Yksinäisyydestä ja sosiaalisuudesta vielä

Olen lukenut täällä yksinäisten viestejä ja halusin kertoa vielä yhden asian.

Itse olen varmaankin ihminen, jonka sosiaaliset suhteet päällepäin vaikuttavat hyviltä ja runsailta. Kavereita onkin paljon, ystäviäkin tarpeeksi. Usein joudun kieltäytymään kutsuista yhteiseen hauskanpitoon, koska kalenteri on jo niin täynnä muita menoja.

Mutta se varjopuoli sitten...

Ihmiset on hirmu epätäydellisiä, kaikki. Ja ihmissuhteet on mutkikkaita. Olen kyllä kiitollinen kavereistani, muttei kaverisuhteiden ylläpitokaan niin ruusuista ole kuin mitä vaikka Facebookiin jaettujen pintapuolisten kuvien ja juttujen perusteella ehkä voisi ajatella.

Mulla on läheisinä ystävinä mm. tällaisia ihmisiä:

- Pitkäaikainen ystävä lapsuudesta lähtien. Yleensä empaattinen, hauska, älykäs, herkkä, huomaavainen. Kuitenkin hän on yksityiselämässään jatkuvasti ongelmissa ja haluaa kanssani puida näitä ongelmiaan, ne painaa hänen mieltään ja ahdistaa ja niistä puhumme pitkään ja ne on yleensä päällimmäisenä hänen elämässään. On ollut helpompiakin kausia, mutta viimeiset viisi vuotta 90 %:sti draamaa, tukemista, lohduttamista, neuvomista tämä ystävyys. Eikä sitä kyllä päällepäin näe, silloin kun juttelemme jonkun ei niin läheisen kanssa tms.

- Ystävä joka on aivan ihanan kuunteleva ja herttainen hyvällä päällä ollessaan, mutta huonolla päällä taipumus ilkeisiin piikittelyihin ja jyräämiseen.

- Ystävä joka on muuten hyvä tyyppi, mutta kaikki aloitteellisuus kuten yhteydenpito ja tekemisten keksiminen on aina minulla, yleensä puheenaiheiden keksimisestä lähtien.

-Ystävä joka on mukava, mutta haluaa aina baariin (itse en välittäisi) ja olla siellä pitkään ja juoda paljon. Tämä kaverisuhde vaatii kompromisseja, koska itse voisin olla kokonaan käymättä baareissa ja juomattakin, mutta tämän ja muutaman muun kaverin takia käyn, koska heitä pääsee tapaamaan lähinnä vain kosteiden illanviettojen merkeissä.

- Kaveri, jossa ei ole mitään erityistä vikaa tai rasittavuutta, muttei kyllä kovin paljoa antoisaakaan. Hän on ihan ok neutraalia seuraa, mutten koe saavani tästä kaverisuhteesta paljoa. Hän on hiljainen jne. Lisäksi hän haluaa mun selittävän monenlaiset asiat itselleen rautalangasta vääntäen, koska ei muuten ymmärrä, siis ihan yleisiä asioita, ei meidän kaveruuteen pelkästään liittyviä.

- Jne. jne.

Tämä vaikuttaa nyt varmaan tosi kiittämättömältä vuodatukselta, mutta oikeasti olen kiitollinen kavereistani ja keskityn heidän vahvuuksiinsa normaalissa elämässä. Halusin kuitenkin kertoa tämänkin puolen, koska se on olemassa, vaikkei sitä näy muille. Sitä ei näy muille, koska minä ja moni muu haluaa puhua kavereistaan hyvää ja ajatella heistä hyvää ja ei tosiaan ole tapana tuoda kavereidensa ongelmia tai heikkouksia kolmansien osapuolten reviteltäviksi. Itsellänikin on heikkouksia kaverina. Nämä inhimilliset ominaisuudet takaa sen ettei kaveruus ole pelkkää iloa ja auvoa todellakaan, mutta silti ihmisillä on tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen, tukiverkostoistoihin ja hyväntahtoiseen toistensa tukemiseen, joten pidän kiinni ystävyyssuhteistani kyllä. :)