Onko ignostikko ateisti?

Itse miellän itseni ateistiksi. Toki sillä, onko jumala todellinen, ei lopulta ole merkitystä, mutta koska uskonnot ovat aiheuttaneet (ja aiheuttaa koko ajan) maailmassa niin paljon pahuutta ja kärsimystä, koen, että uskontojen julistaminen vääriksi on velvollisuuteni oman moraalikäsitykseni valossa.

Ignostinen ja agnostinen ateisti

Ignostikon lähes välttämättä täytyy olla myös ateisti. Kuinka voisi uskoa johonkin mitä ei pysty edes määrittelemään?

Teoriassa voisi kai uskoa, että täytyy olla olemassa jokin jumala vaikka tämän jumalan määritteleminen on ihmiselle mahdotonta. Tosin en näe mitään hyvää syytä miksi kukaan uskoisi sellaiseen jumalaan.

Jumalia on tuhansia. En ymmärrä vain miksi parista niistä vouhotetaan niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Itse miellän itseni ateistiksi. Toki sillä, onko jumala todellinen, ei lopulta ole merkitystä, mutta koska uskonnot ovat aiheuttaneet (ja aiheuttaa koko ajan) maailmassa niin paljon pahuutta ja kärsimystä, koen, että uskontojen julistaminen vääriksi on velvollisuuteni oman moraalikäsitykseni valossa.

Mutta eikös sinun pitäisi julistaa myös ateismi vääräksi ja pahaksi, koska kommunismiin kytketty ateismi on saanut niin pahuksen paljon pahaa aikaan tässä maailmassa (Stalinin puhdistukset Neuvostoliitossa, Maon Kiina ja oikeastaan Kiina vielä nykyäänkin, Pohjois-Korea...). Millä logiikalla nämä ovat saaneet vähemmän pahaa aikaiseksi kuin uskonnot?

Ignostikko rationaalisena henkilönä varmaan kuitenkin pitää uskoa jumalaan / jumaliin merkityksellisenä, koska se on aiheuttanut ja edelleenkin aiheuttaa kovasti konflikteja ihmisten välille, mutta ehkä myös myönteisiä asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miellän itseni ateistiksi. Toki sillä, onko jumala todellinen, ei lopulta ole merkitystä, mutta koska uskonnot ovat aiheuttaneet (ja aiheuttaa koko ajan) maailmassa niin paljon pahuutta ja kärsimystä, koen, että uskontojen julistaminen vääriksi on velvollisuuteni oman moraalikäsitykseni valossa.

Mutta eikös sinun pitäisi julistaa myös ateismi vääräksi ja pahaksi, koska kommunismiin kytketty ateismi on saanut niin pahuksen paljon pahaa aikaan tässä maailmassa (Stalinin puhdistukset Neuvostoliitossa, Maon Kiina ja oikeastaan Kiina vielä nykyäänkin, Pohjois-Korea...). Millä logiikalla nämä ovat saaneet vähemmän pahaa aikaiseksi kuin uskonnot?

Kommunismia on harrastaneet vain ihmiset, joten ihmiset ovat läpeensä pahoja. Kristinuskoa harjoittavat vain ihmiset joten kristityt ovat läpeensä pahoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miellän itseni ateistiksi. Toki sillä, onko jumala todellinen, ei lopulta ole merkitystä, mutta koska uskonnot ovat aiheuttaneet (ja aiheuttaa koko ajan) maailmassa niin paljon pahuutta ja kärsimystä, koen, että uskontojen julistaminen vääriksi on velvollisuuteni oman moraalikäsitykseni valossa.

Mutta eikös sinun pitäisi julistaa myös ateismi vääräksi ja pahaksi, koska kommunismiin kytketty ateismi on saanut niin pahuksen paljon pahaa aikaan tässä maailmassa (Stalinin puhdistukset Neuvostoliitossa, Maon Kiina ja oikeastaan Kiina vielä nykyäänkin, Pohjois-Korea...). Millä logiikalla nämä ovat saaneet vähemmän pahaa aikaiseksi kuin uskonnot?

Koska kommunismissa pahuuden on tehty aatteen nimissä, eli sen poliittisen järjestelmän (josta on tehty omanlaisensa jumalaton uskonto) nimissä, ei siksi että jumalaa ei ole. Ateismi ei ole sinällänsä kommunismin moottori, vaan ennemminkin sivutuote, jolla poistettiin kilpailevat aatteet populaatiosta. Uskonnoissa (siis kaikissa uskonnoissa) koko jutun idea on jumalan tai jumalien olemassa olo ja "niiden antamien sääntöjen" mukaan eläminen ja elämäntavan edistäminen halusivatpa muut sitä tai ei. Ateismi ei aseta sääntöjä sen suhteen, miten kukakin elää. Ateismi antaa moraalisen vastuun tekijälle, toisin kuin uskonnot, jotka antavat aina mahdollisuuden piiloutua jumalan selän taakse. Eli uskovainen ajattelee, että "tapoin, koska jumala halusi minun tuhoavan vääräuskoisen ja jumala antaa minulle anteeksi joten voin antaa anteeksi itselleni." Ateisti ajattelee, että "tapoin koska halusin, sillä en pitänyt hänen tavastaan elää, eikä kukaan voi antaa minulle anteeksi, sillä anteeksiantoa ei ole."

Vierailija kirjoitti:

Ignostikko rationaalisena henkilönä varmaan kuitenkin pitää uskoa jumalaan / jumaliin merkityksellisenä, koska se on aiheuttanut ja edelleenkin aiheuttaa kovasti konflikteja ihmisten välille, mutta ehkä myös myönteisiä asioita?

Uskonnot aiheuttaa konflikteja ei jumalat.

Jos jumalat suoraan vaikuttaisivat maailman tapahtumiin niin tuskin olisi olemassa yhtään ateistia. Jumalan olemassaolo olisi helppo todistaa jos jumalat oikeasti tekisivät jotain! Muuallakin kuin pronssikautisissa kertomuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miellän itseni ateistiksi. Toki sillä, onko jumala todellinen, ei lopulta ole merkitystä, mutta koska uskonnot ovat aiheuttaneet (ja aiheuttaa koko ajan) maailmassa niin paljon pahuutta ja kärsimystä, koen, että uskontojen julistaminen vääriksi on velvollisuuteni oman moraalikäsitykseni valossa.

Mutta eikös sinun pitäisi julistaa myös ateismi vääräksi ja pahaksi, koska kommunismiin kytketty ateismi on saanut niin pahuksen paljon pahaa aikaan tässä maailmassa (Stalinin puhdistukset Neuvostoliitossa, Maon Kiina ja oikeastaan Kiina vielä nykyäänkin, Pohjois-Korea...). Millä logiikalla nämä ovat saaneet vähemmän pahaa aikaiseksi kuin uskonnot?

Koska kommunismissa pahuuden on tehty aatteen nimissä, eli sen poliittisen järjestelmän (josta on tehty omanlaisensa jumalaton uskonto) nimissä, ei siksi että jumalaa ei ole. Ateismi ei ole sinällänsä kommunismin moottori, vaan ennemminkin sivutuote, jolla poistettiin kilpailevat aatteet populaatiosta. Uskonnoissa (siis kaikissa uskonnoissa) koko jutun idea on jumalan tai jumalien olemassa olo ja "niiden antamien sääntöjen" mukaan eläminen ja elämäntavan edistäminen halusivatpa muut sitä tai ei. Ateismi ei aseta sääntöjä sen suhteen, miten kukakin elää. Ateismi antaa moraalisen vastuun tekijälle, toisin kuin uskonnot, jotka antavat aina mahdollisuuden piiloutua jumalan selän taakse. Eli uskovainen ajattelee, että "tapoin, koska jumala halusi minun tuhoavan vääräuskoisen ja jumala antaa minulle anteeksi joten voin antaa anteeksi itselleni." Ateisti ajattelee, että "tapoin koska halusin, sillä en pitänyt hänen tavastaan elää, eikä kukaan voi antaa minulle anteeksi, sillä anteeksiantoa ei ole."

Hyvät idealismin silmälasit sulla :D Ainoa vähänhään isompi uskonto maailmassa, jossa voidaan ajatella jumalan käskeneen tappamaan on islam. No juutalaisuudessa osittain myös, mutta puolustautumismielessä. Kaikki muu "uskonnon nimissä tapahtunut väkivalta" on kyllä juuri sitä yleisinhimillistä taipumusta poistaa kilpailevat aatteet ja elämätavat populaatiosta (eli syntiä kristinuskon kielellä).

Moraalipohdintasi on myös vähän outoa. Siis sinun mielestäsi "Tapoin koska huvitti" on arvokkaampaa ja tavoiteltavampaa kuin "Tapoin, koska minua käskettiin". Jos ateisti tappaa koska joku ärsyttää häntä, hän luultavasti selittää itselleen, että hänellä on siihen oikeus, koska moraalia ei ole eikä hänen siksi tarvitse kokea syyllisyyttä asiasta. Jos ei ole tahoa, joka moraalia vahtisi, niin miksi joku ottaisi vastuun tekemisistään? Uskonnollinen ihminen tiedostaa että moraali tulee Jumalalta eikä hän voi sitä itse päättää. Silloin hän joutuu väkisin kokemaan syyllisyyttä moraalin vastaisista teoista. Ja kuten sanoin, pääsääntöisesti uskonto kieltää tappaminen, myös "vääräuskoisten" tappamisen. Vaikka inhimillisistä syistä sitä tehdäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miellän itseni ateistiksi. Toki sillä, onko jumala todellinen, ei lopulta ole merkitystä, mutta koska uskonnot ovat aiheuttaneet (ja aiheuttaa koko ajan) maailmassa niin paljon pahuutta ja kärsimystä, koen, että uskontojen julistaminen vääriksi on velvollisuuteni oman moraalikäsitykseni valossa.

Mutta eikös sinun pitäisi julistaa myös ateismi vääräksi ja pahaksi, koska kommunismiin kytketty ateismi on saanut niin pahuksen paljon pahaa aikaan tässä maailmassa (Stalinin puhdistukset Neuvostoliitossa, Maon Kiina ja oikeastaan Kiina vielä nykyäänkin, Pohjois-Korea...). Millä logiikalla nämä ovat saaneet vähemmän pahaa aikaiseksi kuin uskonnot?

Koska kommunismissa pahuuden on tehty aatteen nimissä, eli sen poliittisen järjestelmän (josta on tehty omanlaisensa jumalaton uskonto) nimissä, ei siksi että jumalaa ei ole. Ateismi ei ole sinällänsä kommunismin moottori, vaan ennemminkin sivutuote, jolla poistettiin kilpailevat aatteet populaatiosta. Uskonnoissa (siis kaikissa uskonnoissa) koko jutun idea on jumalan tai jumalien olemassa olo ja "niiden antamien sääntöjen" mukaan eläminen ja elämäntavan edistäminen halusivatpa muut sitä tai ei. Ateismi ei aseta sääntöjä sen suhteen, miten kukakin elää. Ateismi antaa moraalisen vastuun tekijälle, toisin kuin uskonnot, jotka antavat aina mahdollisuuden piiloutua jumalan selän taakse. Eli uskovainen ajattelee, että "tapoin, koska jumala halusi minun tuhoavan vääräuskoisen ja jumala antaa minulle anteeksi joten voin antaa anteeksi itselleni." Ateisti ajattelee, että "tapoin koska halusin, sillä en pitänyt hänen tavastaan elää, eikä kukaan voi antaa minulle anteeksi, sillä anteeksiantoa ei ole."

Hyvät idealismin silmälasit sulla :D Ainoa vähänhään isompi uskonto maailmassa, jossa voidaan ajatella jumalan käskeneen tappamaan on islam. No juutalaisuudessa osittain myös, mutta puolustautumismielessä. Kaikki muu "uskonnon nimissä tapahtunut väkivalta" on kyllä juuri sitä yleisinhimillistä taipumusta poistaa kilpailevat aatteet ja elämätavat populaatiosta (eli syntiä kristinuskon kielellä).

Moraalipohdintasi on myös vähän outoa. Siis sinun mielestäsi "Tapoin koska huvitti" on arvokkaampaa ja tavoiteltavampaa kuin "Tapoin, koska minua käskettiin". Jos ateisti tappaa koska joku ärsyttää häntä, hän luultavasti selittää itselleen, että hänellä on siihen oikeus, koska moraalia ei ole eikä hänen siksi tarvitse kokea syyllisyyttä asiasta. Jos ei ole tahoa, joka moraalia vahtisi, niin miksi joku ottaisi vastuun tekemisistään? Uskonnollinen ihminen tiedostaa että moraali tulee Jumalalta eikä hän voi sitä itse päättää. Silloin hän joutuu väkisin kokemaan syyllisyyttä moraalin vastaisista teoista. Ja kuten sanoin, pääsääntöisesti uskonto kieltää tappaminen, myös "vääräuskoisten" tappamisen. Vaikka inhimillisistä syistä sitä tehdäänkin.

Sä et ole ilmeisesti perehtynyt raamattuun ollenkaan? Myöskään noitavainoja ja ristiretkiä ja Espanjan inkvisitiosta ym. ei koskaan oikeasti tapahtunut, vai? Jokaisen suuren uskonnon nimissä on tapettu ihmisiä ja lisätty eriarvoisuutta.

Yleensä Perimmäinen syy on se, että jengi ei tykkää toisesta jengistä ja sitten se oikeutus saadaan jumalasta. Eli haetaan moraalinen oikeutus omille toimille jostain suuremmasta auktoriteetista.

Mielestäni tappaminen on väärin joka tapauksessa. Jos näin kuitenkin joku päätyy tekemään, niin kyllä mä hieman enemmän arvostan henkilöä, joka tiedostaa ettei hänen tekonsa ollut moraalisesti hyväksyttävää ja että hän teki niin omista itsekkäistä syistään. Tämä myös antaa tilaa henkiselle kasvulle huomattavasti paremmin kuin se, että joku kokee tappaneensa siksi, että joku näkymätön korkea auktoriteetti antoi sille siunauksensa, ellei jopa sitä suorastaan vaatinut, eikä näin ollen teko ollut moraalisesti niin paha. Ja anteeksiantoa ei tarvitse pyytää tekojen uhreilta, vaan se sama näkymätön auktoriteetti voi sen lahjoittaa. Eli ei tarvi edes yöunia menettää.

Sä käsität sanan moraali ihan kummallisesti. Se ei ole mikään uskonnon osa-alue, vaan sekä ihmisen henkilökohtainen että häntä ympäröivän yhteisön vakiintunut käsitys oikeasta ja väärästä. Moraali on ihan todellinen asia, vaikkakin kulttuurisidonnainen ja vaihteleva käsite.

Juuri tuo sinunkin tekstissä esiin tuleva kyvytrömyys ymmärtää moraalia erillisenä asiana "jumalan tahdosta" on syy uskontojen vaarallisuuteen ihmisen psyykelle. Ja tuo on kummallinen olettamus, että jos moraalia ei kukaan vahdi, sitä ei edes ole? Kuulostaa ennemminkin psykopaatin ajatuksilta. Minä itse nimenomaan olen moraalini vahti. Minä tiedän omat tekemiseni ja joudun elämään tekojeni kanssa.

Ihmiset tarvitsevat sääntöjä ja käytäntöjä siksi, että olemme laumaeläimiä ja joudumme toimimaan yhteisössä yhteistyössä muiden kanssa. Olemme myös kykeneviä empatiaan sekä syy-seuraus -yhteyksien ymmärtämiseen. Ei moraalin määrittämiseen tarvita jumalaa, vaan tervettä psyykettä ja sosiaalisia suhteita.