Kuinka päästä lapsettomuudesta yli?

Ymmärrän sen, että muiden onnistuminen ja varsinkin se, että itseä reilusti vanhemmat saa helpolla vauvan, tuntuu tosi pahalta. Olen itse 31-vuotias ja mieheni on 33-vuotias. Mieheni 41-v. sisko sai tänä syksynä vauvan 48-vuotiaan miehen kanssa, täysin luomuna ja alle 6 kk yrityksellä (näin ainakin päättelen kun menivät naimisiin viime vuoden syksyllä ja tänä syksynä vauva jo syntyi). 

Se tuntuu väärältä ja se on epäreilua, mutta se ei kerro sinusta eikä teistä mitään ihmisinä. Ette ole huonompia, sairaampia, kelvottomampia jne. kuin kukaan muu. Olisitte ansainneet saada vauvan. Mitään syytä ei ole siihen, että toiset saa ja toiset ei. Se on sattumaa eikä teidän terveys/sairaus tai muut ominaisuudet lopulta vaikuta siihen, jos katsotaan isoa kuvaa. Koska sairaatkin ihmiset ja sellaiset, joiden ei pitäisi saada lapsia, saavat niitä jatkuvasti.

Asiasta ei välttämättä pääse yli ja se sattuu enemmän tai vähemmän, mutta aika auttaa. Elämään tulee uusia asioita ja uusia ilon aiheita, elämästä voi nauttia ja elämä tulee olemaan hyvää vaikka ei olisi lapsia. Se on erilaista ja joskus se todella tulee olemaan tuskallistakin, mutta ihmisellä on uskomaton kyky elää vaikeidenkin asioiden kanssa. Kuitenkaan asiaa ei tulisi lähestyä siten, että lapsettomuudesta olisi päästävä täysin yli, mistään suuresta surusta ei pääse koskaan yli. Eikä sen ole tarkoitus kuulostaa lohduttomalta, vaan siltä, että asian kanssa vain oppii elämään.

Eli jos haluaa jotenkin selvitä ja "päästä yli", on annettava elämälle ja ajalle mahdollisuus tehdä tehtävänsä, on tehtävä töitä itsensä kanssa, tehtävä se surutyö ja puhuttava asioista. Etsiä elämään uusia merkityksellisiä asioita ja ratkaistava asia itselle parhain päin.

Itse olen selvinnyt vain elämällä elämää ja käsitellen asioita. Olen kohdannut asiat suoraan, enkä ole paennut töihini, harrastuksiini, päihteisiin tms. vaan kohdannut lapsettomuuden kriisin sellaisena kuin se on. Se on vaikeaa, mutta sillä tavalla elämän on mahdollista eheytyä.

Toivottavasti tästä oli jotain apua sinulle. 

Todella kamalaa.

En tiedä, miten siitä pääsee yli. En itse päässyt ja hoitoja tehtiin noilla kaikilla kuvaimillasi tavoilla neljällä eri klinikalla. En vaan kyennyt koskaan luovuttamaan.

Eikö teillä ole mitään viitettä syistä, ettei ole onnistunut?

Varmaan muyttaisin uökomaille vielä kokeilemaan vuokrakohtua, joka on meillä kiellettyä.

Eli kuten huomaat, en käsitä, miten siitä voisi päästä yli.

Entä adoptio? Ajattelin jossain vaiheessa, että voisin muuttaa ulkomaille sellaiseen maahan, jossa voi suora-adoptoida ilman Suomen järjestelmää, ihan vain tämän takia. Tai se kohdunvuokraus.

Vierailija kirjoitti:

Kävimme talvella mieheni kanssa läpi viimeisen hedelmöityshoidon. Yritimme lasta useamman vuoden omin voimin ja viimeiset kolme vuotta hoidoissa sekä omilla että lahjotetuilla sukusoluilla, myös alkiolla. Sanomattakin on selvää, etä hoidot olivat raskaista sekä henkisesti, että taloudellinen menetys useita kymmeniä tuhansia. Kaikeista tätä tuloksena kaksi keskenmenoa.

Vaikka järkeni tottakai sanoo, että muiden lasten saanti ei ole minulta pois, on todella raskasta katsoa ystävääni, joka on puolessa välissä raskauttaan uuden miehensä kanssa, jonka kanssa óvat olleet yhdessä vain vuoden. Tuntuu väärältä, että me emme kymmemenkään vuoden yrittämisellä onnistuneet.

Meillä on elämässä muuten kaikki hyvin, molemmilla todella mielenkiitoinen työ ja hyvät uranäkymät ja muu elinympäristössä erittain hyvin. Tiedän kyllä, että tulisi keskittyä niihin hyviin ja siihen myös pyrin, mutta kun firman toisen osaston puolituttu 44v nainen kertoo innolla raskaudestaan, on todekka vaikeaa esittää ilahtunutta ja onnitella.

Nyt toivoisinkin vinkkejä teiltä, jotka olette jäänee tahattomasta lapsettomiksi. Kuinka te olette päässeet asiasta yli vai pääseekö siitä koskaan? Pyytäisin siis sellaisilta henkilöiltä jotka aidosti ovat lapsettomia, ei teiltä, joille lapsi tuli vaikka pidemmänkin ajan kuluttua. En tarkoita pahalla, mutta kokemus ei ole sama.

Et sinäkään ole vielä ikuisesti lapseton. Koitahan vaihtaa miestä, ja mies naista, voi ihan hyvin olla että heti tärppää uuden kumppanin kanssa jos ei molemmilla, niin ainakin toisella.

Selkeästikään ette sovi toistenne kanssa yhteen geneettisesti. Kummassakaanhan ei ole arsinaista vikaa, sillä muuten hoitoja ei olisi tehty ensin molempien omilla, ja sitten vielä muiden sukusoluilla.

Kuinka päästä yli lapsen kuolemasta.

Kuinka päästä yli siitä että neliraajahalvaantui.

Kuinka päästä yli siitä että koko perhe vammautui tai menehtyi kolarissa.

Nämä ovat paljon isompia ylipäästäviä kuin lapsettomuus.

Sillä siitä pääsee yli että myöntää tämän, ja alkaa elämään elämää, sillä elämistä varten se on annettu, eikä ikuista surkuttelua varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävimme talvella mieheni kanssa läpi viimeisen hedelmöityshoidon. Yritimme lasta useamman vuoden omin voimin ja viimeiset kolme vuotta hoidoissa sekä omilla että lahjotetuilla sukusoluilla, myös alkiolla. Sanomattakin on selvää, etä hoidot olivat raskaista sekä henkisesti, että taloudellinen menetys useita kymmeniä tuhansia. Kaikeista tätä tuloksena kaksi keskenmenoa.

Vaikka järkeni tottakai sanoo, että muiden lasten saanti ei ole minulta pois, on todella raskasta katsoa ystävääni, joka on puolessa välissä raskauttaan uuden miehensä kanssa, jonka kanssa óvat olleet yhdessä vain vuoden. Tuntuu väärältä, että me emme kymmemenkään vuoden yrittämisellä onnistuneet.

Meillä on elämässä muuten kaikki hyvin, molemmilla todella mielenkiitoinen työ ja hyvät uranäkymät ja muu elinympäristössä erittain hyvin. Tiedän kyllä, että tulisi keskittyä niihin hyviin ja siihen myös pyrin, mutta kun firman toisen osaston puolituttu 44v nainen kertoo innolla raskaudestaan, on todekka vaikeaa esittää ilahtunutta ja onnitella.

Nyt toivoisinkin vinkkejä teiltä, jotka olette jäänee tahattomasta lapsettomiksi. Kuinka te olette päässeet asiasta yli vai pääseekö siitä koskaan? Pyytäisin siis sellaisilta henkilöiltä jotka aidosti ovat lapsettomia, ei teiltä, joille lapsi tuli vaikka pidemmänkin ajan kuluttua. En tarkoita pahalla, mutta kokemus ei ole sama.

Et sinäkään ole vielä ikuisesti lapseton. Koitahan vaihtaa miestä, ja mies naista, voi ihan hyvin olla että heti tärppää uuden kumppanin kanssa jos ei molemmilla, niin ainakin toisella.

Selkeästikään ette sovi toistenne kanssa yhteen geneettisesti. Kummassakaanhan ei ole arsinaista vikaa, sillä muuten hoitoja ei olisi tehty ensin molempien omilla, ja sitten vielä muiden sukusoluilla.

Mistä päättelet, etteivät sovi yhteen geneettisesti? Ap:lla ei ole onnistunut lahjasoluilla eikä -alkiollakaan. Joskus lapsettomuuden syy on mysteeri.

Lapsen elämä olisi ollut myöhemmin kärsimystä. Ilmastonmuutos tuhoaa tämän maapallon ja nyt syntyvät lapset ovat silloin teini-iässä. Suurin rakkaudenteko lasta kohtaan on jättää se tekemättä nykyaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävimme talvella mieheni kanssa läpi viimeisen hedelmöityshoidon. Yritimme lasta useamman vuoden omin voimin ja viimeiset kolme vuotta hoidoissa sekä omilla että lahjotetuilla sukusoluilla, myös alkiolla. Sanomattakin on selvää, etä hoidot olivat raskaista sekä henkisesti, että taloudellinen menetys useita kymmeniä tuhansia. Kaikeista tätä tuloksena kaksi keskenmenoa.

Vaikka järkeni tottakai sanoo, että muiden lasten saanti ei ole minulta pois, on todella raskasta katsoa ystävääni, joka on puolessa välissä raskauttaan uuden miehensä kanssa, jonka kanssa óvat olleet yhdessä vain vuoden. Tuntuu väärältä, että me emme kymmemenkään vuoden yrittämisellä onnistuneet.

Meillä on elämässä muuten kaikki hyvin, molemmilla todella mielenkiitoinen työ ja hyvät uranäkymät ja muu elinympäristössä erittain hyvin. Tiedän kyllä, että tulisi keskittyä niihin hyviin ja siihen myös pyrin, mutta kun firman toisen osaston puolituttu 44v nainen kertoo innolla raskaudestaan, on todekka vaikeaa esittää ilahtunutta ja onnitella.

Nyt toivoisinkin vinkkejä teiltä, jotka olette jäänee tahattomasta lapsettomiksi. Kuinka te olette päässeet asiasta yli vai pääseekö siitä koskaan? Pyytäisin siis sellaisilta henkilöiltä jotka aidosti ovat lapsettomia, ei teiltä, joille lapsi tuli vaikka pidemmänkin ajan kuluttua. En tarkoita pahalla, mutta kokemus ei ole sama.

Et sinäkään ole vielä ikuisesti lapseton. Koitahan vaihtaa miestä, ja mies naista, voi ihan hyvin olla että heti tärppää uuden kumppanin kanssa jos ei molemmilla, niin ainakin toisella.

Selkeästikään ette sovi toistenne kanssa yhteen geneettisesti. Kummassakaanhan ei ole arsinaista vikaa, sillä muuten hoitoja ei olisi tehty ensin molempien omilla, ja sitten vielä muiden sukusoluilla.

Mistä päättelet, etteivät sovi yhteen geneettisesti? Ap:lla ei ole onnistunut lahjasoluilla eikä -alkiollakaan. Joskus lapsettomuuden syy on mysteeri.

Keinotekoinen lapsentekeminen ei todellakaan ole varma keino tulla raskaaksi. Voi ihan hyvin olla että raskaus alkaisi helposti jonkun toisen kumppanin kanssa luonnollisesti, ja näin usein käykin. On myös olemassa naisia jotka eivät raskaudu "väkisin", vaan vain ja ainoastaan luuonnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävimme talvella mieheni kanssa läpi viimeisen hedelmöityshoidon. Yritimme lasta useamman vuoden omin voimin ja viimeiset kolme vuotta hoidoissa sekä omilla että lahjotetuilla sukusoluilla, myös alkiolla. Sanomattakin on selvää, etä hoidot olivat raskaista sekä henkisesti, että taloudellinen menetys useita kymmeniä tuhansia. Kaikeista tätä tuloksena kaksi keskenmenoa.

Vaikka järkeni tottakai sanoo, että muiden lasten saanti ei ole minulta pois, on todella raskasta katsoa ystävääni, joka on puolessa välissä raskauttaan uuden miehensä kanssa, jonka kanssa óvat olleet yhdessä vain vuoden. Tuntuu väärältä, että me emme kymmemenkään vuoden yrittämisellä onnistuneet.

Meillä on elämässä muuten kaikki hyvin, molemmilla todella mielenkiitoinen työ ja hyvät uranäkymät ja muu elinympäristössä erittain hyvin. Tiedän kyllä, että tulisi keskittyä niihin hyviin ja siihen myös pyrin, mutta kun firman toisen osaston puolituttu 44v nainen kertoo innolla raskaudestaan, on todekka vaikeaa esittää ilahtunutta ja onnitella.

Nyt toivoisinkin vinkkejä teiltä, jotka olette jäänee tahattomasta lapsettomiksi. Kuinka te olette päässeet asiasta yli vai pääseekö siitä koskaan? Pyytäisin siis sellaisilta henkilöiltä jotka aidosti ovat lapsettomia, ei teiltä, joille lapsi tuli vaikka pidemmänkin ajan kuluttua. En tarkoita pahalla, mutta kokemus ei ole sama.

Et sinäkään ole vielä ikuisesti lapseton. Koitahan vaihtaa miestä, ja mies naista, voi ihan hyvin olla että heti tärppää uuden kumppanin kanssa jos ei molemmilla, niin ainakin toisella.

Selkeästikään ette sovi toistenne kanssa yhteen geneettisesti. Kummassakaanhan ei ole arsinaista vikaa, sillä muuten hoitoja ei olisi tehty ensin molempien omilla, ja sitten vielä muiden sukusoluilla.

Joo. Ihanaa kertakäyttökamaa parisuhteet, kun miestä vaan "vaihdetaan".

Ja jos ap on yrittänyt jo luovutetuilla soluilla, niin kyse ei ole yhteensopimattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävimme talvella mieheni kanssa läpi viimeisen hedelmöityshoidon. Yritimme lasta useamman vuoden omin voimin ja viimeiset kolme vuotta hoidoissa sekä omilla että lahjotetuilla sukusoluilla, myös alkiolla. Sanomattakin on selvää, etä hoidot olivat raskaista sekä henkisesti, että taloudellinen menetys useita kymmeniä tuhansia. Kaikeista tätä tuloksena kaksi keskenmenoa.

Vaikka järkeni tottakai sanoo, että muiden lasten saanti ei ole minulta pois, on todella raskasta katsoa ystävääni, joka on puolessa välissä raskauttaan uuden miehensä kanssa, jonka kanssa óvat olleet yhdessä vain vuoden. Tuntuu väärältä, että me emme kymmemenkään vuoden yrittämisellä onnistuneet.

Meillä on elämässä muuten kaikki hyvin, molemmilla todella mielenkiitoinen työ ja hyvät uranäkymät ja muu elinympäristössä erittain hyvin. Tiedän kyllä, että tulisi keskittyä niihin hyviin ja siihen myös pyrin, mutta kun firman toisen osaston puolituttu 44v nainen kertoo innolla raskaudestaan, on todekka vaikeaa esittää ilahtunutta ja onnitella.

Nyt toivoisinkin vinkkejä teiltä, jotka olette jäänee tahattomasta lapsettomiksi. Kuinka te olette päässeet asiasta yli vai pääseekö siitä koskaan? Pyytäisin siis sellaisilta henkilöiltä jotka aidosti ovat lapsettomia, ei teiltä, joille lapsi tuli vaikka pidemmänkin ajan kuluttua. En tarkoita pahalla, mutta kokemus ei ole sama.

Et sinäkään ole vielä ikuisesti lapseton. Koitahan vaihtaa miestä, ja mies naista, voi ihan hyvin olla että heti tärppää uuden kumppanin kanssa jos ei molemmilla, niin ainakin toisella.

Selkeästikään ette sovi toistenne kanssa yhteen geneettisesti. Kummassakaanhan ei ole arsinaista vikaa, sillä muuten hoitoja ei olisi tehty ensin molempien omilla, ja sitten vielä muiden sukusoluilla.

Joo. Ihanaa kertakäyttökamaa parisuhteet, kun miestä vaan "vaihdetaan".

Ja jos ap on yrittänyt jo luovutetuilla soluilla, niin kyse ei ole yhteensopimattomuudesta.

Ei pidä paikkaansa. Vai monenko miehen sprermaa aloittajaan oikein on ruiskulla ruiskuteltu? Voi olla että raskaaksi tuleminen vaatii ihan seksiäkin, eikä vain instrumenttejä. 

Jos kyse on siitä ettei halua vaihtaa miestä, niin silloin otsikon pitäisi olla "Kuika päästä yli siitä että en halua vaihtaa miestä, vaikka voisin mahdollisesti tulla raskaaksi jonkun toisen kanssa, ja haluan lasta melkein enemmän kuin pitää väkisin tämän parisuhteen."

En osaa sanoa, mutta kai olisi tärkeää että et katkeroidu ja anna mielesi myrkyttyä, vaikka ymmärrän että voi olla vaikeaa jos lähipiirissä syntyy lapsia ja näkee muilla sitä lapsiperheen arkea mitä ei voi koskaan itse kokea.

Voimia ja jaksamista sinulle ja miehellesi.

Minkä ikäisiä olette? Olisiko adoptio vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävimme talvella mieheni kanssa läpi viimeisen hedelmöityshoidon. Yritimme lasta useamman vuoden omin voimin ja viimeiset kolme vuotta hoidoissa sekä omilla että lahjotetuilla sukusoluilla, myös alkiolla. Sanomattakin on selvää, etä hoidot olivat raskaista sekä henkisesti, että taloudellinen menetys useita kymmeniä tuhansia. Kaikeista tätä tuloksena kaksi keskenmenoa.

Vaikka järkeni tottakai sanoo, että muiden lasten saanti ei ole minulta pois, on todella raskasta katsoa ystävääni, joka on puolessa välissä raskauttaan uuden miehensä kanssa, jonka kanssa óvat olleet yhdessä vain vuoden. Tuntuu väärältä, että me emme kymmemenkään vuoden yrittämisellä onnistuneet.

Meillä on elämässä muuten kaikki hyvin, molemmilla todella mielenkiitoinen työ ja hyvät uranäkymät ja muu elinympäristössä erittain hyvin. Tiedän kyllä, että tulisi keskittyä niihin hyviin ja siihen myös pyrin, mutta kun firman toisen osaston puolituttu 44v nainen kertoo innolla raskaudestaan, on todekka vaikeaa esittää ilahtunutta ja onnitella.

Nyt toivoisinkin vinkkejä teiltä, jotka olette jäänee tahattomasta lapsettomiksi. Kuinka te olette päässeet asiasta yli vai pääseekö siitä koskaan? Pyytäisin siis sellaisilta henkilöiltä jotka aidosti ovat lapsettomia, ei teiltä, joille lapsi tuli vaikka pidemmänkin ajan kuluttua. En tarkoita pahalla, mutta kokemus ei ole sama.

Et sinäkään ole vielä ikuisesti lapseton. Koitahan vaihtaa miestä, ja mies naista, voi ihan hyvin olla että heti tärppää uuden kumppanin kanssa jos ei molemmilla, niin ainakin toisella.

Selkeästikään ette sovi toistenne kanssa yhteen geneettisesti. Kummassakaanhan ei ole arsinaista vikaa, sillä muuten hoitoja ei olisi tehty ensin molempien omilla, ja sitten vielä muiden sukusoluilla.

Mistä päättelet, etteivät sovi yhteen geneettisesti? Ap:lla ei ole onnistunut lahjasoluilla eikä -alkiollakaan. Joskus lapsettomuuden syy on mysteeri.

Keinotekoinen lapsentekeminen ei todellakaan ole varma keino tulla raskaaksi. Voi ihan hyvin olla että raskaus alkaisi helposti jonkun toisen kumppanin kanssa luonnollisesti, ja näin usein käykin. On myös olemassa naisia jotka eivät raskaudu "väkisin", vaan vain ja ainoastaan luuonnollisesti.

Voi v**tu mitä paskaa. Tai pakkohan tän kommentin on olla provo.