Te viisikymppiset; oletko nykyään viisaampi kuin nuorena?

Tiedän, ymmärrän ja osaan huomattavasti enemmän, mutta viisauteen en ota kantaa.

Jossain määrin. Osaan ainakin perustella näkemyksiäni paremmin ja rohkeammin, koska tietoa on enemmän.

En oikeastaan, mutta kokemus on tuonut ulosantiin jotakin lisää.

Kyllä olen viisaampi. En ole yhtä älykäs ja oppimiskyky on paljon heikompi. Viisaudella tarkoitan nyt esim. sitä, että en tee niin paljon tunneperäisiä ja impulsiivisia ratkaisuja, en raivoa ja tuomitse muita ihmisiä, kuuntelen enemmän muita ihmisiä ja otan huomioon heidän näkökantansa (aiemmin olin itse kuitenkin aina oikeassa omassa kuplassani), ei tarvitse päteä ja hölmöillä vain siksi että olisi tarvetta saada muilta arvostusta. Yleensäkkin olen tyytyväisempi siihen, mitä on, enkä mieti mitä pitäisi olla.

En oikeastaan. Nuoresta pitäen olen ollut "järkevä".  En ole koskaan katunut mitään päätöksiäni mitä olen nuorenat tehnyt. Tietysti elämän kokemusta on enemmän ja olen paljon itsevarvempi. 

Tyhmemmäksi tässä vaan tullaan, lupaava ja seniili vanhuus edessä.

Mitä sillä viisaudella sitten tarkoitetaankaan. Elämänkokemus on tuonut mukanaan harkitsevuutta, joten enää ei sorru yhtä tyhmiin valintoihin kuin parikymppisenä. Tietoakin on enemmän, mutta silti kaipaan sitä nuoruuden intoa ja impulsiivisyyttä. 

Olen silti tyytyväinen ikääni, enkä haikaile (todellakin) elettyä nuoruuttani.

Olen suvaitsevaisempi kuin nuorena.

Olen oppinut olemaan varautunut ihmisten suhteen.

Tiedän että ei kannata luottaa ihmisiin.

En tarvi enään uusia ihmisiä elämääni. Ja muutaman vanhan kaverin olen jättänyt pois elämästäni.

Olen viisaampi. En ole enää niin ehdoton joissakin asioissa mitä olin nuorena. En hurahda kaikenlaisiin trendi-ilmiöihin, vaan osaan ajatella omilla aivoillani. Mustavalkoinen maailmankuva on karissut ajan mittaan. Poliittisesti olen valveutuneempi ja laput ovat pudonneet silmiltäni. Naiivius on hävinnyt ja sen tilalle on osittain tullut kyynisyys.

Olen sisäisesti 16-vuotias edelleen vaikka tietoa ja taitoa on enemmän. Se on raskas yhdistelmä.

Olen paljon viisaampi kuin nelikymppisenä. Omaan napaani tuijottelu ja oman edun tavoittelu on jäänyt pois. Se on niin turhaa. Yritän paljon enemmän ymmärtää muita ja auttaa heidän ongelmissaan. Olen paljon rennompi, suvaitsevampi ja joviaalimpi. En provosoidu tilanteesta. Olen ymmärtänyt että kovimmatkin ovat heikkoja ja herkkiä ja olen rohkaissut itseni lähestymään heitä. Osaan iloita omista ja muiden onnistumisesta. Jossain vaiheessa tajusin että lähi-ihmisen menestyminen luo ympärilleen menestymisen piirin meille muillekin. Olen myös oppinut tulemaan toimeen vähällä. Olen minimoinut kuluttamisen. Ihminen ei tarvitse elääkseen kuin välttämättömimmän, hieman sivistystä ja hyviä ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

perustele

En perustele vaan totean että jos mitään kokemastaan ei opi, ovat asiat aika huonosti. Jos ei opi, toistaa vaan virheitään.

Huomaan omat aikanaan tehdyt virheet, joita en silloin hetkellä huomannut. Kyllä kait olen viisaampi

Tottakai olen viisaampi kuin nuorena. Olisin idiootti, jos en kehittyisi kokemastani. Jokainen ihminen kehittyy iän myötä. Jotkut voi olla parikymppisenä viisaampia kuin keski-ikäiset, mutta se sama parikymppinen on taatusti viisaampi viisikymppisenä kuin parikymppisenä.

Mitä se tarkoittaa:

- suvaitsevaisuus, en jaksa enää tuomita ihmisiä niin helposti ja elämässä on paljon enemmän sävyjä kuin nuorena

- pystyn perustelemaan mielipiteeni paremmin, pysymään ratkaisuideni takana, en mene niin helposti paniikkiin ja en hermostu enää helposti

- negatiivisessa mielessä alkaa kyynistyä, asiat on ennakoitavia ja kaikki toistaa itseään, tulee semmoinen "tää on niin nähty tsiljoona kertaa" -fiilis usein. Nuoremmat intoilee tai vouhottaa asioista kuin ne olisi jotenkin uusia ja ennennäkemättömiä.

Elämä on siitä ikävää, että ei ole mahdollista palata tällä viisaudella parikymppisen elämään ja tehdä valintoja uusiksi. Sitä on ikänsä vanki tavallaan, niin nuorena kuin vanhana. 

Nuorilla on omat vahvuutensa, jotka katoavat. Vanhemmilla viisautta. Ei kuitenkaan läheskään niin paljon kuin.nuorempi luulee.

Olen 30 vuotias ja kaikki 50 vuotiaat tuntuvat tyhmiltä junteilta

Vierailija kirjoitti:

Olen 30 vuotias ja kaikki 50 vuotiaat tuntuvat tyhmiltä junteilta

😂

Saa kai 60 ylittänytkin vastata? Vai ollaanko me jo dementoituneita, ihan kaikki?

En tiedä, onko se viisautta, mutta elämänkokemusta on kertynyt, joten osaisin tehdä ihan toisia valintoja jos tämä tieto olisi ollut jo hallussa nuorena. Mutta eihän se voinut olla. Me oltiin kyllä aika viattomia, suurin osa. Joku työkaveri huolestui, miten olen elänyt "hippinä". Kun en ollut hippi, meillä olisi varmaan saanut selkäänsä moisesta :) Jeesus-sandaalit omistin, alesta ostetut.

Poikani kysyi kerran, että olitteko te tosiaan niin tyhmiä siihen aikaan (harmi, etten muista mistä asiasta oli kyse...dem..demo...). Kotona oli tv, matkaradio, ei mitään nauhureitakaan. Paikallinen sanomalehti tuli, mutta luinko sitä teininä, en usko. Olisin varmaan ihan toisenlaine  ihminen, jos silloin olisin saanut kännykän ja tietokoneen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 30 vuotias ja kaikki 50 vuotiaat tuntuvat tyhmiltä junteilta

Ajattelepa vaikka niin että 20 vuoden päästä pidät itseäsi ja ikäisiäsi erityisen viisaina ja osaat kuunnella mitä viisauksia 80 vuotialla vanhemmillasi on sinulle jättää perinnöksi.