Kun kotiäitinä en saa sairastaa rauhassa
Näyttäisi flunssa vaan pahenevan. Pakko ulkoilla tuolla kylmässä lasten kanssa päivittäin edes pieni hetki. En voi vain maata sohvalla ja levätä. Pyykkiä pitää pestä, enimmät sotkut siivota. Ruokaakin laittaa.
Ja hyvänä mittarina aktiivisuudesta kertoo tuo kädessä oleva aktiivisuusmittari. Askelia eilenkin lähemmäs 17000 ja kävelyä yli 9km. Koita tässä nyt levätä, kun pitää juosta lasten perässä.
Muilla samaa?
Kommentit (19)
"Muilla samaa?" Siis meinaatko, että lapsensaannin jälkeen loppuu kaikki normiflunssat äideillä?
Me muutettiin isoon omakotitaloon jonka koko piha on aidattu kaksimetrisellä aidalla. Alakertaan tein ison leikkihuoneen, jossa on kiipeilyvälineitä, temppurata, teltta jne.
Tällä lailla ei se liikunnan saaminen terveillä ole mahdoton haaste, vaikka joku olisi kipeäkin. Pihallekin voi vaan mennä istuksimaan taljan päälle ja vahtia lapset.
-marttyrius on oma valinta
-siisteystaso kipeänä on oma valinta
-ruoanlaitto on oma valinta, terveelliset valmisruoatkin on keksitty
-pyykinpesu on oma valinta
-päätön säntäileminen ja ravaaminen on oma valinta
Ihan tuttua. Mutta miksi pyykitkin nyt? Oletko yksinhuoltaja?
No totta hitossa muilla on samaa, kyllä muutkin sairastaa kuin sinä. 😀 ja ajattele, joillakin äideillä voi vielä olla perussairaus (esim. ms-tauti) jonka takia tuo on vielä vaikeampaa. 😳
Eikö mies osaa laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä?
Onhan se raskasta, en kiellä! Mutta tulee aika vielä kun lapset ovat isompia ja saa sairastaa rauhassa.
Sitä en ymmärrä että miksi on pakko pestä pyykkiä ja kokkailla. Tilaa kotiin ruokaa ja makaa sohvalla ja pane leffa pyörimään lapsille. Ja jos on ihan pieniä niin rajoita liikkuminen siten ettei tarvi juosta niiden perässä.. kukaan ei kuole parin päivän tylsyyteen.
Ap, tuo on se rankin puoli kotiäitiydessä. Kaikki muut ihmisryhmät saavat laillisesti sairastaa.. Töistä saa olla poissa sairaana, sairasta lasta hoitava saa niin ikään olla töistä poissa jne. Mutta lapsiaan kotona hoitava vanhempi joutuu hoitamaan lapsensa myös sairaana.
Muistan vielä nuo ajat, vaikka lapseni ovat jo teinejä. Onnekseni äitini oli vuorotöissä lähistöllä ja tuli auttelemaan kun pystyi esim. aamupäivällä.
Jos olet tosi kipeä, ehkä mahdollinen puolisosi voi olla töistä pois? Ottakaa selvää tästä mahdollisuudesta.
Vielä 80-luvulla kunnat tarjosivat kodinhoitoapua näissä tilanteissa. 90-luvun lama vei nuo palvelut eivätkä ne palanneet nousukausien myötä. Lasten ja naisten yhteiskunnallisen arvostuksen puutetta!
Minä teen aina pakkaseen valmiiksi ruokaa. Sieltä sitä saa sitten ihan kokkailematta, kun on sairautta tai kiirettä.
Ja vaatteitakin on sen verran, että joka päivä ei tarvitse pyykätä. Ostan yhden tutun tyttären vaatteet, jotka sitten kiertää mun tyttärillä. Aina löytyy sopivaa. Loput myyn vielä kirpparilla.
Vierailija kirjoitti:
...Pakko ulkoilla tuolla kylmässä lasten kanssa päivittäin edes pieni hetki. En voi vain maata sohvalla ja levätä. Pyykkiä pitää pestä, enimmät sotkut siivota. Ruokaakin laittaa....
Ihme vinkumista taas. Ulkoilun vielä ymmärrän, mutta millainen perhe teillä on jos pyykkiä pitää pestä päivittäin? Ja jos tarkkoja ollaan, niin pyykinpesuun menee noin 3 x 2 minuuttia.
Ruokaa voi laittaa kerralla isomman määrän, ja sitä sitten lämmitellä. Olet ilmeisesti yh-äiti?
Jos olen kipeä, ilmoitan että äiti on nyt kipeä, touhutaan sisällä. Luetaan kirjoja ja katsotaan piirrettyjä ja muuta vaivatonta. Ruuaksi jotain helppoa sotkua, ehkä jopa tilataan pizza. Jos ulos pitää mennä, niin pihassa on hiukkalastikko ja liukumäki. Sen pidemmälle ei kipeänä lähdetä. En ymmärrä miksi pidät niin tiukasti kiinni jostain oppikirja tyylisestä elämästä, jossa kaikki tehdään joka päivä prikulleen ”oikein.” Ei ne lapset mene pilalle, jos näkevät normaalia elämää johon kuuluu se, että äitikin on joskus kipeä.
Ite oon kans kipee ja päivät on tullut makoiltua. Pienin leikkii ja touhuamassa omiaan. Ei se siihen kuole ettei pääse pariin päivään ulos. Isommat lapset auttaa kuntulevat koulusta ja mies hoitaa muut pakolliset hommat. Eilisen askeleet alle 2000.
Uhriutumisella ei ole rajoja, ja kotiäidit ovat siinä mestareita.
No eipä tulis pieneen mieleenkään kävellä 9 km kipeänä, kyllä toi on ihan oma valinta.
Silloin kun lapset oli pieniä ja itse sairastin, kyllä todellakin oltiin vaan sisällä. Ruoka jotain helppoa, vaikka ranut ja kalapuikot. Ei kannata kipeenä rehkiä liikaa!
Mä en edes ole kipeä ja silti eilinen meni ihan laiskotellessa. Lapset askartelivat ja katsoivat piirrettyjä. Välillä leikki omiaan ja illalla pelattiin lautapelejä. Lounas mäkkäristä.
Eipä nuo kauheesti tunnu kärsivän.
Tiedän tunteen. On kamala olla 39 asteen kuumeessa+päänsäryssä. Kaikki normaalit päivätoimet tuntuvat lähes ylitsepääsemättömiltä, kun kaikki lihakset on kipeänä ja jäsenet huutavat vaan makuuasentoon!Saati lasten kiukuttelut ja keskinäiset riitelyt. Mutta suomalaisella sisulla kaikista taudeista on tähän asti selvitty, ilman ylimääräisiä apuja. Mutta raskasta se on, tsemppiä!
Kolmen lapsen äiti
Laita nyt se aktiivisuusmittari hyllylle ja heittäydy sohvalle selällesi. Ihme suorittamista ja marinaa.
Niin. Mitä odotit? Onnea on jo se, että samaan aikaan ei kukaan lapsista sairasta, jolloin on itse kipeä, lapsi valvottaa yöt ja ne terveet vaatii normiarjen.
t. astmalapsen äiti