Sanat, joita et unohda?
Mitkä ääneen lausutut sanat ovat jääneet mieleesi?
Kommentit (12)
Kaikki exäthän ne on narsisteja, hehhehheh hohohhoo. Mua ei ole koskaan naurattanut, on itkettänyt, pelottanut, masentanut, ahdistanut, oksettanut, sattunut.
"Et sinä ainakaan!"
Joku mies sanoi minulle inhoa katseessaan, kun häneen päin horjahdin baarissa, en mitenkään rojahtanut, vaan otin hänestä tukea. Selvinpäin olin ja minua oli tönäisty, mutta ilmeisesti hän oli juuri selittämässä kaverilleen jotain ihannenaisestaan ja minä en tuohon kategoriaan mahtunut.
Vielä 20 vuoden jälkeenkin mietin, että olenko tosiaan niin ruma. Ja tiedän, etten ole ruma ja läski, ikuisesti vain nuo sanat jääneet korventamaan mieltä.
Vierailija kirjoitti:
"Et sinä ainakaan!"
Joku mies sanoi minulle inhoa katseessaan, kun häneen päin horjahdin baarissa, en mitenkään rojahtanut, vaan otin hänestä tukea. Selvinpäin olin ja minua oli tönäisty, mutta ilmeisesti hän oli juuri selittämässä kaverilleen jotain ihannenaisestaan ja minä en tuohon kategoriaan mahtunut.
Vielä 20 vuoden jälkeenkin mietin, että olenko tosiaan niin ruma. Ja tiedän, etten ole ruma ja läski, ikuisesti vain nuo sanat jääneet korventamaan mieltä.
Olipa ikävä sattumus... Tiedän ehkä vähän, miltä tuo tuntuu, sillä nuorena kuulin kerran sivusta, kun eräs poika, jonka kanssa minulla oli ollut juttua, teki ilmeen ja sanoi "Yäk", kun joku kiusoitteli häntä minusta. Muistan toki vieläkin sattuneen, mutta siinä se... Niin kuin tiedätkin, ei sinuakaan määritä mitenkään tuo tapahtuma.
"Häntä en voi saada. Sinut ehkä voisin saada, mutten halua". Mies, jonka kanssa luulin olevani rakkaussuhteessa.
En ikinä unohda kun mies jota rakastan, kertoi nähneensä minusta ihanaa unta <3
Minulle esikoisen synnytyksessä kätilö sanoi (ponnistusvaiheen kestettyä jo tovin), että "Nyt vähän suutut!" Se ei ole mitenkään poikkeuksellista, mutta on jäänyt mieleen.
Täältä bongattuja sanoja: percehetelmä ja p’lluilkiö.
”Miten toi (minä) kuvitteli, että hyväksyisin sen kaveripyynnön?” Ja ilkeää naurua päälle. Näin sanoi poikapuolinen luokkakaverini aikoinaan.
”Sä oot ruma kuin zombi” poika kiusasi kouluaikoina seuraten kotimatkallani.
”Olet ruma kuin sammakko” sanoi ex kun itkin.
”Valitsen ***** (toinen nainen) sinun ylitsesi”
”Noilla koroilla olet kamala jättiläinen, mitä ihmisetkin ajattelee!” Sanoi äitini kun uskaltauduin käyttämään korkokenkiä. Olen 178cm ja ollut epävarma pituudestani.
Nykyään olen todella ujo, en uskalla tutustua tai luottaa miehiin kun olen tullut lytistetyksi niin monta kertaa.
N25
Mieheni sanoi kuukausi sitten että epäilee minun olevani mielenvikainen hullu ja sairas.
Pelottavaa että sinun läheisin ihmiseksi voi sanoa sinulle noin. Ja vielä että hän oikeasti on sitä mieltä. Todella pelottavaa. Vielä olen suhteessa mutta tuo kommentti vei luottamuksen miestä kohtaan. Mietin kannattaako tässä olla kun minusta tehdään hullua.
”Mä rakastan sua”, kun ex sanoi sen ensimmäisen kerran. Vuosia on kulunut jo paljon, mutta edelleen muistan sen tilanteen ja tunteen aivan kuin se olisi tapahtunut ihan vasta.
Samaisen miehen ”sä oot niin ihana!” huudahdus on jäänyt ikuisesti mieleen.
Näitä molempia yhdistää se, että ne tuli yllättäen ja jotenkin täysin vilpittömän oloisesti.
Mun elämässä sanat on ollut negatiivisia, siis mulle sanottuja loukkauksia, hölmöyksiä, idioottimaisuuksia,...
Jotkut teot on ollut positiivisia, siis kädestä pitäminen, halaus, suudelma, silmiin katsominen, hymy,...
Mutta jostain kumman syystä positiiviset tapahtumat unohtuvat ja negatiiviset pysyvät muistissa loppuikäni. Miksi näin? Todella kurja juttu.
"Kun me nyt kerran ollaan täällä, niin yritetään tehdä tästä mukavaa itsellemme ja muille." - Työkaveri.
Auttanut ohjenuorana silloin, kun poistanut turhaa sälää elämästä.