Lue keskustelun säännöt.
Nyt emännät! Klassinen pettämisstoori:
11.10.2018 |
Olen tavannut muutamia kertoja yhtä melkolailla mukavaa miestä. Tekee liikkuvaa työtä. Tein alussa ohareita ja pommitti hurjasti.
Olen sinkku ja siis en etsi varattuja. Tapasimme lopulta muutaman kerran kesän aikana, hurjina helteinä ei jaksettu.
Hyväkäytöksinen, hyvälletuoksuva mies, upea sängyssä. Joskus jutteli, et kumpa saisi omakseen... kerroin, et oon tosi varautunut ja menen kaikkeen tuntosarvet edellä.
Nyt oli poikkeuksellisen ihanaa. Ja päätin, et lopetan tähän kun tunteita alkaa tulla.
Mies pommittaa ja tänä aamuna vastasin hänen sähköpostiinsa ihan viestillä. Ja:
Pian soi puhelin miehen numerosta. Mies puhuu, mitä nämä viestit ovat ja kuka olet. Nainen huutaa taustalla. Laitoin luurin kiinni, että jahas.
Pian soi puhelin ja vastaan piruillessani. Vaimo soittaa. Tenttaa kuka olen, mistä ja mistä tavannut miehensä. Siitä alkoi rumba, jossa nainen syytti minua, olosuhteita...
Kyseessä miehen kolmas avioliitto. Kaksi edellistä loppuneet pettämiseen. Heidän nykyinenkin alkanut molempien ollessa naimisissa.
Onnellista on kuulemma ollut ja monipuolista seksiä. Silti vaimo ratsaa miehensä puhelinta. Mies, joka laittaa omasta numerostaan, puhelimessa ei suojakoodia...
Vaimo kertoilee, et syvä on rakkaus ja yhdessä vain eteenpäin vaikka epäilyjä on matkan varrella ollut.
En haikaile tuota pimeätä ukkoa, mut minkälainen nainen ummistaa noin silmänsä ja antaa jatkua? Ja uskoo miehen juttuja viimeisestä kerrasta!
Nyt kun mietin, mies on ihastumisriippuvainen ja pettämisriippuvainen.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Et suinkaan ole tapaillut erästä tamperelaisbloggaajaa?
Huumori sikseen. En ole Minkkistyylisten fani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä en ottaisi varattua, ei pelkästään sen moraalittomuuden vuoksi vaan ihan siksi että miksi haluaisin pettäjän? Olen välillä ihmetellyt mikä ristiriita on siinä kuinka moni olisi heti valmis jättämään puolison jos tämä pettää (melkein kaikki) ja kuinka moni sitten kuitenkin pitää ihan hyväksyttävänä alkaa parisuhteeseen varatun kanssa...
En ollut varatun kanssa!
Vaimo kirjoitti, "eikö sormus haitannut panemista. Kun käyttää sitä koko ajan".
Juu ei ollut sormusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut muutamia kertoja yhtä melkolailla mukavaa miestä. Tekee liikkuvaa työtä. Tein alussa ohareita ja pommitti hurjasti.
Olen sinkku ja siis en etsi varattuja. Tapasimme lopulta muutaman kerran kesän aikana, hurjina helteinä ei jaksettu.
Hyväkäytöksinen, hyvälletuoksuva mies, upea sängyssä. Joskus jutteli, et kumpa saisi omakseen... kerroin, et oon tosi varautunut ja menen kaikkeen tuntosarvet edellä.
Nyt oli poikkeuksellisen ihanaa. Ja päätin, et lopetan tähän kun tunteita alkaa tulla.
Mies pommittaa ja tänä aamuna vastasin hänen sähköpostiinsa ihan viestillä. Ja:Pian soi puhelin miehen numerosta. Mies puhuu, mitä nämä viestit ovat ja kuka olet. Nainen huutaa taustalla. Laitoin luurin kiinni, että jahas.
Pian soi puhelin ja vastaan piruillessani. Vaimo soittaa. Tenttaa kuka olen, mistä ja mistä tavannut miehensä. Siitä alkoi rumba, jossa nainen syytti minua, olosuhteita...
Kyseessä miehen kolmas avioliitto. Kaksi edellistä loppuneet pettämiseen. Heidän nykyinenkin alkanut molempien ollessa naimisissa.
Onnellista on kuulemma ollut ja monipuolista seksiä. Silti vaimo ratsaa miehensä puhelinta. Mies, joka laittaa omasta numerostaan, puhelimessa ei suojakoodia...
Vaimo kertoilee, et syvä on rakkaus ja yhdessä vain eteenpäin vaikka epäilyjä on matkan varrella ollut.
En haikaile tuota pimeätä ukkoa, mut minkälainen nainen ummistaa noin silmänsä ja antaa jatkua? Ja uskoo miehen juttuja viimeisestä kerrasta!
Nyt kun mietin, mies on ihastumisriippuvainen ja pettämisriippuvainen.
Olet lukenut selkeesti Kaija Koon läpän. No Porvoossa luetaan myös lehtiä.
Puuh..tosi turhauttavaa.
Täällä on alati naisten murheita pettävistä miehistä. Nyt se onkin sitten läppä!
Ei ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nämä pettäjien kanssa avioituvat kuvittelevat puolison muuttuvan hetkessä. Tässä taas esimerkki. Juu, eivät ne muutu. Mutta toki on itselleen mukavampaa luulotella, että kyllä tää meidän rakkaus vaan on niin syvää ja erilaista että pettäjäkin paranee.
Vai että ihan omakseen saisi sut? Taisit uskoa sillä kerralla ja nyt pettyneenä koitat selitetellä itsellesi ettet mitään halua edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut naiset on oikeasti sokeita ja tyhmiä. Itse ajauduin sinkkuna suhteeseen entisen työkaverin kanssa, joka oli vasta mennyt naimisiin. Jo tutustuessa mies ei ikinä puhunut vaimostaan kauniisti, pelkkää parjausta ja pilkallista naureskelua vaimonsa ärsyttäville erityispiirteille. Miehen kaikki(lukuisat) edelliset suhteet päättyneet pettämiseen. Naitiin ja pidettiin hauskaa vuoden päivät, kunnes vaimo sai tietää. Tapasimme vaimon kanssa, puhuimme asiat halki. Hän kertoi, kuinka miehen kanssa on jo viimeisen vuoden ajan tuntunut siltä, että ovat kavereita ja yhteinen aika menee telkkaria katsellessa. Vaimokin oli jo katsellut toista miestä eri paikkakunnalta. Vaimolla ei ole yhtään ystävää asuinkaupungissaan. Vaimo täytti eropaperit ja pakkasi tavaransa sillä aikaa, kun mies oli työreissussa.
Lopulta mies saapui kotiin, ja vaimo ilmoitti jättävänsä miehen. Mies puhui hänet yhdessä illassa pyörryksiin. Nyt vaimo sitten odottaa kaksosia tälle miehelle, ja elämä on niin pusipusi ihanaa, ostivat asunnon ja elävät täydellistä kulissia. Vaimom itsetunto on nollissa ja pelkäsi yksinjäämistä niin paljon, että kiinnitti itsensä petturimieheen ikuisiksi ajoiksi lastenhankkimisen muodossa.
Onneksi itse olen nykyään tasapainoisessa parisuhteessa ihanan miehen kanssa, eikö tarvitse elää moisessa painajaisessa.
Et suinkaan ole tapaillut erästä tamperelaisbloggaajaa?