Ihmissuhteeni ovat muuttuneet 3-kymppisenä

on.

Vierailija kirjoitti:

on.

Onpa lohduttava ajatus. Näinkö sinä olet toiminut?

Onko muilla ollut tässä iässä tällaista pohdintaa? Mihin suuntaan asiat ratkesivat?

Ei mulla pääasiassa ole negatiivisia tunteita.

Ja jos joku ihminen aiheuttaa jatkuvasti negatiivisia tunteita, niin leikkaan sen pois elämästäni.

Miksi haluaisin elää elämää negatiivisten tunteiden kyllästämänä?

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla pääasiassa ole negatiivisia tunteita.

Ja jos joku ihminen aiheuttaa jatkuvasti negatiivisia tunteita, niin leikkaan sen pois elämästäni.

Miksi haluaisin elää elämää negatiivisten tunteiden kyllästämänä?

Yksinäisyys tuottaa myös negatiivisia tunteita. Mielelläni oppisin ratkomaan ristiriitoja toimivalla tavalla, en pelkästään pakenemaan toisten seuraa.

Ihmiset muuttuvat vuosien mittaan, kukin omaan suuntaansa. Joskus huomaa ettei ystävän kanssa ajatukset ja arvomaailma enää kohtaa. Miksi ylläpitää tällaista ystävyyttä, jos se tuottaa vaan mielipahaa? Uusia ja ihania ystäviä löytyy aikuisenakin jos näkee hieman vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muuttuvat vuosien mittaan, kukin omaan suuntaansa. Joskus huomaa ettei ystävän kanssa ajatukset ja arvomaailma enää kohtaa. Miksi ylläpitää tällaista ystävyyttä, jos se tuottaa vaan mielipahaa? Uusia ja ihania ystäviä löytyy aikuisenakin jos näkee hieman vaivaa.

Ymmärrän tämän, mutta ystävien löytäminen on ollut hankalaa tähänkin asti. Tällä hetkellä olen todella väsynyt ja tuntuu siltä, etten jaksaisi enää yhtään uutta pettymystä ihmisten kanssa. Ehkä jonain päivänä jaksan paremmin ja jaksan taas suuntautua enemmän muiden seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla pääasiassa ole negatiivisia tunteita.

Ja jos joku ihminen aiheuttaa jatkuvasti negatiivisia tunteita, niin leikkaan sen pois elämästäni.

Miksi haluaisin elää elämää negatiivisten tunteiden kyllästämänä?

Yksinäisyys tuottaa myös negatiivisia tunteita. Mielelläni oppisin ratkomaan ristiriitoja toimivalla tavalla, en pelkästään pakenemaan toisten seuraa.

niin siis se negatiivinen ihminen jää yksin, ei sen ystävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla pääasiassa ole negatiivisia tunteita.

Ja jos joku ihminen aiheuttaa jatkuvasti negatiivisia tunteita, niin leikkaan sen pois elämästäni.

Miksi haluaisin elää elämää negatiivisten tunteiden kyllästämänä?

Yksinäisyys tuottaa myös negatiivisia tunteita. Mielelläni oppisin ratkomaan ristiriitoja toimivalla tavalla, en pelkästään pakenemaan toisten seuraa.

niin siis se negatiivinen ihminen jää yksin, ei sen ystävät.

Luonnollisesti yksinjääminen on isoin ongelma sille, joka jää yksin. Halusit vain päästä arvostelemaan negatiiviseksi.

Miehen ja lasten kanssa eläminen kehittävät ihmisenä. Täytyy olla valmiiksi aika kovakalloinen, että ei huolisi liikaa tai yrittäisi muuttaa  toista. On osattava sekä neuvotella, että olla taipumaton. Oma mielipiteensä on voitava pitää, riippumatta toisen mielipiteestä eikä pienistä närkästyä suuntaan eikä toiseenkaan. Tarvittaessa sitten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vähintään siihen asti, että lapset pärjäävät omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla pääasiassa ole negatiivisia tunteita.

Ja jos joku ihminen aiheuttaa jatkuvasti negatiivisia tunteita, niin leikkaan sen pois elämästäni.

Miksi haluaisin elää elämää negatiivisten tunteiden kyllästämänä?

Yksinäisyys tuottaa myös negatiivisia tunteita. Mielelläni oppisin ratkomaan ristiriitoja toimivalla tavalla, en pelkästään pakenemaan toisten seuraa.

niin siis se negatiivinen ihminen jää yksin, ei sen ystävät.

Luonnollisesti yksinjääminen on isoin ongelma sille, joka jää yksin. Halusit vain päästä arvostelemaan negatiiviseksi.

jos olet ap, niin itsehän sanoit tuovasi negatiivisia tunteitasi esiin ystäville.

Feidaat vaan ne kaverisi. Nuo suhteesi ovat pelkkää hyväksikäyttöä ja sinä olet hyväksikäytettävän roolissa ja ne hyväksikäyttäjät ei tietenkään halua että pääsisit pois sieltä lokerostasi.

Voin vakuuttaa että jos jätät yhteydenpidon noihin niin et varmasti tule kuulemaan heistä mitään muuta kuin sitten 5 vuoden päästä kun pitäisi saada muuttoapua.

Eli sellaiset kaverit sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla pääasiassa ole negatiivisia tunteita.

Ja jos joku ihminen aiheuttaa jatkuvasti negatiivisia tunteita, niin leikkaan sen pois elämästäni.

Miksi haluaisin elää elämää negatiivisten tunteiden kyllästämänä?

Yksinäisyys tuottaa myös negatiivisia tunteita. Mielelläni oppisin ratkomaan ristiriitoja toimivalla tavalla, en pelkästään pakenemaan toisten seuraa.

niin siis se negatiivinen ihminen jää yksin, ei sen ystävät.

Luonnollisesti yksinjääminen on isoin ongelma sille, joka jää yksin. Halusit vain päästä arvostelemaan negatiiviseksi.

jos olet ap, niin itsehän sanoit tuovasi negatiivisia tunteitasi esiin ystäville.

Siitä syystä, että minua kohdellaan ikävästi. Negatiivisuus ei lähtöisin ainoastaan minun käytöksestäni.

Minulla oli samoja mietteitä muutama vuosi sitten. Ja lapsuudenystävälläni myös.

Tämä ystäni kävi läpi vaikean eron (josta ei kuitenkaan mitään puhunut minulle kuin vasta jälkeenpäin), ja sen jälkeen voimaantui ajattelemaan ettei enää ole kenenkään kynnysmatto, ja että häntä ei enää käytetä hyväksi. Aika arvaamatta hän kaatoi niskaani kaiken sen, mitä ennen oli vain hiljaa mielessään ajatellut. Niin sitten sain kuulla, kuinka haaveeni ovat naurettavia, kuinka oikeastaan ansaitsin erään välien katkomisen aikanaan, ja kuinka olin naureskeleva ja muiden miehille flirttaileva hepsankeikka.

Romahdin aivan täysin. Siinä, missä itse olin katsonut peiliin monta kertaa, yrittänyt kannustaa, olla mukava kaikille jne, olikin hänen silmissään ollut pelkkää pahaa. En nyt väitä, että olen syytön ja puhdas pulmunen, mutta ajat joihin hän viittasi, olivat minulle raskaita ja vaikeita ja hän tiesi sen. Ja olin läpikäynyt paljon, ja hän tiesi sen, ja silti kehtasi sanoa ääneen että unelmani (ihan vain opiskelu naapurikaupungin yliopistossa) oli perheelliselle ihmiselle naurettava unelma.

Kesti pitkään toipua tuosta. Ja kun samaan aikaan olin kuitenkin miettinyt samoja asioita (mutta ei johtuen hänestä vaan muista ihmissuhteista): että minullakin saa olla mielipide, että myös minä saan tuntea, kaivata hyväksyntää yms. Niin jouduin todella katsomaan peiliin.

Nyt ajattelen, että entinen ystäväni purki pettymyksensä koko elämäänsä minuun. Minun ei kannata toimia samoin. Voin voimaantua tässä yksinäisyydessäkin mutta myös ottaa opikseni, miten ei ainakaan voimaannuta ja tuoda esille totuuksia tai "totuuksia".

Näin se elämä menee. Joku on tutustunut sinuun tietynlaisena, ja sitten kun alat olla jotain muuta, et ehkä ole jotain sellaista, mitä tämä joku haluaa katsella maisemissa. Se kuuluu elämään. Itselläsikin on oikeus jättää taaksesi asioita, jos ne eivät enää miellytä sinua. That's life.

Kiitos hyvistä kommenteista. Pohdinta jatkuu, tässähän on koko elämä aikaa opetella miten muiden kanssa toimitaan.

Aikuisen ihmissuhteet on vaikeita tai jää helposti etäiseksi. Minä neuvoisin kuitenkin avoimuuteen. Ne jotka suostuu keskusteluun, niiden kanssa voi suhde syvetä. Etäinen ja korrekti suhde jossa pitää varoa sanoja, ei tyydytä sekään pitkän päälle.

Et voi luottaa keneenkään. Tervetuloaaikuisten maailmaan.

Ihmisillä on tarpeeksi omiakin murheita. Harvalla on energiaa tai kiinnostusta kantaa jonkun toisenkin murheet.

Maailma muutttuu, ystäväni.

Sinä, muut, koko maailma.