Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsista tietäville: Mikä lapsellani voisi olla?
05.10.2018 |
Minulla olisi kysymys erityislasten vanhemmille tai erityislapsista muuten paljon tietäville.
Minulla on pian 5-vuotias poika, joka on aina ollut hieman erityinen. Tämän huomasimme jo hänen ollessa vauva (lapsen nukutus oli yhtä helvettiä, lapsi oppi kävelemään 10 kk iässä, ja sitä seuraavana päivänä jo juoksemaan, ei ollut itsesuojeluvaistoa juurikaan, silmät täytyi meillä vanhemmilla olla selässäkin). Olemme yrittäneet saada apua neuvolan ja lääkärin kautta, mutta asiaan ei ole suhtauduttu vakavasti. Olemme menossa yksityiselle puolelle piakkoin, mutta ennen sitä haluaisin kysyä palstalaistenkin mielipiteitä ja kokemuksia.
En nyt lähde kuvailemaan lasta sen enempää vauvaiästä alkaen, mutta jos teillä on jotain relevantteja kysymyksiä siihen liittyen, niin vastaan toki niihin.
Tässä kuitenkin siis kuvaus lapsestamme neljän vuoden iässä:
- Viivästynyt kielellinen kehitys. Lapsi ei 2-vuotiaana sanonut kuin muutamia sanoja. 3-vuotiaana lapsi puhui 2-3 sanan lauseita, ja puhumaan oppi "kunnolla" vasta 4-vuotiaana. Kieli on edelleen samanikäisten tasosta selvästi poikkeavaa, mutta lapsi tulee kuitenkin ymmärretyksi. Lapsi on kaksikielinen. Hän on kuitenkin kaksikielisyydessään erittäin loogisesti toimiva, ei ikinä sekoita kieliä keskenänsä, vaan puhuu loogisesti kieliä erikseen, ja osaa myös kääntää lauseita kielestä toiseen.
- Heikot sosiaaliset taidot. Lasta ei vaikuta juurikaan kiinnostavan leikkiä muiden ikäistensä kanssa, vaan hän nauttii aikuisten seurasta. Parhaiten hän leikkii pienryhmissä, yhden tai kahden muun lapsen kanssa. Suuremmissa ryhmissä hän ei osaa toimia, vaan tulee levottomaksi, riehuu ja mellastaa ja tekee kiusaa, pahimmissa tapauksissa puree ja lyö muita lapsia (jos häneltä viedään lelu, tai hän jotenkin muuten kokee joutuneensa kaltoinkohdelluksi). Lyömistä ja puremista esiintyy päiväkodissa päivittäin. Lapsi ei tykkää päiväkodista, ja sanoo, ettei hän "osaa leikkiä muiden lasten kanssa". Päiväkoti valittaa lapsesta jatkuvasti, ja on leimannut hänet ongelmalapseksi.
Kommentit (18)
Osittain kuullostaa mun kuopukselta, nyt 13v. Tuota väkivaltaisuutta ei ole ollut, mutta muuten kaikki täsmää.. vauvasta saakka ollut sellainen yksinäinen susi, viihtyi parhaiten 1-2 kaverin leikeissä. Ei oikein koskaan edes oppinut leikkimään, ei ollut sellaista mielikuvitusta. Tietyt ruoka-aineet todella vaikeita (kuten sipuli, ei maku vaan se suutuntuma), väkisin on niitä kuitenkin syötetty, hänelle ei ole tehty koskaan omia ruokia. Mutta: ihan tajuttoman hyvä kaikessa, aineesta riippumatta arvosana on 9 tai 10, siis lahjakas piirtäjä, musikaalinen (soittaa korvakuulolta lähes mitä vaan, mm. pianoa), liikunnallinen (pelaa edustustasolla futista ja korista), luonnontieteissä, ihan kaikessa. Nyt vihdoin on onnellinen, kun pääsi yläasteelle luokalle, joka on koottu samanlaisista älypäistä. Nyt onkin luokan keskikastia arvosanoissa, ei kummajainen. Ei ole mitään diagnoosia, itse sitä aikoinaan hain, mutta sen enempää neuvola kuin päiväkoti eivät mitään ongelmaa nähneet ja nyt myöhemmin voin todeta että oikeassa olivat, poika on vaan erilainen kuin valtavirta. Tuo väkivaltaisuus: varmasti helpottaa iän myötä, kun oma järki alkaa toimia, mutta koittakaapa sopia pkodin kanssa, että hän, mahdollisuuksien mukaan, saisi viettää aikaa mahdollisimman paljon erikseen jonkun ihan vaan muutaman lapsen seurassa siihen saakka, kunnes oppii itsehillitsemään itseään. Ja tuo puhumattomuus, ihan selvä on että jos oppii liikkumaan aikaisin, puhe tulee myöhemin ja siihen vielä kun lisää tuon kaksikielisyyden, mielestäni se on ihan normaaliakin, että näin on teillä käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän kuvauksessasi hyvin moni asia sopii Aspergerin syndroomaan. Tosin nykyisin ei kai enää diagnosoida sitä, vaan puhutaan autismin kirjon häiriöstä.
Kannattaakin varmasti kysyä vauvapalstalta. Itse tuossa tilanteessa olisin jo yksityislääkärillä, jos neuvolassa ei osata sanoa mitään. Tosin vähän vaikuttaa, että yrität väkisin leimata lapsesi erityislapseksi.
Niin ja jos päiväkodilla ei pärjätä normaalien sääntöjen mukaisesti lapsen kanssa, niin kyllä se syy usein löytyy kotoa. Usko pois että sinun kaltaisia vanhempia on paljon joille sanotaan että päiväkodilla ei pärjätä ja yritetään lähteä hakemaan syytä lapsen erityisyydestä. Mutta todellisuudessa mitään erityisyyttä ei ole.
Autismin kirjoa ja aistiongelmia, tarkkaavuushäiriötä? Kuulostaa myös erityisen lahjakkaalta eli aika epätasainen kykyprofiili. Tsemppiä ja jaksamista avun hakemiseen!
T. Erityislapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi mutta ei tuollaista pötkötekstiä pysty lukemaan
Kuvauksesta päätellen huonot vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 6 lisää vielä, että jos lapsella on aisteihin liittyviä herkkyyksiä, niin todennäköisesti kuormittuu pk:n metelistä ja lapsimäärästä ja jos siihen päälle vielä autismin kirjon ongelmia sosiaalisten tilanteiden lukutaidossa ja vaikeuksia leikeissä yms.tilanteissa muiden lasten kanssa, niin eihän se mikään ihme ole jos noin pienellä käytös purkautuu väkivaltaisena ja siihen päälle pk:n resurssipula ja että henkilökunta on jo leimannut hänet ns.ongelmalapseksi :( Lapsi tarvitsisi nyt paljon myös positiivista huomiota ja esim. rauhoittumispaikan pk:ssa. Lisäksi hän vaikuttaa ikäistään fiksummalta jossain asioissa ja silloinkin on vaikea pärjätä muiden lasten kanssa, jos mielenkiinnon kohteet eivät kohtaa. Lisäksi fiksut myös valitettavasti testaavat sääntöjä yms. Tämä siis täyttä arvailua hieman saman tyylisten lasten äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta ei tuollaista pötkötekstiä pysty lukemaan
Eihän se ole pötkötekstiä. Siinä on selvät kappalejaot, jotka tosin palstan koodi on asetellut pässisti.
Mikä sun häiriö pn? Liikaa seiskaa ja some/lyhytjournalismia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa lähes täysin FASD oireyhtymän kuvausta. Onko ollut raskauden aikaista alkoholinkäyttöä? (Edes ihan alkuraskaudessa?)
Googleta sensorisen integraation häiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan aspergerilta. Kuntoutuksella voidaan lievittää monia ongelmia todella paljon. Siinä vaiheessa kun sosiaaliset ongelmat rupeavat oikeasti haittaamaan on jo usein myöhäistä korjata tilannetta. Eli juuri nyt pitäisi toimia ja parantaa erityisesti niitä sosiaalisia taitoja. Kotona voitte sanottaa mitä ihmiset tekevät ja erityisesti pitää kertoa miksi tehdään. Menette vaikka puiston penkille ja ryhdyt analysoimaan ihmisten tekemisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapselle tuli SI-häiriö diagnoosiksi ekalla luokalla. Eskarissa epäilivät aspergeria mutta tutkimuksissa sai tarpeeksi pisteitä vain aisti- ja tunnesäätelyn ongelmissa. Perheneuvolan kautta päästiin tutkimuksiin. Nyt saa Kelan tukemana terapiaakin että oppisi hillitsemään itseään.
Onko lapsi ainoa vai onko sisaruksia? Meillä on ainoa joten ei ihme että kotona käyttäytyi eri tavoin kuin päiväkodissa tai nyt koulussa joissa on jatkuva meteli ja liike.
ADHD aspergerpiirteillä. Kannattaa todellakin hakea se apu NYT. Omani on nyt ongelma-aikuinen kun kukaan ei ottanut tosissaan.
Varustautukaa siihen, että teiltä vanhemmilta vaaditaan nyt paljon suurempaa panostusta vanhemmuuteen ja lapsen ohjaamiseen ja kasvattamiseen. Älkää odotelko siihen, että pulmia alkaa tulla. Silloin korjaaminen on jo usein mahdotonta ja tuloksena on ahdistunut ja surullinen teini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta ei tuollaista pötkötekstiä pysty lukemaan
Eihän se ole pötkötekstiä. Siinä on selvät kappalejaot, jotka tosin palstan koodi on asetellut pässisti.
Mikä sun häiriö pn? Liikaa seiskaa ja some/lyhytjournalismia?
Itse aloitus toimikin hyvin mutta katsopa kaksi seuraavaa aloittajan kommenttia jossa hän jatkaa oireiden kuvailua. Lienee aivohäiriö ihan itselläsi.
- Lapsi on usein levoton ja rauhaton. Lapsen on vaikea keskittyä asioihin, elleivät ne ole hänelle erityisen mielenkiintoisia, jolloin hän taas saattaa viettää tuntejakin mielenkiinnon kohteensa parissa. Erityisesti siirtymätilanteet ovat lapselle hankalia, ja hän tarvitsee niissä tukea ja avustusta. - Lapsi vaikuttaa tykkäävän ärsyttämiestä ja kiusanteosta. Jatkaa härnäämistä, vaikka on kielletty, ja hymyilee vain päälle. On kuin pikkupiru välillä, ja toruminen ei auta sitten yhtään. Paras keino riehumisen ja härnäämisen lopettamiseksi on joku mielenkiintoinen aktiviteetti. - Lapsi on melko tottelematon, häntä eivät siis kiellot juuri haittaa, vaan hän tekee oman päänsä mukaan. Hän on hyvin jääräpäinen ja omatahtoinen, mutta tämä on parantunut viime aikoina jonkin verran, kun on ns. tullut enemmän järkeä päähän. - Lapsi syö hyvin rajoitettuja ruoka-aineita. Hän ei kestä monien ruokien rakennetta, eikä edes suostu maistamaan ruokia. Hän syö vain tiettyjä ruokia. Ja ei, ei ole kyse herkuista tai makeasta. Syö melkein ainoastaan ns. "kunnon ruokaa", mutta hyvin rajoitetusti. - Lapsen mielenkiinnon kohde on tällä hetkellä yksityiskohtaisten karttojen piirtäminen. Esim. eilen olin lapsen kanssa kävelyllä ja ulkoilemassa. Olimme erään kirkon viereisellä leikkikentällä ja pienessä metsikössä, ja menimme leikin jälkeen kadun toisella puolella olevaan Mc Donald'siin. Nyt tänä aamuna lapsi piirsi kartan alueesta. Kartassa oli leikkikenttä ja siinä olevat leikkivälineet pirrettynä, samoin metsikkö ja kirkko, autotie, ja sen toisella puolella oleva Mäkkäri ja ostoskeskus. Kaikki oikeilla paikoilla, järkevissä mittasuhteissa. - Lapsi on myös todella kiinnostunut kirjaimista ja numeroista. Lapsi ei osaa lukea tai kirjoittaa, mutta välillä piirtää asioita päästään (mallia käyttämättä), ja niissä voi olla pitkähköjäkin sanoja, jotka hän kirjoittaa oikein, ja tietää mitä siinä lukee. - Lasta kiinnostaa myös arkkitehtuuri ja erilaiset rakennukset kovasti. Hän piirtää Eiffel-torneja, erilaisia kirkkoja, siltoja jne. Voisi kuvitella, että 4-vuotiasta normaalisti kiinnostaisi mennä esim. huvipuistoon tai leikkipaikalle tmv., mutta hän haluaa mennä kirkkoon (emme ole mitenkään uskonnollisia) tai torniin jne. - Lapsi ei ole ollenkaan kiinnostunut ns. normaaleista 4-vuotiaiden poikien jutuista, esim. Spidermaneista jne. Kotona meillä ei juurikaan tuota levottomuutta ja ärsyttämistä suurempia ongelmia lapsen kanssa ole, mutta päiväkodissa hän ei oikein pärjää, tai hänen kanssaan ei pärjätä. Ja syypää päiväkodin mielestä olemme me vanhemmat ja meidän puutteelliset kasvatus- ja hoitokykymme. Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta tai poikaamme muistuttavasta lapsesta? Onko jotain diagnoosia? Mistä voisi olla kyse? En toki diagnoosia hae vauva-palstalta, vaan pikemminkin vertaistukea ja kokemuksia. Kiitos etukäteen.