Enää minua ei kutsuta perhe/sukujuhliin

Nuorimpana lapsena olen se poikkeus ja suvun mustalammas. Olen ihan mielestäni normaali ammattikoulun käynyt ja säännöllisesti työssäkäyvä nuorimies. Kaksi sisartani ovat molemmat akateemisia yliopiston käyneitä ja naimisissa. Heillä on varakkaat ja hyvätuloiset miehet, jotka molemmat vaikuttavat oikeistopolitiikassa ja yritysmaailmassa.
Olen kuulemma vanhemmilleni pettymys, etten käynyt lukiota vaan olen "amis" ja "paskaduunari, samoin sisareni ovat sanoneet, että voisi vähän miettiä avarakatseisemmin. Kummankaan mies ei juuri minuun ota kontaktia tai minua minään pidä, koska olen vain duunari ja vielä vasemmistolainen. Toisen miehen vanhemmille varsinkin olen kauhistus ja he poistuivatkin äitini syntymäpäiviltä samaan aikaan, kun tulin sisään ja sanoivat, että minun joutaisi hävetä.
Sama mustamaalaaminen jatkuu mutta jatkukoon sitten. Jouluni vietän yksin, koska minua ei kuulemma nyt haluta vanhemmilleni, minne muut kokoontuvat. On kuulemma parempi näin, etten pilaa muiden tunnelmaa väärillä mielipiteilläni. Eikä minua kutsuttu toisen siskoni synttäreillekään ja käytännössä jo erotettu perheestäni saastaisena väärinajattelijana.
No, onneksi kaikki eivät elä kuplassa ja elämää on kuplan ulkopuolellakin