Mies haluaisi minun ottavan hänen sukunimensä

Voit kysyä, että miksi sun pitäisi ottaa miehen sukunimi?

Jotenkin nyt tuntuu että se on mies kenen kanssa tuosta pitää keskustella, ei miehen äiti...

Miten on mahdollista että nykyaikanakin joutuu perustelemaan oman sukunimen pitämistä? Monissa maissa se on yleinen käytäntö.

Kukin tavallaan. Minusta oli ihana ottaa miehen sukunimi. Jos olisin jatkanut vanhalla niin oisi tuntunut etten ole naimisiin mennytkään. Lisäksi halusin koko perheelle yhteisen sukunimen. En omaani. Se oli lapsuudenoerheeni sukunimi. Tämä uusi kuvaa nykyistä perhettäni.

Voi ei, nyt se palstan sukunimi-intoilija saa taas pökköä pesään...

Älä mene sen kanssa naimisiin, problem solved.

Aiotko sitten avioliitossakin tulla jakamaan jollekin keskustelupalstalle teidän kaikki yksityiset keskustelunne?

Avioituessa kumpikin osapuoli voi päättää omasta sukunimestään. Mutta vain omastaan, ei kumppanin nimestä.

Tämän voit todeta miehellesi.

Anopille ei tarvitse todeta yhtään mitään, hänellehän asia ei kuulu millään lailla.

Toivottavasti tuosta asiasta ei tule este avio-onnellenne. Minun mielestäni sinulla on täysi oikeus pitää oma sukunimesi. Onhan tuo hiukan outoa jos miehesi ehdottomasti haluaa että teillä molemmilla on hänen sukunimensä. Itse otin aikoinaan mieheni sukunimen siksi että se on kaunis ja harvinainen. Kun ero tuli, pidin mieheni sukunimen.

Muuten, lapset voivat saada teidän molempien sukunimet, sillä sukunimilakia muutettiin. Ja pidä vaan oma nimesi, jos siltä tuntuu. Ei se nimi perhettä tee, vaan perheenvälinen rakkaus.

Hassua miten naisista vanhanaikaista ja seksististä, kun mies haluaa sinun ottavan hänen nimensä...mutta ei ollenkaan vanhanaikaista ja seksististä, että miehen tulee kosia ja ostaa sormukset...koska perinteet.

Eikö ole aika hassua kun sinulla on sitten eri sukunimi kuin lapsilla? Lapset saavat aina miehen sukunimen

Vierailija kirjoitti:

Kukin tavallaan. Minusta oli ihana ottaa miehen sukunimi. Jos olisin jatkanut vanhalla niin oisi tuntunut etten ole naimisiin mennytkään. Lisäksi halusin koko perheelle yhteisen sukunimen. En omaani. Se oli lapsuudenoerheeni sukunimi. Tämä uusi kuvaa nykyistä perhettäni.

Eikö sinua harmita, että miehestä ei nyt tunnu ollenkaan siltä, että hän olisi mennyt naimisiin? Ja että hän pysyy edelleen lapsuudenperheensä sukunimellä eikä ottanut uutta, oman perheensä sukunimeä?

Meillä oli sama!

Mies meni niin pitkälle, että uhkasi häiden perumisella jos en ota hänen nimeään. Tyhmänä sitte suostuin. Nyt on pitkä ja ruma mutta harvinainen sukunimi ja mua harmittaa edelleen kymmenen vuoden jälkeen.

Toisaalta kiva et postilaatikossa on vaan yksi sukunimi, se näyttää olevan nykyään aika harvinaista...

Mulla(kaan) ei ollut aseita tota asiaa vastaan, toivottavasti sä löydät hyvät perustelut jotta saat pidettyä nimesi!

Ei kuulu anopille. Täysin sinun ja ehkä vähän miehesi asia. Minä pidin oman nimeni naimisiin mennessä. En muista, että olisimme edes keskustelleet muiden kanssa nimiasiasta ennen häitä. Eihän sillä ole edes vaikutusta mihinkään. Naimisiin menon jälkeen vain todettiin, että nimeni on sama kuin ennenkin. Lapset meillä on miehen nimellä.

No onhan Hanna Gullichsenkin pitänyt edellisen miehensä nimen, vaikka on uusissa naimissa. Ovatkohan tämän uuden miehen kanssa tehdyt lapset saaneet isänsä sukunimen vai perineet äitinsä ex-miehen nimen?

Miksi tuota tarvitsisi perustella? Perinne ottaa miehen sukunimi tulee siirtymästä isän holhouksesta miehen holhoukseen, jos elätät itsesi niin varmasti myös päätät itse oman nimesi :) Ehkäpä voisitte neuvotella siitä kuuluisasta seurustelurahasta, jos mies haluaa sinun olevan yhteiskunnan silmissä hänen omaisuuttaan?

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole aika hassua kun sinulla on sitten eri sukunimi kuin lapsilla? Lapset saavat aina miehen sukunimen

Automaattisesti lapset tosin saa äidin nimen. Avioliitossa asia pitää ilmoittaa, jos eri nimet.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole aika hassua kun sinulla on sitten eri sukunimi kuin lapsilla? Lapset saavat aina miehen sukunimen

Oletko tyhmä vai tyhmä? Lapset saavat automaattisesti äidin sukunimen, mutta se on vain typerä perinne että miehen sukunimi laitetaan lapsille ja siksi se on yleisempää. Eli jos vanhemmat eivät pääse sopuun lapsen sukunimestä, lapsi saa äidin nimen. Ja miksi se olisi hassua olla eriniminen?

Menin naimisiin espanjalaisen mieheni kanssa 2 v sitten. Espanjassa ei vaihdeta sukunimeä naimisiin mentäessä, mutta aluksi ajattelin että haluaisin kuitenkin mieheni sukunimen. Miehestäni se olisi ollut outoa, mutta ei kieltänytkään. Lopulta päädyin pitämään oman nimeni ja nyt en voisi olla tyytyväisempi. Nimeni on osa identiteettiäni.