Kun isovanhempi ei kunnioita vanhempaa, vaan toimii yli ja ohi

Välit jäähylle, kunnes oppii olemaan.

Wanha wollotus. Mitäs luulet ohjeistettavan täällä? Tekemisissä voi olla kun manipuloiva käytös lakkaa.

Sinä olet lapsen vanhempi. Sinä päätät

Hän ei ole lapsen vanhempi. Hän ei päätä.

Niin? Missä on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet lapsen vanhempi. Sinä päätät

Hän ei ole lapsen vanhempi. Hän ei päätä.

Niin? Missä on ongelma.

Kun hän ei tajua mitä se vanhemmuus edes tarkoittaa. Hänelle vanhempi on joku joka on tavallaan sen hänen isovanhemmuutensa mahdollistaja, sivuhenkilö. Este ja rasite, jos käy "hankalaksi", kuten esim pyrkii päättämään lapsen aikatauluista.

Kesällä käytös oli täysin törkeää, laitoimme jäähylle, nyt lähettelee lapsille paketteja kuin mitään ei olisi tapahtunut. Korkeintaan "vanhempi ollut hankala, kun ainahan se on ikänsä ollutkin hankala". "Hankala" yhtä kuin pyrkinyt päättämään omista asioistaan.

ap

Näistä rajattomista isovanhemmistahan on juuri ollut täällä piiiiitkä ketju.

Ei se välien poislaitto mitään auta eikä ole aina mahdollista mikäli mielii pitää välit ihaniin sukulaisiin. Meillä isoisoäiti syöttää vauvalle mitä sattuu kun silmä välttää ja kantaa tavaraa mukana kun pitää idioottina ja repii vauvan aina pois heti kun näkee.

Välit poikki. Niin itse ainakin tekisin. Jos ei mene jakeluun, kun kertoo mikä on paskaa käytöstä, niin olkoot sitten.

Ero ja muutto eri paikkakunnalle tuntemattomaan osoitteeseen.

Uusi salainen puhelinnumero.

Sillä apeista pääsee.

Tai ihan vaan lukkojen vaihto ja lähestymiskielto.

Mulla sama tilanne. Puhuminen ei ole auttanut, välien viilentäminen on ollut ainoa mahdollisuus. Olen varma, että puhuu sukulaisillekin että se on aina niin herkkä että sille ei voi mistään sanoa, että ei suutu (koska hänen mielestään suutun tietysti aina turhasta), ja lapselle myös yrittää luoda musta hieman negatiivista kuvaa. Ongelmallista tässä on se, että lapsella on periaatteessa hyvä ja lämmin suhde ainoaan isovanhempaansa, mutta toisaalta en halua päästää liian läheiseksi, kun äidilläni on niin erilaiset arvot kuin minulla ja tosiaan ei kunnioita minua vanhempana yhtään. Lisäksi lapsi on herkkä saamaan liikaa painoa ja äidilläni ei ole mitään käsitystä kohtuullisuudesta, joten pitkäkestoiset ja usein toistuvat kyläilyt ei tule kysymykseen. Myös jos määrään lasta tai lapsen kanssa tulee erimielisyys jostain säännöstä, hän on heti sanomassa "älkääs tapelko, älkää nyt" - ihan kuin hän olisi se, jolla on määräysvalta ja minä ja lapseni oltaisiin jotain sisaruksia! Tuntuu hölmöltä huomauttaa, että älä sinä puutu kun korjaan lapseni käytöstä.

Äidilläni on myös mielipiteitä, että ihan normaalia jos lapsi viettää paljon aikaa mummulassa, ennen oltiin vaikka koko kesä... Tässäkin asiassa, kyläilyn määrässä vastahankaisesti noudattaa tahtoani, mutta tekee sen tiettäväksi, että olen kyllä väärässä, koska se mitä ajattelen ei ole se hänen normaalinsa. Totta puhuen antaisin kyllä mielellään lasta kylään enemmänkin, jos vanhemmuuttani kunnioitettaisiin, joten hän on itse valinnut tämän tilanteen josta valittaa.

Minkä ikäinen lapsi kyseessä?  Tuntuu, että isovanhemmalla on paljon aikaa ja on ehkä yksinäinen. Kahden lapsen mummina sanoisin, että kiva kun käyvät, mutta kiva kun taas lähtevätkin.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi kyseessä?  Tuntuu, että isovanhemmalla on paljon aikaa ja on ehkä yksinäinen. Kahden lapsen mummina sanoisin, että kiva kun käyvät, mutta kiva kun taas lähtevätkin.

Teinejä jo.

Ja tää ongelma lähtikin oikeastaan siitä, että nämä on jo teinejä, eikä näitä kiinnosta istua siellä mummolassa askartelemassa.

Eivät olisi menneet edes niin paljoa, jollen olisi patistellut. Nyt tämä on kuitenkin kääntynyt jotenkin täysin minun syykseni ja mummo kiilasi täysillä sinne lasteni ja minun väliini "uskotuksi aikuiseksi" jne. Eli suututti sitten lapsetkin siinä samalla haukkumalla näille näiden äitiä.

Ja silti kaikki on edelleen minun syytäni. Ja mummo ei näe mitään vikaa itsessään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama tilanne. Puhuminen ei ole auttanut, välien viilentäminen on ollut ainoa mahdollisuus. Olen varma, että puhuu sukulaisillekin että se on aina niin herkkä että sille ei voi mistään sanoa, että ei suutu (koska hänen mielestään suutun tietysti aina turhasta), ja lapselle myös yrittää luoda musta hieman negatiivista kuvaa. Ongelmallista tässä on se, että lapsella on periaatteessa hyvä ja lämmin suhde ainoaan isovanhempaansa, mutta toisaalta en halua päästää liian läheiseksi, kun äidilläni on niin erilaiset arvot kuin minulla ja tosiaan ei kunnioita minua vanhempana yhtään. Lisäksi lapsi on herkkä saamaan liikaa painoa ja äidilläni ei ole mitään käsitystä kohtuullisuudesta, joten pitkäkestoiset ja usein toistuvat kyläilyt ei tule kysymykseen. Myös jos määrään lasta tai lapsen kanssa tulee erimielisyys jostain säännöstä, hän on heti sanomassa "älkääs tapelko, älkää nyt" - ihan kuin hän olisi se, jolla on määräysvalta ja minä ja lapseni oltaisiin jotain sisaruksia! Tuntuu hölmöltä huomauttaa, että älä sinä puutu kun korjaan lapseni käytöstä.

Äidilläni on myös mielipiteitä, että ihan normaalia jos lapsi viettää paljon aikaa mummulassa, ennen oltiin vaikka koko kesä... Tässäkin asiassa, kyläilyn määrässä vastahankaisesti noudattaa tahtoani, mutta tekee sen tiettäväksi, että olen kyllä väärässä, koska se mitä ajattelen ei ole se hänen normaalinsa. Totta puhuen antaisin kyllä mielellään lasta kylään enemmänkin, jos vanhemmuuttani kunnioitettaisiin, joten hän on itse valinnut tämän tilanteen josta valittaa.

Äitini on siis sitä mieltä, että ongelma on minun ja minussa, kun olen liian "mustasukkainen" lapsesta ja että en osaa luottaa häneen. Kas, kun muiden aikuisten, kuten päiväkodin henkilökunnan kanssa olen ihan ilman ongelmia pystynyt kasvatuskumppanuuteen, kun siellä on keskusteltu ongelmista kanssani tasavertaisina ihmisinä.

Ei auta muu kuin välien viilennys ja suora puhe.

Oma anoppini käyttää meidän lapsiamme jonkinlaisina terapialeluina. Itse on ollut kamala äiti (mm. lastensuojelu puuttunut asiaan), ei fyysistä väkivaltaa ja ulkokuori kunnossa, mutta henkistä väkivaltaa, manipulointia, syyllistämistä yms. Mies päästi äitinsä elämäänsä takaisin aikoinaan lasten takia, että nämä saavat tutustua isovanhempaansa. Pian tuli selväksi, että hän yrittää elää nyt jotain ”uutta äitiyttä”, lahjomalla yrittää päästä lasten suosioon ja suosikkiaikuiseksi, sivuuttaa meidän vanhempien antamat ohjeet ja mm. suuttuu jos ei kutsuta häntä mukaan meidän perheen omille retkille tai matkoille (koska hänhän kuuluu meidän perheeseen). Lapsiakin alkaa jo mummi ärsyttämään, kun tämä häärää ympärillä kuin kanaemo. Ei uskonut puhetta, joten nyt on taas yhteydenpitoa vähennetty.

Esto lapsien puhelimiin, vai asuuko pölhömummu naapurissa?

Vierailija kirjoitti:

Esto lapsien puhelimiin, vai asuuko pölhömummu naapurissa?

On jo. Mummo muutti omatoimisesti kuuden minuutin päähän. Se on yksi ahdistava seikka. Muuttaa emme kuitenkaan voi juuri nyt.

ap

Minunkin äitini on ehdottanut muuttaa naapuriin, onneksi otti asian puheeksi ennen kuin alkoi asuntoa hankkimaan, ja uskoi sentään kun sanoin että en sitä toivo! Ja äitini myös puhuu ja on puhunut lapselleni, että kuuluu perheeseen... huokaus. - 7

Vierailija kirjoitti:

Eikä lainkaan tajua ettei noin vaan voi toimia.

Jos ei ole jostain samaa mieltä (ja aiheita löytyy) pyrkii aina menemään vanhemman ohi ja vaikuttamaan suoraan lapseen.

Ei luota siihen että esimerkiksi kyläilyjä tms järjestetään jos lapselle/perheelle sopii, vaan jos vanhempi sanoo ei, alkaa hääriä suoraan lapsen kanssa.

Pyrkii myös heikentämään lapsen luottamusta vanhempaan ja kiilaamaan lapsen elämään "paremmaksi aikuiseksi".

Eikä tajua lainkaan, että tässä toiminnassaan olisi mitään vikaa. Käyttäytyy kuin häntä olisi loukattu, kun tätä käytöstä suitsitaan.

Mitä tekisitte?

Vierailut seis kunnes oppii olemaan. Ja jos kysyy niin kertoo rehellisesti syyn.