Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies ei osaa hoitaa sairasta puolisoa?
02.10.2018 |
Olen ollut viikonlopusta asti flunssassa ja olo on huono ja vetämätön. Tänä aikana mies on pyytänyt tuomaan hänelle sitä sun tätä, minä olen tehnyt aamupalat, lounaat, iltapalat, olen käynyt apteekissa itse hakemassa lisää flunssalääkettä ja samalla kaupassa, mies on valittanut minulle jatkuvasti työasioitaan ja minun on pitänyt auttaa häntä niissä... Kaiken tämän päälle hän on vielä raivonnut minulle omaa turhautumistaan niin että talo on tärissyt.
Olisin vain halunnut maata sohvalla viltin alla niin että mies olisi hoivannut tuomalla lämmintä juotavaa ja nessujen ja lääkkeen loputtua hän olisi hakenut niitä. Ja jos olisi vielä tuonut jotain piristystä sairaalle siihen päälle niin olisipa ollut ihanaa. Mutta ei... Itse on pitänyt hoitaa kaikki asiat ja vielä miehen asioita siihen päälle.
Kaiken huippu oli kun mies eilen silitti päätäni n. 30 sekunnin ajan ja totesi että hoivaathan sinäkin sitten näin kun minä sairastuin. Ok... Silitän sen saman ajan ja lopun taudin saa sitten pärjätä itsekseen. Mitä se kuvittelee?
Kommentit (24)
Miksi olet päästänyt miehen vähällä? Jos ei mitään ole tarvinnut tehdä, ei mihinkään viitsi vaivautuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi teit nuo kaikki? Olisit jättänyt tekemättä niin mieskin olisi uskonut että olet oikeasti kipeä
Miksi tosiaankin teit? Olisit vaan pysynyt peiton alla lepäämässä ja sanonut miehelle ettei saa häiritä!
Ei saa olla liian kiltti.
Miksi et sano, että en tee koska olen kipeä?
Joillain ei sitten ole mielessään mitään arvoa itsessään. Olen vain tällainen mitätön nolla. Sellaisenhan sä halusitkin puolisoksesi, eikö niin. Mua ei tartte silitellä, jos mä olennkipeä, mutta en mä ala mitään hommiakaan hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lue narsismista. miehelläsi on persoonallisuushäiriö ja hän käyttäytyisi samalla tavalla, vaikka saisit syövän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lue narsismista. miehelläsi on persoonallisuushäiriö ja hän käyttäytyisi samalla tavalla, vaikka saisit syövän.
Höpöhöpö. Kotipsykologi taas diagnoosia antamassa.
On muuten oikeasti jännä että miten muiden ihmisten hoivaaminen ei tunnu kiinnostavan miehiä. Ei, vaikka se kestäisi vain muutaman päivän kuten tässä sinun tapauksessasi eikä vaatisi muuta kuin kotitöiden tekemistä sekä nenäliinojen ja flunssalääkkeen
ostamista. Mutta näköjään pienikin panostus on liikaa pyydetty.
Miehet pitävät vain alle 10% perhevapaista, vain 25% omaishoitajista on miehiä ja vain 7% lastaan kotihoidontuella hoitavista on miehiä. Miksi? Onko se muiden ihmisten hoivaaminen nyt oikeasti niin vaikeaa tai kamalaa miehille? Ja jos on niin miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muuten oikeasti jännä että miten muiden ihmisten hoivaaminen ei tunnu kiinnostavan miehiä. Ei, vaikka se kestäisi vain muutaman päivän kuten tässä sinun tapauksessasi eikä vaatisi muuta kuin kotitöiden tekemistä sekä nenäliinojen ja flunssalääkkeen
ostamista. Mutta näköjään pienikin panostus on liikaa pyydetty.
Miehet pitävät vain alle 10% perhevapaista, vain 25% omaishoitajista on miehiä ja vain 7% lastaan kotihoidontuella hoitavista on miehiä. Miksi? Onko se muiden ihmisten hoivaaminen nyt oikeasti niin vaikeaa tai kamalaa miehille? Ja jos on niin miksi?
No jos nainen on niin tyhmä, että häntä se kiinnostaa (tuossakin ap ei selkeästi tarvinnut hoivaa), niin oma vikansa. Ja se vasta onkin oma vika, jos kipeänäkin tekee muiden hommat, eikä edes pyydä toista tekemään itse!
Minä olisin kyllä "hoitanut" itse itseni (flunssa ei ole mikään kuolemantauti, vai miten luulit esim sinkkujen selviävän siitä hengissä?), mutta en kyllä todellakaan olisi passannut miestäkin siinä samalla, enkä varsinkaan kuunnellut mitään raivoamista! Teet miehellesi ja itsellesi karhunpalveluksen kun opetat hänelle, että tuollainen on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten oikeasti jännä että miten muiden ihmisten hoivaaminen ei tunnu kiinnostavan miehiä. Ei, vaikka se kestäisi vain muutaman päivän kuten tässä sinun tapauksessasi eikä vaatisi muuta kuin kotitöiden tekemistä sekä nenäliinojen ja flunssalääkkeen
ostamista. Mutta näköjään pienikin panostus on liikaa pyydetty.
Miehet pitävät vain alle 10% perhevapaista, vain 25% omaishoitajista on miehiä ja vain 7% lastaan kotihoidontuella hoitavista on miehiä. Miksi? Onko se muiden ihmisten hoivaaminen nyt oikeasti niin vaikeaa tai kamalaa miehille? Ja jos on niin miksi?No jos nainen on niin tyhmä, että häntä se kiinnostaa (tuossakin ap ei selkeästi tarvinnut hoivaa), niin oma vikansa. Ja se vasta onkin oma vika, jos kipeänäkin tekee muiden hommat, eikä edes pyydä toista tekemään itse!
Muiden hoivaamisessa ei ole kyse tyhmyydestä eikä siitä että olisi kiinnostunut siitä. Kyse on yksinkertaisesti siitä että jonkun se hoivaaminen on pakko tehdä ja jostain syystä ne jotkut joille hoivaamishommat kasautuvat ovat suurimmaksi osaksi naisia. Johtuu varmaan naisten vastuuntuntoisuudesta ja empatiakyvystä, siitä että ottaa muut ihmiset huomioon ja huolehtii heistä ilman että itse hyötyy siitä mitenkään.
Ja muuten, kun puoliso on kipeänä niin silloin pitää älytä ihan itse tehdä paitsi omat hommat, myös auttaa puolisoa sen hommissa. Kyllä se on ihan itsestäänselvyys, ei sitä pitäisi joutua erikseen pyytämään.
Tässä se epätasa-arvo taas näkyy. Kun nainen on sairaana, hänen muka pitäisi hoitaa kaikki asiat ihan niin kuin terveenäkin.
Mutta kun mies on kipeänä niin hänen pitääkin saada parannella rauhassa ja olla muiden (=naisten) passattavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muuten oikeasti jännä että miten muiden ihmisten hoivaaminen ei tunnu kiinnostavan miehiä. Ei, vaikka se kestäisi vain muutaman päivän kuten tässä sinun tapauksessasi eikä vaatisi muuta kuin kotitöiden tekemistä sekä nenäliinojen ja flunssalääkkeen
ostamista. Mutta näköjään pienikin panostus on liikaa pyydetty.
Miehet pitävät vain alle 10% perhevapaista, vain 25% omaishoitajista on miehiä ja vain 7% lastaan kotihoidontuella hoitavista on miehiä. Miksi? Onko se muiden ihmisten hoivaaminen nyt oikeasti niin vaikeaa tai kamalaa miehille? Ja jos on niin miksi?
Ihan evoluutiobiologialla selitettävä asia. Hoivaaminen ja ihmisistä huolehtiminen on evoluution myötä annettu naisten tehtäväksi ja näin on ollutkin kymmeniä tuhansia vuosia ennen nykyaikaa. Tämä miehen rooli hoivaamisessa ja lastenkasvattamisessa on varsin uusi ja viimeisen muutaman sadan vuoden aikana kuvioon tullut, evoluution näkökulmasta siis äärimmäisen uusi ja vieras asia. Miesten tehtävä on ollut perinteisesti hakea leipä pöytään (ennen metsästää, sitten viljellä maata ja karjaa, nykyään palkkatyöstä rahaa jolla ostetaan ruoat) ja evoluution näkökulmasta viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana tullut uusi tasa-arvoisen perhe-elämän käsitys on ihan lapsenkengissä vielä eikä yhden tai viidenkään sukupolven aikana vielä mitään radikaaleja muutoksia tähän asiaan saada.
Yritä ymmärtää asia miesten näkökulmasta, miltä maailma näyttää miesten silmiin niin saatat ehkä ymmärtää miksi miehiä ei kiinnosta hoivaaminen.
Samaa mieltä monen kanssa, älä tee, peitto korviin ja jos haluat juotavaa, pyydä, älä hae itse. Jos kitisee, sano että olet kipeänä, auta.
Itsellä meni selkä eilen, niin vaan mies auttoi vessaan, ruokki lapset. Ei siivonnut jälkiä, hirveä sotku nyt, mutta kylläisiä ja puettuja.
Ja tämä tyyppi kitisee jos on joutunut ottaa perheessä vetovastuun. Mutta huomasi että nyt on stempattava kun joutui nostamaan vaimon lattialta ylös töistä tullessaan. Nyt aamulla vanha luonne yritti nousta, kiroamista ja sadattelua, mutta lopetti kun huomasi, etten kiukuttelusta huolimatta pystynyt antamaan periksi.
Ei ne tee, joita ei kiinnosta, jos niiltä ei sitä velvoiteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten oikeasti jännä että miten muiden ihmisten hoivaaminen ei tunnu kiinnostavan miehiä. Ei, vaikka se kestäisi vain muutaman päivän kuten tässä sinun tapauksessasi eikä vaatisi muuta kuin kotitöiden tekemistä sekä nenäliinojen ja flunssalääkkeen
ostamista. Mutta näköjään pienikin panostus on liikaa pyydetty.
Miehet pitävät vain alle 10% perhevapaista, vain 25% omaishoitajista on miehiä ja vain 7% lastaan kotihoidontuella hoitavista on miehiä. Miksi? Onko se muiden ihmisten hoivaaminen nyt oikeasti niin vaikeaa tai kamalaa miehille? Ja jos on niin miksi?No jos nainen on niin tyhmä, että häntä se kiinnostaa (tuossakin ap ei selkeästi tarvinnut hoivaa), niin oma vikansa. Ja se vasta onkin oma vika, jos kipeänäkin tekee muiden hommat, eikä edes pyydä toista tekemään itse!
Muiden hoivaamisessa ei ole kyse tyhmyydestä eikä siitä että olisi kiinnostunut siitä. Kyse on yksinkertaisesti siitä että jonkun se hoivaaminen on pakko tehdä ja jostain syystä ne jotkut joille hoivaamishommat kasautuvat ovat suurimmaksi osaksi naisia. Johtuu varmaan naisten vastuuntuntoisuudesta ja empatiakyvystä, siitä että ottaa muut ihmiset huomioon ja huolehtii heistä ilman että itse hyötyy siitä mitenkään.
Ja muuten, kun puoliso on kipeänä niin silloin pitää älytä ihan itse tehdä paitsi omat hommat, myös auttaa puolisoa sen hommissa. Kyllä se on ihan itsestäänselvyys, ei sitä pitäisi joutua erikseen pyytämään.
Naiset hoivaa usein aivan liikaa. Hoivaaminen ei myöskään aina ole hyvä asia se tekee esim. sairaasta turhaan vain avuttoman ja muista riippuvaisen. Hoivaamiseen kannattaisikin ryhtyä vain kun se on pakko.
Toisen huomioiminen on sitten asia erikseen, mutta jos huomionosoituksia saa vain sairaana siitä tulee helposti tunne että toinen huomioi sairauteni mutta ei minua.
Sehän se onkin kun en kehtaa pyytää apua. Se ei jotenkaan sovi suuhuni, teen mieluummin itse vaikka pää kainalossa kuin pyydän apua. Mutta jos toinen oma-aloitteisesti auttaa otan mielelläni avun vastaan. Olen todella kiltti ihminen, sen myönnän. Siksi en yleensä myöskään osaa kieltäytyä jos joku pyytää minulta apua. Miehen kanssa on myöskin se ongelma että jos kieltäydyn jostain hänen pyytämästään hän hermostuu ja saan sitten kuulla kunniani. Eilen kun kun lopulta sanoin että jospa saisin loppupäivän levätä ettei tarvitsisi auttaa häntä hänen töissään, mies totesi ivallisesti että koska onpa se nyt raskasta vastata muutaman kysymykseen...
Pitäisi opetella olemaan kovempi, tiedän sen. Se ei vain ole luonteeni, minua ei kasvatettu niin....
AP
Vierailija kirjoitti:
Sehän se onkin kun en kehtaa pyytää apua. Se ei jotenkaan sovi suuhuni, teen mieluummin itse vaikka pää kainalossa kuin pyydän apua. Mutta jos toinen oma-aloitteisesti auttaa otan mielelläni avun vastaan. Olen todella kiltti ihminen, sen myönnän. Siksi en yleensä myöskään osaa kieltäytyä jos joku pyytää minulta apua. Miehen kanssa on myöskin se ongelma että jos kieltäydyn jostain hänen pyytämästään hän hermostuu ja saan sitten kuulla kunniani. Eilen kun kun lopulta sanoin että jospa saisin loppupäivän levätä ettei tarvitsisi auttaa häntä hänen töissään, mies totesi ivallisesti että koska onpa se nyt raskasta vastata muutaman kysymykseen...
Pitäisi opetella olemaan kovempi, tiedän sen. Se ei vain ole luonteeni, minua ei kasvatettu niin....
AP
Omien rajojen tiedostaminen esim. jaksamisen suhteen ja rajoista kiinnipitäminen ei ole kovuutta. Sitä voi myös opetella vaikka se ei kasvatuksen myötä tulisikaan "luonnostaan".
Flunssa ei ole mikään syy maata sängyssä tekemättä mitään. Ymmärrän miestäsi, elämä jatkuu vaikka nuha iskisikin. Aikuista ihmistä ei tarvitse hoivata.
Miksi olet tehnyt sitä ja tätä? Olisit vetänyt peiton korviin, sanonut että olepas hiljaa, mä haluun nukkua.