Pääsin työttömäksi ja wau mitä unelmaelämää tämä on! Kuin loputon kesäloma!

Hyvää lomaa sitten vaan.

Olen kade :(

Minä pääsin ansiosidonnaiselle ja kaikkien kommervenkkien jälkeen saan vähemmän rahaa kuin peruspäivärahalla ollessa...

Pääsin vuosien työttömyyden jälkeen palkkatuella töihin. Tottakai olin innoissani kun tulot nousee enkä ole enää sossupummi. Ekan viikon jälkeen selkä rikki. Jatkoin sisulla töissä, joka on fyysistä, paljon kantamista ja vaikeita työsentoja.

Nyt neljännellä viikolla selkä vielä enemmän rikki, kädet niin kipeät että epäilen jo reumaa, en taivu ja pysty liikkumaan, kuumetta, flunssa päällä ja alkaa mielenterveyskin hajota kun koko ajan jotain paikkaa kolottaa. Pääsisinpä takaisin neljän tunnin päiville työtoimintaan, rentoon seuraan ja leppoisaan työhön.

Ehkä seuraan sua ap.

Kai lomarahatkin tulee työttömälle "palkan" päälle`?

Tosi unelmaelämää kitkuttaa loppuelämä aina vaan pienenevien tulojen varassa. Raihnaisena eläkeläisenä sitä vasta riemu repeääkin. Hyvää lomaa vaan.

Kyllä aktivointileikkurit iskee sit aikanaan ja kelakin kyykyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla muuta.

No ei se ole mikään ylpeilyn aihe. Itse olin työttömänä laman aikaan monta vuotta, ja se oli kyllä pitemmän päälle pelkkää kidutusta. Itseluottamus painui nollaan ja oikeastaan pelkäsi muita ihmisiä. Jotenkin kuitenkin kestin sen ja ryhdistäydyin. Aloin opiskella ensin huvikseni ja sitten tosissani ja suoritin akateemisen loppututkinnon. Nykyään tienaan hyvin, säästössä sata tuhatta, matkustelen paljon ja talous on erittäin hyvä. En väitä, että ainut tavoittelemisen arvoinen asia olisi saada mahdollisimman paljon rahaa ja ostaa turhaa krääsää. Itse en niin toimi, vaan ostan vain sen mitä tarvitsen. Sen sijaan tykkään matkustella ja kulutan siihen varojani. Pidän siitä, että ei tarvitse koko ahan miettiä, miten pärjään seuraavaan kuukauteen. Taloudellinen turvallisuus rauhoittaa kummasti ja teen työtä, josta pidän. En kaipaa mitään työttömiltä vuosiltani.

Vau! Miten saa 100 000 euroa säästöön? 

T: pienen lapsen vuorotyötä tekevä äiti, joka haluaisi saada säästettyä.

Älkää langetko provoon. Tietty, aina löytyy niitä elämäntapatyöttömiä , mutta ne ovat vähemmistö ja tuskin tekevät näitä aloituksia kun pelkona tukien menetys.

Vierailija kirjoitti:

Tosi unelmaelämää kitkuttaa loppuelämä aina vaan pienenevien tulojen varassa. Raihnaisena eläkeläisenä sitä vasta riemu repeääkin. Hyvää lomaa vaan.

Taidat olla vaan kateellinen, vai mistä tuollainen piiloaggressio?

Kokoomustrolli taas vauhdissa.

Kyllä niillä tuilla sinkku pärjäisi mut lapset on sellattii rahanreikiä.

Minä pääsen kohta eläkkeelle, takana katkeamatonta työuraa n. 45 vuotta, edessä eläkepäivät 1980 € eläkkeellä. Onneksi koti on ollut jo pitkään velaton, säästöjä on ja jos elän ainoaa elossa olevaa vanhempaani pitempään, perintöäkin n. 50 000 €.

Nro. 14. Paljonko sinulla on itsellä säästössä tällä hetkellä? Tilillä. 

Vau, velaton asunto! Onnittelut :) 

Itse pääsin työttömäksi kymmenisen vuotta sitten, kun yritys jossa olin töissä lopetti. Olisi ollut mahdollista vaihtaa useampaankin paikkaan töihin. Toki hyväksi nousseesta palkkatasosta olisi pitänyt tinkiä aika paljon. 

Lapset oli alle kouluikäsiä. Vamoni palasi töihin ja minä olin lasten kanssa pari vuotta kotona. Säätöjä oli 50 000, yli parin tonnin asiosidonnainen rullasi parivuotta. Puolen vuoden irtisanomisraha ja useamman kuukauden työsuhde jatkui ilman työvelvoitetta joitakin kuukausia. Lisäksi olin ottanut lainaturvavakuutuksen josta tuli vielä hyvä siivu. Eli nettona taloudellisesti minun kannatti olla töissä. Verotus armahtaa ja samalla säästyy tarhamaksut, työmatkakulut, kun on kotona ehtiin itse tehdä enemmän ruokaa, korjailla juttuja ja kaikkea rahaa menee paljon vähemmän. 

Oli elämäni parhaita vuosia. Lasten kanssa tehtiin vaikka mitä. Lapset leikkivät tosi hyvin yhdessä eli omaa aikaa oli paljon. 

Tuntui kun olisin ollut lomalla. Vaimollani oli raskasta lasten kanssa kotona ja minulla oli kevyttä vaikka tein enemmän kaikkea lasten kanssa, kotityöt ja paljon muutakin sijoitus, remontti ja rakennushommaa jota vaimoni ei tehnyt koskaan. Vaimollani oli myös raskasta kun hän palasi töihin ja kotona hänellä ei ollut juuri mitään tekemistä.

Nyt olen ollut ketjutetussa työsuhteessa niin kauan jotta jos saan potkut, niin saisin noin vuoden palkan korvausta laittomista ketjutuksista ja siihen asiosidonnaiset päälle. Nyt lapset ovat jo suuria ja luonani puolet ajasta, niin työttömyys olisi taas onnenpotku ja todella lomaa entistä enemmän. Kuten edeltä voi arvat olen jo eronnut muutamia vuosia sitten.

Töiden tekeminenkin on mukavaa kyllä.  Ehdin niiden ohella paljon muutakin. Onneksi työ on opetustyötä ja tuntien ulkopuolella hommat on urakkaluontoisia. Olen niissä tehokas ja nopea. Mutta kyllähän noi omansa ottaa myös.

Jos ei suunnittele, selvitä, suunnittele, sijoita, ota vastuuta niin työttömyyskin on rankka kokemus ja elämä muutenkin. Asiat harvoin järjestyvä hyviksi itsestään. Kädestä suuhuneläjät tuntuvat olevan aika onnettomia ihmisiä. 

Kun taas suunnittelee, on säästöjä ja mielekästä tekmistä vapaa-ajalla, niin työttömyys on hyvä juttu. Onnittelut ketjun aloittajalle, hyvää lomailua. Liityn ehkä seuraasi työttömän lomailijanautiskelijoiden joukkoon jossain vaiheessa ehkä pariksi vuodeksi. Sitten taas töihin ja odottamaan seuraavaa onnenpotkua.

Mä en ole koskaan ollut työtön. Nyt nelikymppisenä on pikkupalkkaisella duunarillakin varaa leikata työajasta puolet pois, sillä saa puolet ajasta lomaa ja toisella puolella menonsa mukavasti kustannettua. Loput jäävät perinnön myötä. Tuille en ehdoin tahdoin pudottautuisi, temppuilu on ilmeisen sitovaa ja nöyryyttävää.

Muista käydä välillä kirjastossa itseopiskelemassa :)

Ihanaa saada olla työtön ilman mitään paineita ja stressiä. Elämä oli teininä ja nuorena aikuisena helvettiä kun koulussa ja töissä piti vain painaa vakavista sosiaalisista ja mielenterveysongelmista huolimatta. Vihdoin saan olla työkyvytön ilman tunnontuskia ja hoitaa mieltäni. Olen onnellisempi kuin koskaan sairastumiseni jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla muuta.

No ei se ole mikään ylpeilyn aihe. Itse olin työttömänä laman aikaan monta vuotta, ja se oli kyllä pitemmän päälle pelkkää kidutusta. Itseluottamus painui nollaan ja oikeastaan pelkäsi muita ihmisiä. Jotenkin kuitenkin kestin sen ja ryhdistäydyin. Aloin opiskella ensin huvikseni ja sitten tosissani ja suoritin akateemisen loppututkinnon. Nykyään tienaan hyvin, säästössä sata tuhatta, matkustelen paljon ja talous on erittäin hyvä. En väitä, että ainut tavoittelemisen arvoinen asia olisi saada mahdollisimman paljon rahaa ja ostaa turhaa krääsää. Itse en niin toimi, vaan ostan vain sen mitä tarvitsen. Sen sijaan tykkään matkustella ja kulutan siihen varojani. Pidän siitä, että ei tarvitse koko ahan miettiä, miten pärjään seuraavaan kuukauteen. Taloudellinen turvallisuus rauhoittaa kummasti ja teen työtä, josta pidän. En kaipaa mitään työttömiltä vuosiltani.

Hyvä ratkaisu tuo opiskelujen aloittaminen. Minullakin oli itseluottamus nollassa valmistuttuani yliopistossa ja puolen vuoden työttömyyden aikana olin todella katkera. Työelämään päästyäni ja homman nähtyäni - pätkätyöt, toisessa aivotonta istuskelua, toisessa liikaa töitä, ei jatkuvuutta - ei työttömyys välillä käynyt enää lainkaan luonnon päälle. Kouluttauduin hyvin työllistävälle alalle joka on raskasta ja väsyttävää. Teen työtä lähes pelkästään rahan takia pätkissä tai osa-aikaisena, talouden selusta on turvattu muilla keinoin. Parasta on tunne siitä, että itsetuntoni ei ole mitenkään siitä kiinni mikä on statukseni työelämässä. Tavoitteeni on elää omalla työnteollani minimivaivannäöllä. Mieluummin nukun kunnon yöunet kuin saan muutaman satasen ylimääräistä kuussa. Muut saavat pyöriä oravanpyörässä.