Lue keskustelun säännöt.
Miten toimit, kun tuntematon lapsi janoaa huomiotasi?
23.10.2018 |
Luoja, miten ärsyttävä juttu, johon syyslomalla törmäsin monta kertaa. Mikä siinä on, että vaikka oma vanhempi olisi lähellä (usein kyllä ei ole), niin joidenkin pitää hakea sitä huomiota ihan vierailta vanhemmilta? Hei kato mua, mä osaan tehdä tälleen, hei kato!! Kato kun mä sukellan, kato kun mä pompin, nyt mä lasken, mä osaan, mä olen sitä ja tätä ja tota.
Viikonloppuna kylpylässä tein periaatepäätöksen, että en katsokaan näitä lapsia päin. Hoitakoot omat vanhempansa sen viihdyttämisen, itse viihdytän omiani.
Ja jos olet tällaisen huomionkipeän kakaran kasvattanut, niin voitko kertoa miksi annat hänen häiritä muita ihan jatkuvasti?
Kommentit (44)
Jos sillä ei ole mikään hätänä, jatkan matkaani enkä vilkaisekaan. Varmaan julmaa, mutta en pidä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vieras lapsi kerjää huomiotani esim. roikkumalla pöytäliinassa, niin käännän katseeni tylysti sivuun ja kun se vahinko tapahtuu eli lasillinen vettä tai viiniä kaatuu ja lapsen päähän putoaa veitsi tms., niin huomautan tarjoilijalle, että itsellä ei kävisi edes mielessä, että omat lapset saisivat riehua ravintolassa mielensä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos sillä ei ole mikään hätänä, jatkan matkaani enkä vilkaisekaan. Varmaan julmaa, mutta en pidä lapsista.
Sama täällä. Mielestäni lasten tulee oppia, että ihan jokaiselta ei voi saada huomiota ja pitää kunnioittaa toisten rauhaa ja tilaa.
Onneksi en asu enää Suomessa. Annan kyllä siis muillekin huomiota. Hymyilen, juttelen ja käyttäydyn niinkuin toivoisin omiakin lapsiani kohdeltavan. Hoitotädiksi en toki ala.
Minä annan noille lapsille huomiota. Ärsyttäväähän se on, mutta varmasti huomio menee kovaan tarpeeseen. Sitä paitsi haluan näyttää omille lapsilleni parhaan mahdollisen version itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taaperoni saattaa alkaa hymyilemään ja vilkuttamaa vieraille kaupassa, ikää 1,2 v.
Minulla on naapurustossa kakara joka selvästikin huutaa huomiota herättävästi. Sanoista en saa selvää, mutta selvästikin jotain tarkoituksella huutaa niin paljon kuin keuhkoista lähtee että varmasti naapurusto raikuu ja kikattelee perään. Yleensä on jonkun hiljaisemman kaverin seurassa. Näen jo valmiiksi tulevan koulukiusaajan. Varmasti jotain ongelmia perheessä kuin noin sitä huomiota haluaa. Tämä siis on joko melkein kouluikäinen tai ala-astelainen - ei mikään pikkulapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en asu enää Suomessa. Annan kyllä siis muillekin huomiota. Hymyilen, juttelen ja käyttäydyn niinkuin toivoisin omiakin lapsiani kohdeltavan. Hoitotädiksi en toki ala.
Ja täällä tosiaan ollaan lapsiystävällisempiä. Lapset huomioidaan ihan eri tavalla kuin Suomessa. Lapsiin ei suhtauduta kuin välttämättömään pahaan, vaan kuin pieniin suloisiin ihmisenalkuihin.
Mun 5v lapsi on tällainen, vaikka olen yrittänyt opettaa, ettei häiritse muita. Mutta kun on paksu kallo, niin ei mene jakeluun. Ihan vapaasti voit vaikka sanoa hänelle, että sua kiinnostaa vaan omat lapset.
Huutaa myös keskusteluissa aina muiden päälle. Järkyttävän rasittava tyyppi. Jospa hän joskus oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä on häiritsevä koheltaminen niin käsken painella sinne missä pippuri kasvaa. Jos taas on kyseessä joku viestin 7 kaltainen taapero niin ketä tuollainen nyt haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en asu enää Suomessa. Annan kyllä siis muillekin huomiota. Hymyilen, juttelen ja käyttäydyn niinkuin toivoisin omiakin lapsiani kohdeltavan. Hoitotädiksi en toki ala.
Ja täällä tosiaan ollaan lapsiystävällisempiä. Lapset huomioidaan ihan eri tavalla kuin Suomessa. Lapsiin ei suhtauduta kuin välttämättömään pahaan, vaan kuin pieniin suloisiin ihmisenalkuihin.
On se helvetin hienoa että olet löytänyt tiesi unelmien Eldoradoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taaperoni saattaa alkaa hymyilemään ja vilkuttamaa vieraille kaupassa, ikää 1,2 v.
Taaperot ja leikki-ikäiset on eri juttu. Samoin kuin tutut lapset vs. tuntemattomat lapset.
Kyllä minä naapurin lapsia kuuntelen ja leikitänkin jos satutaan samaan aikaan vaikka puistoon. Ja vaikka en erityisesti fanita lasteni serkkuja, pidän mölyt mahassa ja otan jokaisen huomioon ihan tasapuolisesti. Mutta minusta siinä on ero, onko lapsi vain yltiösosiaalinen kuin vailla huomiota jäänyt. Nämäkin lapset jotka ignoorasin siellä kylpylässä, eivät hakeneet kontaktia ja leikkiseuraa omasta lapsestani, vaan nimenomaan kaipasivat sitä että aikuinen katsoo heitä.
Tosiaan, välillä on tilanteita kun tuntuu että pitäisi olla hoitotäti koko kulmakunnan alle kouluikäisille. Se on eri juttu, kuin vastata lapsen tervehdykseen - siihen kyllä vastaan aina.
Tuokin on ihan hyvin sanottu, että haluaa antaa omille lapsilleen itsestään sen kaikkein parhaimman kuvan. Ihailtavaa, en itse siihen valitettavasti näytä pystyvän. AP.
Lapsilla rupeaa yleensä alaleuka väpättämään ja parku tulee kun näkevät pärstäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täysin välinpitämättömän näköinen. Aikoinaan olin ystävällinen ja hymyilin, sitten tajusin joutuneeni ilmaiseksi lapsenpiiaksi, kun vanhempansa huomasivat minun jutusteluni. Parit häät meni näin eli leikitin vieraita lapsia. Sitten tajusin, että olin pelkästään höynäytetty, en suinkaan mukava aikuinen.
En reagoi mitenkään. ärsyttää lasten huomionhakeminen ja muuta varsinkin yleensä kun haluaa esim bussissa olla vaan rauhassa.
Tämä ketju kertoo taas omaa kieltään siitä, kuinka suurimmalla osalla suomalaisista aikuisista on välttelevä kiintymyssuhdemalli. Jopa tuiki tuntemattoman lapsen tarvitsevuus saa veren kiehumaan. "Mikä oikeus tuolla on tarvita, kun minäkin olen niin suurella vaivalla oppinut pärjäämään yksin..."
En piittaa pätkääkään, ilmekään ei värähdä.
Ulkomailla tarkastan että lompakko ja puhelin ovat tallella ettei kyseessä ole taskuvarkaiden harhautusyritys.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kertoo taas omaa kieltään siitä, kuinka suurimmalla osalla suomalaisista aikuisista on välttelevä kiintymyssuhdemalli. Jopa tuiki tuntemattoman lapsen tarvitsevuus saa veren kiehumaan. "Mikä oikeus tuolla on tarvita, kun minäkin olen niin suurella vaivalla oppinut pärjäämään yksin..."
Niin onkin, kiintymyssuhteen parantaminen aikuisena vaatii yleensä pitkää terapiaa, sinäkö maksat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kertoo taas omaa kieltään siitä, kuinka suurimmalla osalla suomalaisista aikuisista on välttelevä kiintymyssuhdemalli. Jopa tuiki tuntemattoman lapsen tarvitsevuus saa veren kiehumaan. "Mikä oikeus tuolla on tarvita, kun minäkin olen niin suurella vaivalla oppinut pärjäämään yksin..."
Niin onkin, kiintymyssuhteen parantaminen aikuisena vaatii yleensä pitkää terapiaa, sinäkö maksat?
Me kaikki maksamme. Siksi yritän katsoa ja kehua, jos joku lapsi erikseen sitä pyytää.
Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä