Nainen, voisitko seurustella miehen kanssa joka ei koskaan sano sinulle ei?

Helposti. Tämähän oikein toivottava ominaisuus miehessä.

En.

En. En jaksaisi sen kaltaista tossua. Haluan tasavertoisen suhteen.

Ai, luulin että sellaisen miehen kanssa, joka ei koskaan sanoisi naiselleen ei seksiin,  kaikille muille naisille kyllä sanoisi aina ei ja pitäisi aina naistaan aina puoleensa vetävänä. Voisin.

Voin! Helposti!

Voisin ja omistaisin elämäni sen rajan etsimiselle, että hän sanoo ei.

Enpä usko, että meillä olisi loppujen lopuksi mitään juteltavaa tai muutenkaan jaksaisin sellaista tyyppiä katsoa. Jos mies ei osaa normaalia keskustelua, kevyttä väittelyä ja hänellä ei ole omia mielipiteitä, niin aika yksiviivainen hän olisi. Ottakoon joku toinen.

Voisin, mutta hän ei halua olla minun kanssani. On kyllä kieltäytynyt, kun olen kysynyt esim. kaveriksi yhteen paikkaan (ja muutamasta muustakin jutusta), mutta sieltä ei koskaan tullut suoraan "ei", vaan hän ilmaisi sen aina jotenkin kohteliaasti kiertäen.

Sitten olisi turha keskustella yhtään mistään. En myöskään siedä valehtelijoita

En. Haluan miehen, jolla on omia mielipiteitä ja joka osaa keskustella. En lapasta, joka vaan myötäilee kaikkea mitä sanon.

Vierailija kirjoitti:

Koska pelkää mahdollista riitaa, väittelyä, eri mieltä olemista tai ylipäätään konfliktia niin paljon eikä halua pahoittaa mieltäsi.

Mikään en pidä riitelystä tai konflikteista. Mutta en voisi elää parisuhteessa, jossa ei olla rehellisiä. Jos mies ei koskaan kertoisi todellista mielipidettään, vaan myötäilisi aina minua, hän ei olisi rehellinen. Eli en voisi seurustella miehen kanssa, joka ei koskaan sanoisi ei. 

Ei kiitos ovimatoille ja tohveleille!

Vierailija kirjoitti:

Voisin ja omistaisin elämäni sen rajan etsimiselle, että hän sanoo ei.

Olis kyllä kiva rääkätä jotain säälittävää tossumiestä.

Jaa että valehteleva lapanen kumppaniksi? Ei todellakaan, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiitos ovimatoille ja tohveleille!

Ovimatot ovat kyllä käytännöllisiä. Keräävät pahimmat kurat itseensä. Ja tohvelit ovat oikein mukavat jalassa :) Itse tykkään molemmista. En kuitenkaan miehestä kummassakaan roolissa. 

Sellainen mies olisi pelottava. Ennemmin tai myöhemmin hänellä napsahtaisi päässä ja sitten tulisi rumaa jälkeä.

Ei tulis kauppoja. Ja samaan porukkaan heittäisin nämä "ihan ookoo" -miehet.

Olin kerran, vaikutti mielenterveyteeni alentavasti. Läheiset alkoivat kuvitella että olen ilkeä koska "mies ei saa valita mitään" mutta kun kaikki oli aina "emmätiijä" ja "päätäsä". Oon ihan tavallinen, lempeä ja kärsivällinen ihminen joka rakastaa ettiä kompromisseja niin, että kaikilla olis mahdollisuus iloita ja nauttia valinnasta. Sen takia moinen suhde sattuu, kun tulee leimatuksi.

Koin että mies ikäänkuin "mustamaalasi" minua (huom! tahtomattaan!) käyttäytymällä kuin olisin hirviö jonka lähettyvillä pitää kulkea varpaisillaan, vaikka siihen ei ollut mitään aihetta.

Tuli todettua jälleen se, että jos ei rakasta itseään ja on itsetunto-ongelmia (esimerkiksi vanhoista suhteista joissa joku toinen nainen on aiemmin alistanut ja siitä sitten yleistetään) ei sovellu parisuhteeseen. Toista ei voi rakastaa, jos vihaa itseään ja pelkää koko tämän sukupuolta.

Voisin, kysyisin voinko ottaa pari nuorta rakastajaa sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Voisin ja omistaisin elämäni sen rajan etsimiselle, että hän sanoo ei.

:D