Tuntuuko muilta opettajilta siltä että ette pysty täyttämään lain asettamia vaatimuksia työssä?

Mitä väliä? Kunhan palkka juoksee.

Viis opseista ja muista. Kun opetat oppilaasi kunnioittamaan toisia ihmisiä, hyväksymään erilaisuutta, olet tehnyt työsi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Kunhan palkka juoksee.

Mahtaa olla toinen ääni kellossa kun oikeasti saa sen syytteen.

No lastentarhanopettajana on se tunne joka päivä. Suunnitteluaika ei toteudu, joten joka päivä saa vetää hatusta toiminnan. Onneksi hatussa on jotain, mutta eipä tilanteessa kehumista silti ole, rankkaa työntekijälle ja toiminta ei tietenkään ole niin laadukasta kuin voisi olla.

Tuntuu. Musta on alkanut tuntua, että mun työstä noin 80% on jo ihan jotain muuta kuin opettamista. Välillä tekee mieli vaihtaa alaa. Hainkin nyt itseasiassa työtä yliopistosta, jospa tämän peruskoulun sais jättää kohta taakseen. Tää ihme säätäminen ja byrokratia ei oo sitä miksi mä kävin 5 vuotta yliopistoa.

Ainakin Iltalehtiin pääsee, jos sattuu jotain tavallisuudesta poikkeavaa, tapaturma tms. Sinuna askartelin lasten kanssa pehmustetussa luokassa pumpulilla ja jättäisin pyöräretket väliin.

Vierailija kirjoitti:

Viis opseista ja muista. Kun opetat oppilaasi kunnioittamaan toisia ihmisiä, hyväksymään erilaisuutta, olet tehnyt työsi hyvin.

  se on kyllä vanhempien tehtävä, kaikkiko pitää ulkoistaa

Ihan kuin minun kirjoitukseni, ap. Pidän työstäni ja lapset ovat aivan ihastuttavia, mutta tällä hetkellä resurssitilanne on niin järkyttävän heikko = olematon, että en todellakaan pysty tekemään työtäni siten kuin haluaisin. Ja se ahdistaa. Joka päivä. En ehdi nähdä, en kuulla, en kohdata noita pikkuasiakkaitani, saatikka, että ehtisin auttaa ja opettaa heitä riittävästi. Iso ryhmä, ei tarpeeksi jakotunteja eikä ohjaajaresurssia. Uuvuttaa ja surettaa.

Ja sitten väitetään, että suomalainen koulutusjärjestelmä varhaiskasvatuksesta ammatilliseen/korkeakouluopetukseen on priimaa ja huipputasoa. Katinkontit! Meillä on taitavia opettajia kaikilla koulutusasteilla (mihin myös siis varhaiskasvatuskin kuuluu), mutta suuri määrä siitä taidosta haaskaantuu, kun esim.  ryhmäkoot ovat liian suuret,  eikä ole käytännössä aikaa auttaa niitä pahnan pohjimmaisia tarpeeksi kehityksessä ja oppimisessa eteenpäin. 

Käyttäjä22401 kirjoitti:

Ihan kuin minun kirjoitukseni, ap. Pidän työstäni ja lapset ovat aivan ihastuttavia, mutta tällä hetkellä resurssitilanne on niin järkyttävän heikko = olematon, että en todellakaan pysty tekemään työtäni siten kuin haluaisin. Ja se ahdistaa. Joka päivä. En ehdi nähdä, en kuulla, en kohdata noita pikkuasiakkaitani, saatikka, että ehtisin auttaa ja opettaa heitä riittävästi. Iso ryhmä, ei tarpeeksi jakotunteja eikä ohjaajaresurssia. Uuvuttaa ja surettaa.

Oletko keskustellut asiasta rehtorin kanssa?

^ Olen. Tällä hetkellä ei parempaa tarjolla. Vuoden kuluttua ehkä.

Mitäpä se esimiehelle puhuminen auttaa, kun näillä resursseilla pitää pärjätä, eikä lisää ole tulossa. Meistä työntekijöistä revitään kyllä kaikki irti, tiedä kauanko tällaista jaksaa. Tai ainakin pitää hyväksyä se, että näillä voimavaroilla ja resursseilla ei kiitettävää eikä aina kyllä edes hyvää tulosta saa millään aikaan. 

Ei tunnu. En tarvitse pitkiä suunnittelu aikoja, joten saan laadukasta jälkeä aikaan pienin panoksin. Palkkatuella järkkäsin avustajan luokkaan, niin työrauhakin on ihan hyvä.