Rumien ikisinkkujen vertaistukea?
Olisiko ideoita siihen, miten jaksaisi elää siitä huolimatta, että on synnynnäisesti liian ruma parisuhteeseen, läheisyyteen ja rakkauteen?
Itse löysin yllättäen apua siitä, että olen tehnyt vuoteestani todella miellyttävän, peitto on pehmeä ja lämmin ja nukun pehmonalle kainalossa. Tulee melkein sellainen olo kuin olisi joku vieressäni, enkä enää heräile niin usein öisin, jolloin olen aamuisin aiempaa virkeämpi. Koetan myös rentoutua musiikin parissa ja piirrän/maalaan, niin saan kanavoitua tunteita sellaiseen, kun mitään oikeaa rakkautta ei ole. Olisiko muita ideoita?
Kommentit (15)
Mulle sanoi mies baarissa, että olen niin ruma että en koskaan tule saamaan miestä. Olin pitänyt itseäni ihan taviksen näköisenä, mutta miesrintamalla on tosiaan ollut hiljaista. Minua lohduttaa se, että tämä kyseinen mies on ruma sisäisesti.
Myös tietty surutyön tekeminen auttaa näissä asioissa. Pitää osata avoimesti ja rehellisesti myöntää tosiseikat ja osata luopua unelmistaan.
Nykyään en enää lähtökohtaisesti pidä todennäköisenä, että löytäisin elämänkumppania. En tee asian eteen mitään, enkä jaksa/halua tehdäkään. Ajattelen siten, että tapauksessani juna meni jo. Olen ihastunut yhteen itseäni reilusti vanhempaan, varattuun ihmiseen ja unelmoin hänestä.
Tiedän, etten häntä omakseni saa, mutta ne unelmani ovat mulle tärkeitä. Ne ovat mulle kaikkeni varsinkaan, kun en enää koskaan tule saamaan läheisyyttä tai rakkautta mistään, ellen nyt maksullisiin miehiin tai naisiin sortuisi.
Silti se konkreettinen yksinäisyys ja rakkaudenkaipuu sekä katkeruuskin vaivaavat usein. Mulla ei ole vapaa-ajalla kavereita tai ystäviäkään paria ulkomaista chattikaveria lukuunottamatta.
T. Ap
Koira lämmittää kylkeä sängyssä ja antaa pyyteetöntä rakkautta.
Mulla on vähän sama tilanne kuin sulla ap.. Haluaisin lapsia, mutta en tiedä onko jo myöhäistä. Tämä on välillä tosi raskasta, kun olen pitkään haaveillut perheestä ja tuntuu että kaikki muut saavat miehen, lapset, omistusasunnon ja onnen. Kaikkea kivaa puuhataan perheen kanssa ja itseä vain ahdistaa lomat kun ei ole ikinä mitään lomasuunnitelmia.
Vierailija kirjoitti:
Myös tietty surutyön tekeminen auttaa näissä asioissa. Pitää osata avoimesti ja rehellisesti myöntää tosiseikat ja osata luopua unelmistaan.
Nykyään en enää lähtökohtaisesti pidä todennäköisenä, että löytäisin elämänkumppania. En tee asian eteen mitään, enkä jaksa/halua tehdäkään. Ajattelen siten, että tapauksessani juna meni jo. Olen ihastunut yhteen itseäni reilusti vanhempaan, varattuun ihmiseen ja unelmoin hänestä.
Tiedän, etten häntä omakseni saa, mutta ne unelmani ovat mulle tärkeitä. Ne ovat mulle kaikkeni varsinkaan, kun en enää koskaan tule saamaan läheisyyttä tai rakkautta mistään, ellen nyt maksullisiin miehiin tai naisiin sortuisi.
Silti se konkreettinen yksinäisyys ja rakkaudenkaipuu sekä katkeruuskin vaivaavat usein. Mulla ei ole vapaa-ajalla kavereita tai ystäviäkään paria ulkomaista chattikaveria lukuunottamatta.
T. Ap
Eipä se rumana rouvanakaan elämä mitään herkkua ole. Ei mies halua hellyyttä tai seksiä, yksin sitä tässäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös tietty surutyön tekeminen auttaa näissä asioissa. Pitää osata avoimesti ja rehellisesti myöntää tosiseikat ja osata luopua unelmistaan.
Nykyään en enää lähtökohtaisesti pidä todennäköisenä, että löytäisin elämänkumppania. En tee asian eteen mitään, enkä jaksa/halua tehdäkään. Ajattelen siten, että tapauksessani juna meni jo. Olen ihastunut yhteen itseäni reilusti vanhempaan, varattuun ihmiseen ja unelmoin hänestä.
Tiedän, etten häntä omakseni saa, mutta ne unelmani ovat mulle tärkeitä. Ne ovat mulle kaikkeni varsinkaan, kun en enää koskaan tule saamaan läheisyyttä tai rakkautta mistään, ellen nyt maksullisiin miehiin tai naisiin sortuisi.
Silti se konkreettinen yksinäisyys ja rakkaudenkaipuu sekä katkeruuskin vaivaavat usein. Mulla ei ole vapaa-ajalla kavereita tai ystäviäkään paria ulkomaista chattikaveria lukuunottamatta.
T. Ap
Eipä se rumana rouvanakaan elämä mitään herkkua ole. Ei mies halua hellyyttä tai seksiä, yksin sitä tässäkin on.
Että ihan sama asia olla yksin avioliitossa vs. yksin ikisinkkuna?
Keskityn koulutukseen ja uraan. Olen juuri se supersuorittaja, joka opiskelee lääkiksessä päivät, teknillisessä illat ja ajaa taksia yöt. Palkintona mahahaava ja sydäriin kuoleminen ennen nelikymppisiä, mutta ainakin voi maksaa kuolinilmoituksen hesariin ja saa kivoja kirjainlyhenteitä nimen yläpuolelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös tietty surutyön tekeminen auttaa näissä asioissa. Pitää osata avoimesti ja rehellisesti myöntää tosiseikat ja osata luopua unelmistaan.
Nykyään en enää lähtökohtaisesti pidä todennäköisenä, että löytäisin elämänkumppania. En tee asian eteen mitään, enkä jaksa/halua tehdäkään. Ajattelen siten, että tapauksessani juna meni jo. Olen ihastunut yhteen itseäni reilusti vanhempaan, varattuun ihmiseen ja unelmoin hänestä.
Tiedän, etten häntä omakseni saa, mutta ne unelmani ovat mulle tärkeitä. Ne ovat mulle kaikkeni varsinkaan, kun en enää koskaan tule saamaan läheisyyttä tai rakkautta mistään, ellen nyt maksullisiin miehiin tai naisiin sortuisi.
Silti se konkreettinen yksinäisyys ja rakkaudenkaipuu sekä katkeruuskin vaivaavat usein. Mulla ei ole vapaa-ajalla kavereita tai ystäviäkään paria ulkomaista chattikaveria lukuunottamatta.
T. Ap
Eipä se rumana rouvanakaan elämä mitään herkkua ole. Ei mies halua hellyyttä tai seksiä, yksin sitä tässäkin on.
Että ihan sama asia olla yksin avioliitossa vs. yksin ikisinkkuna?
Yksinäisyys parisuhteessa on raastavampaa kuin sinkkuna, molemmista kokemusta.
M30
Päihteitä runsaasti ja monipuolisesti.
Salilla käynti.
M31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös tietty surutyön tekeminen auttaa näissä asioissa. Pitää osata avoimesti ja rehellisesti myöntää tosiseikat ja osata luopua unelmistaan.
Nykyään en enää lähtökohtaisesti pidä todennäköisenä, että löytäisin elämänkumppania. En tee asian eteen mitään, enkä jaksa/halua tehdäkään. Ajattelen siten, että tapauksessani juna meni jo. Olen ihastunut yhteen itseäni reilusti vanhempaan, varattuun ihmiseen ja unelmoin hänestä.
Tiedän, etten häntä omakseni saa, mutta ne unelmani ovat mulle tärkeitä. Ne ovat mulle kaikkeni varsinkaan, kun en enää koskaan tule saamaan läheisyyttä tai rakkautta mistään, ellen nyt maksullisiin miehiin tai naisiin sortuisi.
Silti se konkreettinen yksinäisyys ja rakkaudenkaipuu sekä katkeruuskin vaivaavat usein. Mulla ei ole vapaa-ajalla kavereita tai ystäviäkään paria ulkomaista chattikaveria lukuunottamatta.
T. Ap
Eipä se rumana rouvanakaan elämä mitään herkkua ole. Ei mies halua hellyyttä tai seksiä, yksin sitä tässäkin on.
Että ihan sama asia olla yksin avioliitossa vs. yksin ikisinkkuna?
Parisuhteessa yksinäisyys on pahempaa. Ainoa onni on että on saanut lapsen.
Mä en oo ruma, mutta sinkku nyt ja aina. En osaa sanoa muuta kun että me ei-rumatkin voidaan olla yksinäisiä ja ihan v-tun maassa. Tsemppihalit!
Eniten vtuttaa just se kun perjantaisin töissä parilliset ja naimisissa olevat hehkuttavat viikonloppumenojaan. Ja vaikka se ois vaan "tylsä viikonloppu tulossa, auto huoltoon ja miehen äiti tulee kylään". Voi tulispa mullekin. Ja mielelläni vaikka riitelisin vessanpytyn kannesta. Mitä vaan kun vaan maailmassa ois muitakin kun mina yksin.
Olkaa muuten mielenkiintoisia. Näitä sarjatuotettuja samannäköisestä muotista tulleita tekoripsisiä hiuslisäkkeellisiä poikkeavia. Kehittäkää sitä, mihin pystytte vaikuttamaan , älkää murehtiko sitä, mihin ette pysty.
Vierailija kirjoitti:
Olkaa muuten mielenkiintoisia. Näitä sarjatuotettuja samannäköisestä muotista tulleita tekoripsisiä hiuslisäkkeellisiä poikkeavia. Kehittäkää sitä, mihin pystytte vaikuttamaan , älkää murehtiko sitä, mihin ette pysty.
Olen kyllä todella luonnollinen itse; harrastan hyötyliikuntaa jne. En myöskään ole kovinkaan "pinnallinen".
No mä olen ruma rouva.