Oon ihan umpikujassa elämäni suhteen.

Oon mielenterveyskuntoutuja, vakavasti sairas, en kuitenkaan työkykyinen tai eläkeläinen. Minulla on perhe. En voi työskennellä nykyisessä ammatissani missä olen ollut yli 15v ja en voi opiskella nykyisessä kunnossa täyspäiväisesti. Olen siis jatkuvasti sairaslomalla. Tämä tilanne turhauttaa. Asumme kaukana miehen työstä kaiken lisäksi ja on kaksi teini-ikäistä lasta. Joudun paljon vastaamaan yksin lasten asioista, tosin mies viime aikoina kunnostautunut myös. Mutta pitkään vastasin yksin. Mies tulisi paremmin toimeen yksinään mutta ei halua vaan haluaa olla kanssamme. Mies ei voisi myöskään yksin vastata lapsistamme tai minäkään. Olemme pattitilanteessa. Asumme siis kaukana miehen työstä, lapsilla kaverit täällä, minulla ei työtä, lyhyesti. Mitä tehdä?