Eihän se aina ihmisen itsensä vallassa ole, onko ketään, josta välittää. Ilkeää sanoa muuta

Täh? Nyt ilmainen KÄSKY. Mene töihin ja lopeta nämä typerät aloitukset.

Eikä se, jos ei ole ketään, josta sillä hetkellä välittää, tarkoita, etteikö ihminen välittäisi muista ihmisistä. Mutta ainakin itse, jos minua loukataan, eikä sen jälkeen osoiteta, että minusta välitetään, välittämiseni loppuu siihen paikkaan. Ainakin sen osoittaminen. Saatan silti odottaa vuosikausiakin, että toinen osoittaisi minulle, että välittää, enkä osaa katkaista suhdetta, mutta nyttemmin olen alkanut tajuamaan, että voin vaikka katkaista suhteenkin, jos ei minua arvosteta. Jos sen takia jää yksin, niin eipä se omaa huonoutta varsinaisesti ole. Ainakaan sen enempää, kuin sekin on huono, joka osaa kyllä loukata, mutta ei osoittaa, että minun tunteeni ovat hänelle tärkeitä.

Eikä yksikään omaiseni, jonka olen jättänyt siksi, että he loukkasivat minua, eikä heissä ollut naista/miestä kantamaan vastuutaan teostaan ja osoittamaan arvostavansa minua, ole jättämisenkäön jälkeen muuksi muuttunut. Eli heille en ollut ttärkeä, arvokas. En varmaan yhtään mitään. Ei ole ikävä heitä varsinaisesti, vaikka onkin kurjaa menettää läheisensä.

Minulle on avainsana ihmissuhteissa se, osoittaako joku, jolle kerron hänen loukanneen minua välittävänsä minusta ja tunteistani. Ellei, hän ei merkitse sen jälkeen minullekaan ihmistä, josta välittäisin. Ja suurin osa on niin itsestään tärkeitä, ettei halua kuulla kitiikkiä käytöksestään. Pikkuvauvoja.

Ap

Aletaan puolustella sitä omaa pahuutta ja p*skaa käytöstä! Ole vain vaikka paha, mutta osoitatko välittäväsi minusta!? Et! Joten; et kiinnosta.

Ap

Ja sitten on tällaisia v*tun valopäitä, kuten äitini (ykkös epävälittäjä siitä, mitä minä tunntn), jotka syyttävät ihmistä, josta eivät itsekään välitä siitä, ettei tämä muka välitä kenenstäkään! Siis miten voi olla niiin ITSEkeskeinen, että jos oma lapsi ei välitä äidistään, äiti kuvittelee, ettei lapsi välitä kenestäkään? Äiti voisi katsoa peiliin, että onko hän ollut lapselle ihminen, joka ansaitsee välittämistä? Ei ole. Lapsi on armoton kriitikko, koska lapsella ei ole muita motiiveja, kuin vilpitön hyvyys, toisin kuin elämässään jo ryvettyneellä ja ehkä pilaantuneella aikuisella. Eli lapsen kritiikistä kannattaisi ottaa vaarin, siinä ei ole taka-ajatuksia.

Ap

Lapsen toiminta kun perustuu aina siihen, miten häntä itseään on kohdeltu. Vanhemman toiminta ei - tyrsk - perustu siihen, miten lapsi on häntä kohdellut :D Jos kyseessä siis on AIKUINEN ja kypsynyt ihminen.

Ap