Olenko ainoa sinkku?

Olen 2 v sitten eronnut 37v nainen, asun pk- seudun lähellä keskikokoisessa kaupungissa. Kaksi lastakin on, asuvat vuoroviikoin luonani. Ulkonäössäni ei pitäisi olla vikaa, olen kuullut ainoastaan positiivista palautetta siitä (normiaali paino, pitkät vaaleahkot hiukset, hyvä iho, kapea vyötärö, liikunnallinen jne) Olen asiantuntijatyössä toimistossa (ei mitään huippuasiantuntijahommaa kuten juristi) ja tuntuu, että missä tahansa olen niin olen ainoa yksinäinen. "Harrastan" myös yhdistys- ja luottamushenkilötoimintaa vapaa-ajallani eli tapaan paljon ihmisiä.

Olisin avoimin mielin valmis seurustelemaan, mutta tuntuu että on lähes mahdotonta tavata vapaita miehiä. Monesti tapaan eronneita, jotka ovat jo toisella tai kolmannella kierroksella ja en saa päähäni missä he näitä uusia naisia ja miehiä tapaavat? Sama ilmiö toistuu työpaikalla. Viikonloppusuunnitelmissa tuntuu, että olen ainoa joka on "pariton" viikonloppuna ja muut ovatkin naimisissa tai avoliitossa. Sitten kuitenkin puhutaan, että yksinäisyys ja yksinasuminen on Suomessa yleistä? Tiedän, etten ole ainoa tässä tilanteessa mutta missä ihmeessä ne muut sinkut aikuiset luuraavat kun ei tule vastaan? Ja itselläni tilanne ei ole se, että jumittuisin kotiin vaan tapaan paljon ihmisiä eri yhteyksissä. Niin sanottuja vapaa-ajan aktiviteettejä vaan ei tunnu tulevan vastaan kun työasioissa ja muissa yhteisöissä perheelliset vallitsevat.

En tiedä mikä tämän avautumisen idea oli, mutta onko täällä ketään toista joka jakaa saman turhautumisen??