Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen tyttärelleni
24.10.2018 |
Olen pitkäaikaistyötön, korkeastikoulutettu 50 vuotias nainen. Huomaan olevani kateellinen 19 vuotiaalle tyttärelleni, joka sai heti - parin sähköpostin - perusteella hyvän työpaikan palvelualalta. Koulutuksena hänellä on lukio. CV:ssä on lista harrastuksista, joissa hän on menestynyt ja palkittu. (Kalliit harrastukset kustansimme me yhdessä mieheni kanssa - omat tarpeet jäivät huolella sivuun, koska harrastuksiin meni paljon rahaa). Koulussa hän sai stipendejä aina. Toisin sanoen, kyse on käsittääkseni lahjakkaasta nuoresta, jolla on myös hyvät digitaaliset taidot.
Minä olen humanistiselta alalta valmistunut maisteri, ja tehnyt pelkkiä pätkätöitä. Viimeiset kahdeksan vuotta (!) olen ollut enemmän tai vähemmän pitkäaikaistyötön. Ja nyt - en pysty pitämään yhteyttä tyttäreeni (ei asu tällä paikkakunnalla) sen vuoksi että en kestä sitä että hän on työssä. Oikeastaan olen kateellinen kaikille työssä oleville. Hirvittävän kateellinen ja katkera. Koen olevani luuseri ja nolla. Tytär halveksii työttömiä. Hän sanoo minulle "aina on työtä, senkun laitat sähköpostia". No, olen laittanut. Vastauksena radiohiljaisuus.
Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (36)
Kateellinen vanhempi on niin myrkyllinen, että ansaitseekin pysyä kaukana lapsensa elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytöstä polvi paranee. Hienoa, että lapsi pärjää.
Ei pitkäaikaistyöttömänä voi olla enemmän tai vähemmän. Sitä joko ollaan pitkäaikaistyötön tai ei olla.
Koetko että ei olisi pitänyt panostaa niin paljoa lapsen harrastuksiin omien tekemisten kustannuksella?
En tiennytkään, että tälläisiä vanhempia on olemassa. Mutta kyllä viestistäsi paisto katkeruus (kalliit harrastukset kustansimme yms)
Ps.ei tyttäresi halveksi sinua sen vuoksi, että olet työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän katkeroitumisesi. Varsinkin työttömyyteen. Oletko vaihtanut asuinpaikkaa työttömyyden vuoksi? Oletko yrittänyt todella kaikkesi? Turha vertailla itseäsi lapseesI. Tehän painitte ihan eri sarjoissa.
Sairasta olla kateellinen omalle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin saan hyvän mielen siitä jos lapsillani menee hyvin ja heillä on hyvä olla.
Miksi menit humanistiselle puolelle harrastamaan, jos halusit tehdä töitä? Olisiko kannattanut opiskella oikea ammatti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on sentään hienoa, että ap myöntää tunteensa. Myrkyllisempi vanhempi on se, joka kieltää aggressionsa, ja syyllistää nuortaan negatiivisista tunteistaan.
Voisitko hakeutua johonkin toiseen koulutukseen, jos omalla alallasi on kehnosti töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin äiti on kateellinen ja suorastaan VIHAA minua, eikä pidä mitään yhteyttä. On kateellinen siitä että kun hänellä oli kurjaa niin lapsillaankun pitäis olla, sanoi tän suoraan. Ja totta, kaikki on päinvastoin:
- äidillä elämäm kolu, minä väitellyt tohtoriksi
- äiti ruputyössä, minä keskijohdossa
- äidillä hakkaava narsistimies (isäni), mulla kiltti ja koulutettu
- äidillä kaikki vaikeaa negatiivisen asenteen takia, minä peruspositiivinen
- olen hyvätuloinen, äiti ei niinkään
-mulla hyvät välit lapsiin kun olen lämmin rakastava äiti, oma äiti oli kylmä tunnevammainen lapsenpiiskaaja jolla välit jäiset omiin lapsiin
Kyllä tavallaan ymmärrän tuon että äitini vihaa lapsian mutta vsin tunnevammaiset ja luonnevikaiset tekee niin. Äiti ei vaan kestä että minä olen ahkera, uuttera ja siksi menestynyt.
Monikin suurten ikäluokien vanhempi vihaa lapsiaan kateuksissaan, asia vaan on tabu julkisesti.
Ellei ole provo niin oot kyllä kamala :(. Vaikka asuisin sillan alla olisin onnellinen että lapsi pärjää. Taitaa halvekunta johtua muusta kuin sun työttömyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Munkin äiti on kateellinen ja suorastaan VIHAA minua, eikä pidä mitään yhteyttä. On kateellinen siitä että kun hänellä oli kurjaa niin lapsillaankun pitäis olla, sanoi tän suoraan. Ja totta, kaikki on päinvastoin:
- äidillä elämäm kolu, minä väitellyt tohtoriksi
- äiti ruputyössä, minä keskijohdossa
- äidillä hakkaava narsistimies (isäni), mulla kiltti ja koulutettu
- äidillä kaikki vaikeaa negatiivisen asenteen takia, minä peruspositiivinen
- olen hyvätuloinen, äiti ei niinkään
-mulla hyvät välit lapsiin kun olen lämmin rakastava äiti, oma äiti oli kylmä tunnevammainen lapsenpiiskaaja jolla välit jäiset omiin lapsiinKyllä tavallaan ymmärrän tuon että äitini vihaa lapsian mutta vsin tunnevammaiset ja luonnevikaiset tekee niin. Äiti ei vaan kestä että minä olen ahkera, uuttera ja siksi menestynyt.
Monikin suurten ikäluokien vanhempi vihaa lapsiaan kateuksissaan, asia vaan on tabu julkisesti.
Luonnevika on sairaus johon pitäisi saada hoitoa.
varmaan tuskaista olla noin katkera päivästä toiseen. Onneksi oma äitini on sinun vastakohtasi: toivoo Aina
ainokaiselleen parasta.
Ainakin olet rehellinen tunteillesi, siitä se ajattelutavan muutos alkaa.
kannattaa muistaa, että tyttärelläsi on vain lukiokoulutus.
Suosittelisin tytärtäsi hankkimaan ammatin aika pian, ettei käy niin että 5-10v päästä yt neuvotteluissa annetaan kenkää ja oot paksuna.
sen jälkeen voi olla vaikea saada mistään töitä kun oot vuosia pois eikä sulla ole ammattia.
19 vuotias lukiopapereilla on heikoilla jäillä.
Ammatti hoitoalalta. (lähihoitja, sairaanhoitaja, lääkäri). Heillä on aina töitä.
Vierailija kirjoitti:
kannattaa muistaa, että tyttärelläsi on vain lukiokoulutus.
Suosittelisin tytärtäsi hankkimaan ammatin aika pian, ettei käy niin että 5-10v päästä yt neuvotteluissa annetaan kenkää ja oot paksuna.
sen jälkeen voi olla vaikea saada mistään töitä kun oot vuosia pois eikä sulla ole ammattia.
19 vuotias lukiopapereilla on heikoilla jäillä.
Ammatti hoitoalalta. (lähihoitja, sairaanhoitaja, lääkäri). Heillä on aina töitä.
Juuri näin. 19-vuotias lukiopapereilla :(
Toivotaan, että tuo kyseinen työpaikka on olemassa maailman tappiin asti.
Muuta asennetta. Ei kukaan halua töihin katkeraa ja kateellista ihmistä.