Parisuhde ADD:tä sairastavan ihmisen kanssa?

Vähän kuin eläisi sitä elokuvaa groundhog day, vaimo ihan pihalla jatkuvasti, eikä muista elilisiä sovittuja asioita

Ylös

Lääkkeillä paranee. Kannattaa kokeilla...

Ap ota selvää ADD:stä esim. Adhd tutuksi -sivustolta, jos tilanne huolestuttaa. ADD ei ole mielen sairaus, tunnut nyt sellaisia pelkäävän aiempien kokemustesi perusteella. Mutta sellaistenkin kanssa voi elää hyvää elämää :-) Ympäristön nuiva tai ymmärtämätön suhtautuminen suurentaa kyllä masennuksen ja ahdistumisen riskiä ihmisellä jolla on ADD tai ADHD.

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeillä paranee. Kannattaa kokeilla...

ADD ei ole sairaus eikä sitä voi parantaa. Se on ominaisuus, vaikka sillä onkin tautiluokitus. Lääkkeillä voi  lievittää oireita, mutta ne palaavat kun lääkkeen vaikutus lakkaa.

...

Sairaus sairaus sairaus... add ei ole sairaus.

Itselläni on add ja puoliso, joka ei tunnu ymmärtävän tiettyjä lainalaisuuksia add:hen liittyen. Aina joutuu riitelemään samoista asioista, eikä viestini mene perille vielä kymmenien sanomisienkaan jälkeen. Todella raskasta molemmille, mutta puolison ymmärtämättömyys taitaa johtaa pian eroon. Olkoonkin, että yhteistä taivalta on takana jo toistakymmentä vuotta. En jaksa enää toistaa itseäni ja selitellä jatkuvasti miksi olen kuten olen tai miksi tein miten tein. Muiden addien ja adhd-ihmisten kanssa keskusteleminen ja oleminen on ihanan helppoa, kun löytyy se keskinäinen ymmärrys saman tien vaikka oltaisiin vasta tavattu.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on add ja puoliso, joka ei tunnu ymmärtävän tiettyjä lainalaisuuksia add:hen liittyen. Aina joutuu riitelemään samoista asioista, eikä viestini mene perille vielä kymmenien sanomisienkaan jälkeen. Todella raskasta molemmille, mutta puolison ymmärtämättömyys taitaa johtaa pian eroon. Olkoonkin, että yhteistä taivalta on takana jo toistakymmentä vuotta. En jaksa enää toistaa itseäni ja selitellä jatkuvasti miksi olen kuten olen tai miksi tein miten tein. Muiden addien ja adhd-ihmisten kanssa keskusteleminen ja oleminen on ihanan helppoa, kun löytyy se keskinäinen ymmärrys saman tien vaikka oltaisiin vasta tavattu.

Ikäänkuin värähtelee samalla taajuudella. Tiedän tunteen. T. Adhd

Ei se mikään sairaus ole! Luonteen ominaisuuksia. Jostain keksitään kyllä jokaiselle luonteelle XXX:nsä.

Kahdenkymmenen vuoden kokemus parisuhteesta ADD-miehen kanssa. ADD tuo kyllä haasteita parisuhteeseen ja kysyy usein kärsivällisyyttä, mutta ei varmasti ole verrattavissa kokemuksiin kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa.

Poissaolevuus ja omiin ajatuksiin keskittyminen on tyypillistä ainakin omalle ADD-miehelleni. Kunhan tämän ymmärtää eikä loukkaannu asiasta, niin tämän kanssa ei ole minusta mitään ongelmaa. Parasta on, että oppii itsekin viihtymään omien tekemisten (tai ystävien) parissa, jotta ei tunnu yksinäiseltä, kun puoliso keskittyy omiin juttuihinsa.

Varsinaiset ADD:n aiheuttamat haasteet ovat yleensä enemmän luonteeltaan käytännön ongelmia. Unohduksia, tiettyä saamattomuutta, hankaluutta hoitaa arjen yksinkertaisiakin juttuja. Tämä on ainakin meidän perheessä aiheuttanut hiukan epätasapainoa työnjaossa, sillä on luontevampaa, että minä huolehdin asioista, jotka pitää muistaa/huomata. Suosittelen, että työnjaosta keskustellaan - jos yksi hoitaa muistamista vaativat asiat, niin mitä toinen hoitaa? Meillä mies onneksi mielellään huolehtii monista rutiineista ja kotitöistä siivouksesta ruoanlaittoon, mikä tasaa jakoa.

Oma ADD-mieheni on kaikin puolin tervepäinen, yhteistyökykyinen, ymmärtävä, lämmin ja hellä sekä ihana ihminen. Otan kyllä kaikki käytännön ongelmat kantaakseni mieluummin kuin käytännöllisen, mutta huonoluonteisen/ilkeän/riidanhaluisen tai muuten ikävän miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään/onko ollut? Tai sairastaako kukaan täällä itse?

Olen tavannut miehen kuka kertoi sairastavansa tätä. Se selittikin heti sen miksi hän on todella usein kanssani hieman omissa ajatuksissaan, ikään kuin olisi vähän huolissaan jostain. Muuta "huonoa" en ole vielä huomannut. Mietityttää vain kun edellinen suhteeni oli miehen kanssa joka sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ja suhde oli aika ajoin aika rankka tämän takia. Nyt nousi heti vähän karvat pystyyn kun tämä mies kertoi sairaudestaan..

Epäilisin provoksi, koska kirjoitat, että sairastaa ADD.tä. ADD ei ole edes virallinen nimi nykyään, vaan puhutaan ADHD.stä, ilman ylivilkkautta. Lisäksi sitä ei sairasteta, vaan se on neurologinen ominaisuus.

Itse olen parisuhteessa tällaisen ihmisen kanssa ja ainoa, mistä huomaa, on että on toisinaan hajamielinen. Eli uppoaa ajatuksiinsa niin, että pitää potkia välillä hereille tähän maailmaan. Eli tarkkaavaisuushäiriö, eli tarkkaavaisuus lopahtaa aina välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Kahdenkymmenen vuoden kokemus parisuhteesta ADD-miehen kanssa. ADD tuo kyllä haasteita parisuhteeseen ja kysyy usein kärsivällisyyttä, mutta ei varmasti ole verrattavissa kokemuksiin kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa.

Poissaolevuus ja omiin ajatuksiin keskittyminen on tyypillistä ainakin omalle ADD-miehelleni. Kunhan tämän ymmärtää eikä loukkaannu asiasta, niin tämän kanssa ei ole minusta mitään ongelmaa. Parasta on, että oppii itsekin viihtymään omien tekemisten (tai ystävien) parissa, jotta ei tunnu yksinäiseltä, kun puoliso keskittyy omiin juttuihinsa.

Varsinaiset ADD:n aiheuttamat haasteet ovat yleensä enemmän luonteeltaan käytännön ongelmia. Unohduksia, tiettyä saamattomuutta, hankaluutta hoitaa arjen yksinkertaisiakin juttuja. Tämä on ainakin meidän perheessä aiheuttanut hiukan epätasapainoa työnjaossa, sillä on luontevampaa, että minä huolehdin asioista, jotka pitää muistaa/huomata. Suosittelen, että työnjaosta keskustellaan - jos yksi hoitaa muistamista vaativat asiat, niin mitä toinen hoitaa? Meillä mies onneksi mielellään huolehtii monista rutiineista ja kotitöistä siivouksesta ruoanlaittoon, mikä tasaa jakoa.

Oma ADD-mieheni on kaikin puolin tervepäinen, yhteistyökykyinen, ymmärtävä, lämmin ja hellä sekä ihana ihminen. Otan kyllä kaikki käytännön ongelmat kantaakseni mieluummin kuin käytännöllisen, mutta huonoluonteisen/ilkeän/riidanhaluisen tai muuten ikävän miehen. 

Mun puolisoni on samankaltainen - ja virallisesti kakkostyypin masennusvoittoinen kaksisuuntainen. Toki ikä on tasannut. Ainoa sanominen, jota meille tulee, koskee miehen ylenpalttista eläinrakkautta. Meillä olisivat kaikki koiravanhukset, orvot oravat ja siipirikot linnut, jos en välillä toppuuttelisi.

Vierailija kirjoitti:

Kahdenkymmenen vuoden kokemus parisuhteesta ADD-miehen kanssa. ADD tuo kyllä haasteita parisuhteeseen ja kysyy usein kärsivällisyyttä, mutta ei varmasti ole verrattavissa kokemuksiin kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa.

Poissaolevuus ja omiin ajatuksiin keskittyminen on tyypillistä ainakin omalle ADD-miehelleni. Kunhan tämän ymmärtää eikä loukkaannu asiasta, niin tämän kanssa ei ole minusta mitään ongelmaa. Parasta on, että oppii itsekin viihtymään omien tekemisten (tai ystävien) parissa, jotta ei tunnu yksinäiseltä, kun puoliso keskittyy omiin juttuihinsa.

Varsinaiset ADD:n aiheuttamat haasteet ovat yleensä enemmän luonteeltaan käytännön ongelmia. Unohduksia, tiettyä saamattomuutta, hankaluutta hoitaa arjen yksinkertaisiakin juttuja. Tämä on ainakin meidän perheessä aiheuttanut hiukan epätasapainoa työnjaossa, sillä on luontevampaa, että minä huolehdin asioista, jotka pitää muistaa/huomata. Suosittelen, että työnjaosta keskustellaan - jos yksi hoitaa muistamista vaativat asiat, niin mitä toinen hoitaa? Meillä mies onneksi mielellään huolehtii monista rutiineista ja kotitöistä siivouksesta ruoanlaittoon, mikä tasaa jakoa.

Oma ADD-mieheni on kaikin puolin tervepäinen, yhteistyökykyinen, ymmärtävä, lämmin ja hellä sekä ihana ihminen. Otan kyllä kaikki käytännön ongelmat kantaakseni mieluummin kuin käytännöllisen, mutta huonoluonteisen/ilkeän/riidanhaluisen tai muuten ikävän miehen. 

Täällä se toinen ADD miehen puoliso.

Olen ratkaissut tämän asian niin, että suoraan ja selkeästi käsken miestä tekemään ne asiat, mitkä on tekemättä. Tekee kaikki, mitä käsken. Mutta uppoaa sinne omiin ajatuksiin ja ei huomaa tehdä, ellei tee selkeää työjärjestystä.

Tämä voi toki ärsyttää toisenlaisia ihmisiä, kuin itse olen. Mutta itse taas olen ns. hallitseva ja päällepäsmäri, joten elämä on helppoa, kun minä päätän ja tiedän, mitä pitää tehdä ja käsken ja toinen tekee kiltisti. Meillä hyvin toimii tämä asia ja yleensäkin perhe-elämä tämän vuoksi. 

Naurammekin usein, että meissä on kyllä vakka löytänyt kantensa. Minä saan päsmäröidä ja mies kiltisti tekee.

Jos etsii puolisoa, joka on oma-aloitteinen ja innovatiivinen ja järjestää yllätyksiä ja kukkapuskia ja romantiikkaa yms. niin ei ehkä kannata ADD-persoonan kanssa alkaa seurustelemaan. He ovat hyvin suoraviivaisia ihmisiä, joilta ei kannata olettaa, että osaavat lukea ajatukset, että tässä nyt kaivattaisiin romantiikkaa ja huomiota ja yllätyksiä ja lahjoja. Mieheni ainakin toisi vaikka kuun taivaalta minulle, jos sanon. Mutta asia pitää tuoda selkeästi ilmi, että huomaa lähteä sen kapuamaan tuolta taivaalta minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään/onko ollut? Tai sairastaako kukaan täällä itse?

Olen tavannut miehen kuka kertoi sairastavansa tätä. Se selittikin heti sen miksi hän on todella usein kanssani hieman omissa ajatuksissaan, ikään kuin olisi vähän huolissaan jostain. Muuta "huonoa" en ole vielä huomannut. Mietityttää vain kun edellinen suhteeni oli miehen kanssa joka sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ja suhde oli aika ajoin aika rankka tämän takia. Nyt nousi heti vähän karvat pystyyn kun tämä mies kertoi sairaudestaan..

Epäilisin provoksi, koska kirjoitat, että sairastaa ADD.tä. ADD ei ole edes virallinen nimi nykyään, vaan puhutaan ADHD.stä, ilman ylivilkkautta. Lisäksi sitä ei sairasteta, vaan se on neurologinen ominaisuus.

Itse olen parisuhteessa tällaisen ihmisen kanssa ja ainoa, mistä huomaa, on että on toisinaan hajamielinen. Eli uppoaa ajatuksiinsa niin, että pitää potkia välillä hereille tähän maailmaan. Eli tarkkaavaisuushäiriö, eli tarkkaavaisuus lopahtaa aina välillä. 

Miksi puhutaan ADHD:sta, kun tuossa se tarkoittaa hyperaktiivisuutta eli juurikin ADD:n vastakohtaa? Ei kuulosta kovin järkevältä kun ADD on ollut pitkään ihan toimiva ja osuva termi ihan omanaan. Eli ennen on ollut keskittymisongelmainen hyperaktiivisuushäiriö ja pelkkä keskittymishäiriö. Nyt sitten pitäisi puhua että molemmat ovat hyperaktiivisuushäiriöitä, mutta toinen ilman hyperaktiivisuutta?

tryrtety kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään/onko ollut? Tai sairastaako kukaan täällä itse?

Olen tavannut miehen kuka kertoi sairastavansa tätä. Se selittikin heti sen miksi hän on todella usein kanssani hieman omissa ajatuksissaan, ikään kuin olisi vähän huolissaan jostain. Muuta "huonoa" en ole vielä huomannut. Mietityttää vain kun edellinen suhteeni oli miehen kanssa joka sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ja suhde oli aika ajoin aika rankka tämän takia. Nyt nousi heti vähän karvat pystyyn kun tämä mies kertoi sairaudestaan..

Epäilisin provoksi, koska kirjoitat, että sairastaa ADD.tä. ADD ei ole edes virallinen nimi nykyään, vaan puhutaan ADHD.stä, ilman ylivilkkautta. Lisäksi sitä ei sairasteta, vaan se on neurologinen ominaisuus.

Itse olen parisuhteessa tällaisen ihmisen kanssa ja ainoa, mistä huomaa, on että on toisinaan hajamielinen. Eli uppoaa ajatuksiinsa niin, että pitää potkia välillä hereille tähän maailmaan. Eli tarkkaavaisuushäiriö, eli tarkkaavaisuus lopahtaa aina välillä. 

Miksi puhutaan ADHD:sta, kun tuossa se tarkoittaa hyperaktiivisuutta eli juurikin ADD:n vastakohtaa? Ei kuulosta kovin järkevältä kun ADD on ollut pitkään ihan toimiva ja osuva termi ihan omanaan. Eli ennen on ollut keskittymisongelmainen hyperaktiivisuushäiriö ja pelkkä keskittymishäiriö. Nyt sitten pitäisi puhua että molemmat ovat hyperaktiivisuushäiriöitä, mutta toinen ilman hyperaktiivisuutta?

Ehkä sen takia, että virallisesti ADD.ta ei ole, vaan puhutaan yleisemmin tarkkaavaisuushäiriöstä, johon voi kuulua hyperaktiivisuutta. Eli esim. kela ei hyväksy ADD-Diagnoosia.

Kuinka kävi, aloittiko vai lopettiko ap suhteen? Siskollani on add ja opintonsa yliopistossa on kestäneet tasan 20 vuotta.. Eikä varmuudella valmistu ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on add ja puoliso, joka ei tunnu ymmärtävän tiettyjä lainalaisuuksia add:hen liittyen. Aina joutuu riitelemään samoista asioista, eikä viestini mene perille vielä kymmenien sanomisienkaan jälkeen. Todella raskasta molemmille, mutta puolison ymmärtämättömyys taitaa johtaa pian eroon. Olkoonkin, että yhteistä taivalta on takana jo toistakymmentä vuotta. En jaksa enää toistaa itseäni ja selitellä jatkuvasti miksi olen kuten olen tai miksi tein miten tein. Muiden addien ja adhd-ihmisten kanssa keskusteleminen ja oleminen on ihanan helppoa, kun löytyy se keskinäinen ymmärrys saman tien vaikka oltaisiin vasta tavattu.

Ikäänkuin värähtelee samalla taajuudella. Tiedän tunteen. T. Adhd

Antakaa esimerkkejä?

Lapseni pitkäaikaisella seurustelukumppanilla on ADD. ADD on kieltämättä tuonut hankaluuksia heidän suhteeseensa ja lapseni tosissaan pohtii, pystyykö ja jaksaako koskaan edetä suhteessa yhdessäasumiseen saati lapsiin.

Kumppani on aina myöhässä, pahastikin (myöhästyy eka yhdestä bussista, sitten seuraavasta, sitten seuraavasta). Ei saa aikaiseksi tylsiä hommia millään, vasta pakon edessä tekee viimetipassa. Tai ei tee. Unohtaa syödä. Ei siivoa. Unohtaa tavaroitaan minne sattuu, on todella sotkuinen ja jatkuvasti etsii tavaroitaan. Opinnot venyvät ja venyvät. Ei pysty kuvittelemaan, että voisi tai haluaisi olla normaalissa palkkatyössä. Unirytmi on ihan pielessä, syö unilääkkeitä, paitsi ei muista ottaa niitä ajoissa.

Ihana henkilö, jolla on paljon hyviä puolia, mutta kyllä se ADD on melkoinen riesa hänelle ja lähipiirilleen.

Vierailija kirjoitti:

Kahdenkymmenen vuoden kokemus parisuhteesta ADD-miehen kanssa. ADD tuo kyllä haasteita parisuhteeseen ja kysyy usein kärsivällisyyttä, mutta ei varmasti ole verrattavissa kokemuksiin kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa.

Poissaolevuus ja omiin ajatuksiin keskittyminen on tyypillistä ainakin omalle ADD-miehelleni. Kunhan tämän ymmärtää eikä loukkaannu asiasta, niin tämän kanssa ei ole minusta mitään ongelmaa. Parasta on, että oppii itsekin viihtymään omien tekemisten (tai ystävien) parissa, jotta ei tunnu yksinäiseltä, kun puoliso keskittyy omiin juttuihinsa.

Varsinaiset ADD:n aiheuttamat haasteet ovat yleensä enemmän luonteeltaan käytännön ongelmia. Unohduksia, tiettyä saamattomuutta, hankaluutta hoitaa arjen yksinkertaisiakin juttuja. Tämä on ainakin meidän perheessä aiheuttanut hiukan epätasapainoa työnjaossa, sillä on luontevampaa, että minä huolehdin asioista, jotka pitää muistaa/huomata. Suosittelen, että työnjaosta keskustellaan - jos yksi hoitaa muistamista vaativat asiat, niin mitä toinen hoitaa? Meillä mies onneksi mielellään huolehtii monista rutiineista ja kotitöistä siivouksesta ruoanlaittoon, mikä tasaa jakoa.

Oma ADD-mieheni on kaikin puolin tervepäinen, yhteistyökykyinen, ymmärtävä, lämmin ja hellä sekä ihana ihminen. Otan kyllä kaikki käytännön ongelmat kantaakseni mieluummin kuin käytännöllisen, mutta huonoluonteisen/ilkeän/riidanhaluisen tai muuten ikävän miehen. 

Olet ihana puoliso ADD miehellesi ja toivon teille kaikkea onnea ja iloa elämässä! Ihanaa lukea näitä hyviä järkeviä kokemuksia.