Kaipaan omaa perhettä

Tottakai on toivoa. Harmi vaan kun se pariutuminen on niin monesta asiasta kiinni, tuuristakin. Toivon vilpittömästi, että saat haluamasi, ei ole liikaa pyydetty.

Miksei olisi? Minun äitini sai minut 40-vuotiaana. Tutustui isääni vasta myöhemmällä aikuisiällä.

Et vain saa jämähtää neljän seinän sisään, ei kukaan muuten tiedä olemassaolostasi.

Tuntuu vaan niin turhauttavalta kun tein todella paljon hommia sen eteen, että saisin puolison ja lapsen. Ukkeli sitten vain valitti kaikesta ja oli epäluotettava ja vaati minulta huomiota ja seksiä antamatta mitään takaisin. Minulla oli omaisuutta, joten ukolta meni nyt sitten erossa asunto, auto ja kesämökki, koska ne kaikki olivat minun alunperinkin. Nyt hän levittelee kavereille juttuja että olen psykoosissa, koska kuulemma se on ainoa selitys minkä hän keksii yllättävälle erolle. Oikeasti hän petti usemman kerran ja käytti minua seksuaalisesti hyväkseen.

Joskus tuntuu että ihmiset kohtelevat minua aina merkityksettömänä, minua saa loukata ja minut saa unohtaa. Ehkä he pitävät minua vahvana, mutta todellisuudessa kaipaan ihmisiä lähelleni. Olen tosi uskollinen ja avulias ystävä ja ennen kuin väsyin, pidin huolellisesti yhteyttä ystäviin ja kavereihin. En useinkaan saanut samaa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu vaan niin turhauttavalta kun tein todella paljon hommia sen eteen, että saisin puolison ja lapsen. Ukkeli sitten vain valitti kaikesta ja oli epäluotettava ja vaati minulta huomiota ja seksiä antamatta mitään takaisin. Minulla oli omaisuutta, joten ukolta meni nyt sitten erossa asunto, auto ja kesämökki, koska ne kaikki olivat minun alunperinkin. Nyt hän levittelee kavereille juttuja että olen psykoosissa, koska kuulemma se on ainoa selitys minkä hän keksii yllättävälle erolle. Oikeasti hän petti usemman kerran ja käytti minua seksuaalisesti hyväkseen.

Joskus tuntuu että ihmiset kohtelevat minua aina merkityksettömänä, minua saa loukata ja minut saa unohtaa. Ehkä he pitävät minua vahvana, mutta todellisuudessa kaipaan ihmisiä lähelleni. Olen tosi uskollinen ja avulias ystävä ja ennen kuin väsyin, pidin huolellisesti yhteyttä ystäviin ja kavereihin. En useinkaan saanut samaa takaisin.

Jätä ukkeli vaan ihan omaan arvottomuuteensa. Kusipäitä tulee aina olemaan, niihin ei kannata omia energioitaan tuhlata. Purkavat vain omaa pahaa oloaan, paras olla noteeraamatta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen 33-vuotias nainen ja vasta eronnut pitkästä suhteesta. Olimme aviossa, mies kohteli kuin paskaa, kun viimein lähdin, hän haukkui ahneeksi ja ilkeäksi. En ole koskaan haukkunut häntä, elätin ja olin tukena, sairaana järjestin lääkäriaikoja ja muutenkin huolehdin. Hän petti, ei pitänyt kiinni lupauksista, roikkui minussa kiinni ja oli kateellinen menestyksestäni.

Tiesin suhteen alusta asti että haluan lapsia. Mies kääntyi suhteen lopussa samalle kannalle, mutta en yksinkertaisesti voinut yrittää hänen kanssaan lasta. Jos hän kohteli minua huonosti, hän tuskin muuttuisi lapsen myötä.

Nyt ero tulee pian lopulliseksi ja minusta tuntuu että olen tuhlannut elämäni parhaat vuodet urpoon äijään. Aika lasten saamiseen loppuu ja suhde vei viimeiset rippeeni luottamuksesta ihmisiin. Ystävät ja perhe ovat hylänneet minut, olen uupunut töihini ja toivottoman yksin. Päivät olen töissä ja illat kotona yksin. Facebookissa näyttää että kavereilla on kaikilla perheet ja vauvat, minä olen vain yksin enkä jaksa edes nauttia sinkkuelämän vapaudesta.

Kaipaan sitä että joku rakastaisi minua niin paljon että tahtoisi kanssani perheen, mutta en osaa päästää ihmisiä lähelleni. Onko tässä toivoa?

Mulle taas kävi niin että akka jota elätin +10v päätti lähteä ja viedä meidän lapsen josta nyt riidellään.

Kai tässä touhussa multa menee ihan kaikki, lapsi, asunto, harrasteet, loppuelämän kärvistelen velkoja maksellen.

Vapaat on tuskaa olla yksin ja lapsen kanssa on koko ajan mielessä että kohta se lähtee ja tuleeko takaisin akka jollain saa sen päätä käännettyä minua vastaan vaikka ollaan lapsen oltu yhdessä ja touhuttu kaikkea koko sen elämä.

No mies on tietenkin syyllinen kaikkeen.

Missä ap asuu, kiinnostaisiko tavata?

Mulla on jo hyvä laastarisuhde, kiitos vaan M.

Mun tapauksessa mies kyllä nyt vaan kohelsi pettämässä ja ei ollut luotettava, vaikka tein kaikkeni häntä tukeakseni, elätin ja jaoin mielelläni siitä hyvästä mitä itse sain. Nyt en tiedä miten onnistun enää koskaan luottamaan keneenkään että saisin puolison ja voisin tavoitella unelmaani perheestä.

Nuorihan sä vielä olet!

Sua vuoden vanhempana mä vasta menin

naimisiin. Ei olisi pitänyt. Asiat mitkä oli huonosti, vaan paheni.

Lapsia en suostunut tekemään.

Mulla meni elämä ja terveys sen assholen kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jo hyvä laastarisuhde, kiitos vaan M.

Mun tapauksessa mies kyllä nyt vaan kohelsi pettämässä ja ei ollut luotettava, vaikka tein kaikkeni häntä tukeakseni, elätin ja jaoin mielelläni siitä hyvästä mitä itse sain. Nyt en tiedä miten onnistun enää koskaan luottamaan keneenkään että saisin puolison ja voisin tavoitella unelmaani perheestä.

Laastarisuhde? Hyväksikäyttöä sekin, eli etpä tuota ole liian hyvä ihminen sinäkään.

Ei hätää. Hyvä että erositte nyt, että voit perustaa perheen jonkun sinulle sopivamman kanssa. Kaikki suhteet opettavat elämässä tärkeitä asioita, joten ei ole hukkaan heitetty aika tuo huonokaan parisuhde.

Mene eronneiden vertaistukiryhmään, jotta pääset työstämään eroa ja ala käymään mukavissa harrastuksissa. Harrastuksista voi löytää myös kumppanin, kuten usea ystäväni on löytänyt. Itse löysin kumppanin kun aloin aktiivisesti käymään Tinder treffeillä ja siellä kerroin heti etsiväni loppuelämänkumppania, etten tuhlannut aikaa vääränlaisiin ihmisiin. 34- vuotiaana vuoden Tinderöinnin jälkeen löysin ihanan elämänkumppanini jonka kanssa mentiin naimisiin ja perustettiin perhe. Tapoja löytää kumppani on useita. Hyvin kerkeät vielä löytämään sen oikean ja aika menee nopeasti harrastusten ja treffailujen kanssa 😊

Mulla on vaan sen verran ikää ettei lapsia enää tule tai en pysty ajattelemaankaan kuin tuota ainutta lasta.

Sun ongelma tuntuu olevan, että olet kynnysmatto. Mene terapiaan, käy säännöllisesti ihmisiä tapaamassa vaikka ei huvittaisi. Ei välttämättä usein, mutta kumminkin luovuttamatta esim.kerran viikossa tai kahdessa päätät mennä ihmisten ilmoille.

Aikaa on, ja mahdollisuuksia saada lapsi vielä yksin jos parisuhdetta ei ala löytyä.