelle globalisaatio ei ole vain 1900-luvun lopun trendi, vaan historiassa toistuva ilmiö, jonka myötä vuorovaikutus on kasvanut ja ideat ja tavarat ovat levinneet sivilisaation nurkasta toiseen. Varhaista globalisaatio­­ta edusti antiikin Rooma, jonka aikana silkkitie kukoisti ja Roomaan kulkeutui keksintöjä ja uskontoja.

Rooman kukistuttua globalisaatio loppui Euroopassa ja manner vajosi keski­aikaan. Arabimaailma jatkoi Rooman perintöä, kunnes vetäytyi kuoreensa. Kiina kukoisti dynastioineen, kunnes yksi sen keisareista sulki maan rajat 1400-luvulla. Samaan aikaan Eurooppa alkoi suunnata takaisin ulkomaailmaan Kristoffer Kolumbus etunenässä. Taiteissa alkoi kukoistaa renessanssi, eikä lainkaan sattumalta, Debeuf huomauttaa.